lauantaina, syyskuuta 16, 2006
Valio tuhoaa ja lakkauttaa
Limingan historia kertoo seuraavaa:
"Ensimmäinen meijeri perustettin Marttilan tilalle Alatemmekselle 1870-lvun alussa. Limingan meijeriyhtiö perustettiin vuonna 1885 ja osuustoiminnallinen Limingan Osuusmeijeri vuonna 1909, ja myöhemmin sen yhteyteen tehtiin myös mylly. Osuusmeijeristä tuli vuosisadan alussa maamiehille oikea rahasampo, ja se on pysynyt pitäjän tärkeimpien tuotantolaitosten joukossa viime vuosiin saakka."
Tärkein jäi mainitsematta. Valio tuhosi Limingan meijerin. Pienet jäävät suuren jalkoihin. Jalostustoiminta loppui vuonna 2000, mutta maidon keruu jatkuu herra Ingmanin siipien alla. Kumma kun Limingan kunnan kotisivutkaan eivät paljasta totuutta. Onkohan tekijät ostettu hiljaisiksi? Valion mafiapäälliköt uhkailevat?
Samalla katosi myös yksi lapsuuteni herkuista, Limingan Pitkä Piimä. Se pakattiin vihreisiin tölkkeihin, ja sitä sai Rovaniemellä saakka.
Sitä kun kaatoi lasiin, niin saksia tarvittiin katkaisemaan sen tulo purkista. Se kun oli niin paksua, että se melkein juuttui kurkkuun kiinni. Ja maku oli hyvä. Tämä tuote taisi olla ainoalaatuinen Suomessa ja maailmassa. Ei löydy vastaavaa nykyisin. Harmi!
Kilpailijoiden niittaamisen lisäksi Valio sahaa myös omaa jalkaansa. Nimittäin silloin kauan sitten myytiin Valion Kefiiriä. Miksi sekin on pitänyt lakkauttaa? Kefiiriähän harrastetaan lähinnä Kaukasuksella ja itäblokin maissa, siis miksei Suomessakin? Muistan, että tämä piimä maistui kirpeälle, ja siinä oli ehkä hitunen alkoholiakin käymisprosessin jäljiltä. Purkki taisi olla lilan värinen.
Toinen valikoiman köyhdyttämistempaus Valiolta on kirnupiimän lakkautus. Muistan kun isoisä joi sitä mökillä purkin suusta kolmekymmentä vuotta sitten. Minäkin sain maistaa, mutta en pitänyt sen väkevästä mausta. Lisäksi siinä taisi olla kokkareitakin. Rakenne muutoin oli melko vetinen. Nyt ehkä pitäisin sen mausta, jos sitä vain saisi jostakin.
Lakkautetuista tuotteista tulee mieleen vielä Valion Ilves. Onneksi on Riitan Herkku, joka tekee vastaavaa tuotetta, ja vähän parempaakin. Opiskeluaikoina tuli käytyä noin kerran viikossa kaupungilla asti ruokaostoksilla Hovihallissa (sekin on lakkautettu). Sieltä sai pieniä paloja kelmuun pakattua Ilvestä.
Toivokaamme, ettei Valio osta Riitan Herkkua, koska se joutuisi lakkauttamaan samaisen juuston toiseen kertaan. Rukoilkaamme, että Valio lakkautettaisiin!
"Ensimmäinen meijeri perustettin Marttilan tilalle Alatemmekselle 1870-lvun alussa. Limingan meijeriyhtiö perustettiin vuonna 1885 ja osuustoiminnallinen Limingan Osuusmeijeri vuonna 1909, ja myöhemmin sen yhteyteen tehtiin myös mylly. Osuusmeijeristä tuli vuosisadan alussa maamiehille oikea rahasampo, ja se on pysynyt pitäjän tärkeimpien tuotantolaitosten joukossa viime vuosiin saakka."
Tärkein jäi mainitsematta. Valio tuhosi Limingan meijerin. Pienet jäävät suuren jalkoihin. Jalostustoiminta loppui vuonna 2000, mutta maidon keruu jatkuu herra Ingmanin siipien alla. Kumma kun Limingan kunnan kotisivutkaan eivät paljasta totuutta. Onkohan tekijät ostettu hiljaisiksi? Valion mafiapäälliköt uhkailevat?
Samalla katosi myös yksi lapsuuteni herkuista, Limingan Pitkä Piimä. Se pakattiin vihreisiin tölkkeihin, ja sitä sai Rovaniemellä saakka.
Sitä kun kaatoi lasiin, niin saksia tarvittiin katkaisemaan sen tulo purkista. Se kun oli niin paksua, että se melkein juuttui kurkkuun kiinni. Ja maku oli hyvä. Tämä tuote taisi olla ainoalaatuinen Suomessa ja maailmassa. Ei löydy vastaavaa nykyisin. Harmi!
Kilpailijoiden niittaamisen lisäksi Valio sahaa myös omaa jalkaansa. Nimittäin silloin kauan sitten myytiin Valion Kefiiriä. Miksi sekin on pitänyt lakkauttaa? Kefiiriähän harrastetaan lähinnä Kaukasuksella ja itäblokin maissa, siis miksei Suomessakin? Muistan, että tämä piimä maistui kirpeälle, ja siinä oli ehkä hitunen alkoholiakin käymisprosessin jäljiltä. Purkki taisi olla lilan värinen.
Toinen valikoiman köyhdyttämistempaus Valiolta on kirnupiimän lakkautus. Muistan kun isoisä joi sitä mökillä purkin suusta kolmekymmentä vuotta sitten. Minäkin sain maistaa, mutta en pitänyt sen väkevästä mausta. Lisäksi siinä taisi olla kokkareitakin. Rakenne muutoin oli melko vetinen. Nyt ehkä pitäisin sen mausta, jos sitä vain saisi jostakin.
Lakkautetuista tuotteista tulee mieleen vielä Valion Ilves. Onneksi on Riitan Herkku, joka tekee vastaavaa tuotetta, ja vähän parempaakin. Opiskeluaikoina tuli käytyä noin kerran viikossa kaupungilla asti ruokaostoksilla Hovihallissa (sekin on lakkautettu). Sieltä sai pieniä paloja kelmuun pakattua Ilvestä.
Toivokaamme, ettei Valio osta Riitan Herkkua, koska se joutuisi lakkauttamaan samaisen juuston toiseen kertaan. Rukoilkaamme, että Valio lakkautettaisiin!
Piimähimo ja suuri tärkeys
Jotenkin vaan haluttaa piimää. Kalsiumin puute? Elokuvan väliin sujautettu piilomainos? Pakkoajatuksesta pakkotoimintoon, eli mars kauppaan vaan.
Maitohylly löytyy marketin äärimmäisestä nurkasta. Miksi? Maidot lämpenevät turhaan, jos vaikka poikkeaa sovittamaan kenkiä matkalla kassalle.
Valion litkut möllöttävät keskellä hyllyä. Niiden agentit käyvät laittamassa tölkit silmien korkeudelle, kohtaan, joka ensimmäiseksi osuu silmään. Toinen agentti voitelee marketin johtajan. Likaista peliä.
Höh, vain kaksi piimävaihtoehtoa: Ingmannin rasvaton RELA ja AB-RELA 2,5%, joka on vähälaktoosinen. Tämä piimä maistui erinomaiselle, happamalle ja makealle. Raikas juoma! Samalla saa tyydyttyneitä rasvahappoja suonen tukkeeksi.
Tutkailin vielä hyllyä, ja hoksasin laktoosittoman ja rasvattoman piimän. Valio! Ääh! Ostin yhden tieteen nimissä. Pitää testata!
Laktoositon piimä maistuu hieman happamammalle kuin Ingman. Se on hyvä, mutta rasvattomuudesta seuraa vetinen lirumaisuus. Tulee mieleen maitotonkan huuhteluvesi. Kaksijapuoliwattinen taas muistuttaa valkokastiketta, mitä laitetaan lasagneen. Optimi olisi 1% rasvaa ja laktoositon.
Lähetin Ingmannin setälle postia.
Hei!
Koska Ingmannilta tulee laktoositon piimä? Ei tahdo suoli selviytyä
vähälaktoosisestakaan. Paljonko vähälaktoosisessa piimässä on laktoosia?
Merkintä <1g on mielestäni hieman epätäsmällinen.
Vastaus:
Lähetetty: 14. syyskuuta 2006 13:51
Vastaanottaja: Kuluttajapalvelu
Aihe: Ingmanin palautelomakkeet: Kuluttajapalaute
Tärkeys: Suuri
Kuluttajapalaute
Hei!
Kiitos yhteydenotostanne. Välitän toiveenne laktoosittomasta piimästä
eteenpäin tuotekehittäjiemme tiedoksi, kaikki kuluttajien toiveet ja
palautteet käsitellään tuotekehitysryhmässä.
Vähälaktoosisen tuotteen raja on määrätty, se on alle 1 g / 100 g. Sen
tarkemmin laktoosipitoisuutta ei lain mukaan tarvitse ilmoittaa, kun
kyseessä on vähälaktoosinen tuote. Piimään lisätään laktoosia hajotettava
laktaasientsyymi ja varmistetaan mittaamalla, että lopputuotteessa laktoosia
on se vaadittu, alle 1 %.
Ystävällisin terveisin,
Ingman Foods Oy Ab
Kuluttajapalvelu
Johanna Salovaara-Lindström
No hyvä, että käsitellään tuotekehityksessä! Taitaa vaan käydä niin, että siitä laktoosittomasta tulee sitten myös rasvaton, niin kuin kilpailijalla. Pitäisiköhän laittaa toinen palaute perään?
Luin jostakin, että suomalainen junttimies nautii piimää vain raa'an HK:n Sinisen kanssa olohuoneen sohvalla verkkarit jalassa. TV:stä tulee jääkiekkoa ja piimä juodaan suoraan purkin suusta.
P.S. Kuvassa SataMaidon maitopurkki. Tyylikäs purkki, mutta voisi siinä kedolla yksi lehmäkin öllöttää!
Alas Valio ja muut huijarit!
Taas vaihteeksi juttua mieliaiheesta, koettakaa kestää. Kauppias pakotti minut tänään ostamaan Valion rahkaa, kun Ingmannia ei hyllystä löytynyt. Olisi siinä ollut laadukasta ja vähärasvaisempaa saksalaista, mutta kun tuo laktoosivamma pistää suolet sekaisin. Sakemannin rahka olisi maksanut 60 snt, mutta riisto-Valio rokotti 1,17 euroa! Siis tuplahinta. Hävytön hinta yhdestä kurjasta rahkapurkista maidon ylituotantomaassa!
Kermaviilin kohdalla tilanne oli parempi. Löytyi jopa kolme versiota, Ingmannin tavallinen, vähälaktoosinen 2% ja vähälaktoosinen 6%. Näin sitä pitää. Ja oli siinä niitä Valionkin tekeleitä selvästi kalliimpaan hintaan.
Creme fraichea löytyi myös kaksi vaihtoehtoa, plus tekeleet.
Suolivammalla rahastetaan armottomasti. Valio riistää laktoosittomasta voista melkein 9 euroa/kg, kun tavallinen Maitokolmion voi maksaa 1,80 euroa/paketti (kilo 3,6 euroa). Mainittakoon nyt samalla, että tavallisessa voissa on aivan häviävän pieni määrä laktoosia. Elikkästen sen laktoosittomuusmerkin laittaminen pakettiin maksaa, ja silmitön ryöstöasenne.
Nykymaailmassa ruokien pitää olla myös light. Expressenissä kerrottiin, että kevytversio tuotteesta saadaan, kun lisätään vettä ja vatkataan vähän pitempään. Näin tehdään majoneesit, jogurtit, juustot. Täyttä huijausta! Ja hinta tietenkin muistetaan nostaa ylös. Du betalar för vatten. Coopin kevytmargariinissa on 54% vettä. Kookosmaidosta saadaan light, kun lisätään vettä ja sakeutusainetta. Becel Mat -margariiniin on tungettu vettä 75%!
Ostettiin Euroshopperin lihapullia. Miten paketti voi maksaa alle euron? No siksi tietenkin, kun niihin ei käytetä juurikaan lihaa. Pelkkää jauhoa ja "lihankaltaista" lihavalmistetta, ja halpaa broilerinrustoa. Hmm, mitähän se on? Teurasjätettä?
Näillä "liha"pullilla on myös eräs mielenkiintoinen ominaisuus. Ne kaasuuntuvat suolistossa, ja se kaasu haisee samalle kuin vasta avattu lihapullapaketti.
Kermaviilin kohdalla tilanne oli parempi. Löytyi jopa kolme versiota, Ingmannin tavallinen, vähälaktoosinen 2% ja vähälaktoosinen 6%. Näin sitä pitää. Ja oli siinä niitä Valionkin tekeleitä selvästi kalliimpaan hintaan.
Creme fraichea löytyi myös kaksi vaihtoehtoa, plus tekeleet.
Suolivammalla rahastetaan armottomasti. Valio riistää laktoosittomasta voista melkein 9 euroa/kg, kun tavallinen Maitokolmion voi maksaa 1,80 euroa/paketti (kilo 3,6 euroa). Mainittakoon nyt samalla, että tavallisessa voissa on aivan häviävän pieni määrä laktoosia. Elikkästen sen laktoosittomuusmerkin laittaminen pakettiin maksaa, ja silmitön ryöstöasenne.
Nykymaailmassa ruokien pitää olla myös light. Expressenissä kerrottiin, että kevytversio tuotteesta saadaan, kun lisätään vettä ja vatkataan vähän pitempään. Näin tehdään majoneesit, jogurtit, juustot. Täyttä huijausta! Ja hinta tietenkin muistetaan nostaa ylös. Du betalar för vatten. Coopin kevytmargariinissa on 54% vettä. Kookosmaidosta saadaan light, kun lisätään vettä ja sakeutusainetta. Becel Mat -margariiniin on tungettu vettä 75%!
Ostettiin Euroshopperin lihapullia. Miten paketti voi maksaa alle euron? No siksi tietenkin, kun niihin ei käytetä juurikaan lihaa. Pelkkää jauhoa ja "lihankaltaista" lihavalmistetta, ja halpaa broilerinrustoa. Hmm, mitähän se on? Teurasjätettä?
Näillä "liha"pullilla on myös eräs mielenkiintoinen ominaisuus. Ne kaasuuntuvat suolistossa, ja se kaasu haisee samalle kuin vasta avattu lihapullapaketti.
lauantaina, syyskuuta 09, 2006
Kaappi
Jo kauan sitten haaveilin viinikaapista, ja nyt vihdoinkin sellainen möllöttää vieressäni. Kyllä kelpaa laittaa viinit sinne kypsymään ja kehittymään.
Saatiin ystäväperheen marjasadosta kaksi ämpärillistä punaisia viinimarjoja poimittua. Toisesta höyrytin mehua ja toisesta laitoin viinin käymään. Lapset haluavat nyt "letkumehua", koska Mehu-Maijasta tulee valmis mehu letkua pitkin pullotettavaksi. Iloisesti poika lähtikin pulputtelemaan. Laitoin 6 kg marjoja (ämpärillinen) ja 5 kg sokeria, sekä puoli kiloa rusinoita astiaan, plus hiivan ja ravinnesuolapussin sisällön. Seuraavana päivänä lisäsin vielä kilon puolukoita pakastimen kätköistä. Saapas nähdä, minkälaista viiniä satsista tulee.
Kaapin ostaminen sujui mallikkaasti eräässä norjalaisessa ketjukaupassa. Myyjä tuli ystävällisesti tarjoamaan apuaan, mutta ei osannut vastata yhteenkään kysymyksistäni. Onko tämä kaksilämpötilakaappi? Voiko lämpötilaa säätää? Löytyykö sisävaloa? Toimiiko vekotin konvektioperiaatteella vai onko siinä kompressori? Suodattaako oven lasi ultraviolettisäteilyä? Voiko kaapin lukita? Hmm, tulee tunne, että miksi myyjättäret eivät edes vaivaudu tutustumaan myymiinsä tuotteisiin? Laskun tulostaminen sen sijaan onnistui nopeasti.
Varastomies oli tehtäviensä tasalla. Kapistus jopa kannettiin auton tavarasäiliöön. Esimerkillistä toimintaa. Kiitos!
Laitoin myös pari ostopulloa kaappiin kehittymään, kuten kuvasta näkyy. Saa nähdä, kauanko kehittymiseen menee, ellei ehdi testata ennen!
Saatiin ystäväperheen marjasadosta kaksi ämpärillistä punaisia viinimarjoja poimittua. Toisesta höyrytin mehua ja toisesta laitoin viinin käymään. Lapset haluavat nyt "letkumehua", koska Mehu-Maijasta tulee valmis mehu letkua pitkin pullotettavaksi. Iloisesti poika lähtikin pulputtelemaan. Laitoin 6 kg marjoja (ämpärillinen) ja 5 kg sokeria, sekä puoli kiloa rusinoita astiaan, plus hiivan ja ravinnesuolapussin sisällön. Seuraavana päivänä lisäsin vielä kilon puolukoita pakastimen kätköistä. Saapas nähdä, minkälaista viiniä satsista tulee.
Kaapin ostaminen sujui mallikkaasti eräässä norjalaisessa ketjukaupassa. Myyjä tuli ystävällisesti tarjoamaan apuaan, mutta ei osannut vastata yhteenkään kysymyksistäni. Onko tämä kaksilämpötilakaappi? Voiko lämpötilaa säätää? Löytyykö sisävaloa? Toimiiko vekotin konvektioperiaatteella vai onko siinä kompressori? Suodattaako oven lasi ultraviolettisäteilyä? Voiko kaapin lukita? Hmm, tulee tunne, että miksi myyjättäret eivät edes vaivaudu tutustumaan myymiinsä tuotteisiin? Laskun tulostaminen sen sijaan onnistui nopeasti.
Varastomies oli tehtäviensä tasalla. Kapistus jopa kannettiin auton tavarasäiliöön. Esimerkillistä toimintaa. Kiitos!
Laitoin myös pari ostopulloa kaappiin kehittymään, kuten kuvasta näkyy. Saa nähdä, kauanko kehittymiseen menee, ellei ehdi testata ennen!
perjantaina, syyskuuta 08, 2006
Suomalaisen muotoilun huippuhetkiä
Suomalaista designia pidetään korkealaatuisena, jopa ulkomailla. En ole samaa mieltä ollenkaan. Tässä muutama esimerkki.
Liehu -tuoli, design Tapio Anttila
Meillä töissä kahvihuoneet on "sisustettu" design -tuoleilla. Nämä tuolit kuitenkin lähinnä ihmetyttävät, miten niissä istutaan. Ensinnäkin tuolin jalat ovat melko korkeat, jolloin omat jalat jäävät leijumaan ilmaan. Lyhytjalkaiset joutuvat kiipeämään tuoliin. Istuinosa on kallistettu taaksepäin, mikä hankaloittaa pöydän ääressä istumista ja syömistä. Selkä joutuu epäfysiologiseen asentoon. Tuolin kapeus aiheuttaa sen, että tulee tunne, että koko hökötys kaatuu sivulle. Selkänojaa ei uskalla käyttää, koska se saattaa olla löysä ja taipua yllättäen taaksepäin.
Verna -juomalasi, design Kerttu Nurminen
Tässä designia kamalimmillaan. Ainakin lasi on jykevä, se painaa melkein puoli kiloa. Mutta yritäpä kaataa maitoa siihen. Paraabelin muotoinen lasi aiheuttaa nesteen syöksymisen toista reunaa pitkin pöydälle. Kokeilepa Kerttu joskus käyttää luomuksiasi.
Teema -kahvikuppi, design Kaj Franck
Ei tästäkään pysty juomaan mitään, ei ainakaan kuumia juomia. Kupin korva on muotoiltu niin pyöreäksi, ettei siitä saa kunnollista otetta. Kuppi pyrkii kallistumaan alaspäin, jolloin alareuna polttaa sormet. Peukalolla ei voi antaa tukea, koska korvasta puuttuu väkänen. Lisäksi tämän sarjan astiat ovat yksinkertaisesti rumia.
Arabia -vessanpönttö ja allas
Pöntön muotoilu on siivoojan ja käyttäjän painajainen. Säiliön alapuolella menee viemäriputki, jossa onhankalasti saavutettavia mutkia ja sopukoita. Pesua ei helpota se, että istuin yleensä sijoitetaan seinän viereen. Vihreä väri on kamala, mutta olen nähnyt tummanruskeitakin pönttöjä. Hmm, niistä ei ainakaan heti huomaa, milloin pönttö on viimeksi pesty.
Pöntön suunnittelu on mennyt täysin mönkään vesiosan sijoituksessa. Nyt kun tuotokset tippuvat, ne tippuvatkin suoraan veteen, josta seuraa loiskahdus. Riippuen suolen vauhdista lentää vesi joko "poskille" tai jopa niskaan asti. Hygienistä! Ulkomaisissa pöntöissä on pieni tasanne alhaalla, johon tuotokset ensin osuvat, ja liukuvat sitten veteen.
Pesuallas ei toimi, koska hanan varsi on liian lyhyt. Yritäpä siinä pestä käsiä, kun altaan seinämä on tiellä.
Marimekko -kylpypyyhe
Onneksi käyttämäni pyyhe on yksivärinen, niistä isoista kukista tulee lähinnä päänsärkyä. Itse pyyhe toimii melko hyvin, se jopa imee vettä. Mutta ongelma onkin ripustuslenksussa. Se on tehty jostakin ihmeellisestä nitisevästä, natisevasta ja kahisevasta muovista. Vähän niin kuin hankaisi styroksinpalasta ikkunalasiin. Lisäksi lenksu on tehty niin pieneksi, että pyyhe on hankala laittaa puutappiin roikkumaan.
Liehu -tuoli, design Tapio Anttila
Meillä töissä kahvihuoneet on "sisustettu" design -tuoleilla. Nämä tuolit kuitenkin lähinnä ihmetyttävät, miten niissä istutaan. Ensinnäkin tuolin jalat ovat melko korkeat, jolloin omat jalat jäävät leijumaan ilmaan. Lyhytjalkaiset joutuvat kiipeämään tuoliin. Istuinosa on kallistettu taaksepäin, mikä hankaloittaa pöydän ääressä istumista ja syömistä. Selkä joutuu epäfysiologiseen asentoon. Tuolin kapeus aiheuttaa sen, että tulee tunne, että koko hökötys kaatuu sivulle. Selkänojaa ei uskalla käyttää, koska se saattaa olla löysä ja taipua yllättäen taaksepäin.
Verna -juomalasi, design Kerttu Nurminen
Tässä designia kamalimmillaan. Ainakin lasi on jykevä, se painaa melkein puoli kiloa. Mutta yritäpä kaataa maitoa siihen. Paraabelin muotoinen lasi aiheuttaa nesteen syöksymisen toista reunaa pitkin pöydälle. Kokeilepa Kerttu joskus käyttää luomuksiasi.
Teema -kahvikuppi, design Kaj Franck
Ei tästäkään pysty juomaan mitään, ei ainakaan kuumia juomia. Kupin korva on muotoiltu niin pyöreäksi, ettei siitä saa kunnollista otetta. Kuppi pyrkii kallistumaan alaspäin, jolloin alareuna polttaa sormet. Peukalolla ei voi antaa tukea, koska korvasta puuttuu väkänen. Lisäksi tämän sarjan astiat ovat yksinkertaisesti rumia.
Arabia -vessanpönttö ja allas
Pöntön muotoilu on siivoojan ja käyttäjän painajainen. Säiliön alapuolella menee viemäriputki, jossa onhankalasti saavutettavia mutkia ja sopukoita. Pesua ei helpota se, että istuin yleensä sijoitetaan seinän viereen. Vihreä väri on kamala, mutta olen nähnyt tummanruskeitakin pönttöjä. Hmm, niistä ei ainakaan heti huomaa, milloin pönttö on viimeksi pesty.
Pöntön suunnittelu on mennyt täysin mönkään vesiosan sijoituksessa. Nyt kun tuotokset tippuvat, ne tippuvatkin suoraan veteen, josta seuraa loiskahdus. Riippuen suolen vauhdista lentää vesi joko "poskille" tai jopa niskaan asti. Hygienistä! Ulkomaisissa pöntöissä on pieni tasanne alhaalla, johon tuotokset ensin osuvat, ja liukuvat sitten veteen.
Pesuallas ei toimi, koska hanan varsi on liian lyhyt. Yritäpä siinä pestä käsiä, kun altaan seinämä on tiellä.
Marimekko -kylpypyyhe
Onneksi käyttämäni pyyhe on yksivärinen, niistä isoista kukista tulee lähinnä päänsärkyä. Itse pyyhe toimii melko hyvin, se jopa imee vettä. Mutta ongelma onkin ripustuslenksussa. Se on tehty jostakin ihmeellisestä nitisevästä, natisevasta ja kahisevasta muovista. Vähän niin kuin hankaisi styroksinpalasta ikkunalasiin. Lisäksi lenksu on tehty niin pieneksi, että pyyhe on hankala laittaa puutappiin roikkumaan.
sunnuntaina, syyskuuta 03, 2006
Kotimainen elokuva, osa 2.
No demarihan siellä lymyilee. Opetusministeriön (johtajana opetusministeri toveri demari Kalliomäki) alainen komitea-mietintö-projektiryhmä Elokuvasäätiö pitelee ohjaksia käsissään. Ministeriö nimittää säätiön hallituksen. Paikkojahan ei jaeta kaveruuden ja puoluepoliittisen taustan mukaan, eihän? Uusin johtaja tulee piilokommunistien puolueesta, Vihreistä. Entinen oli Ylen varapuheenjohtaja, Espoon seurakuntayhtymän Kirkon mediasäätiön valtuuskunnan edustaja, Espoon yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja, Radio 1:n johtaja ja kansanedustaja. Hän on onneksi sentään kokoomuslainen.
Säätiö jakaa sitten omien mieltymystensä mukaan rahaa elokuvan tekijöille, produktioille. Jotta hallintoa ei tulisi liikaa, ministeriö itse asettaa vielä elokuvataidetoimikunnan, joka jakaa erikseen "laatutukea".
Säätiöllä on käytössään sisäinen ohje, minkä mukaan elokuvat saavat rahoitusta. Ohjetta ei paljasteta ulkopuolisille, mutta viitaten edelliseen blogiini on selvää, että suuren yleisön takia elokuvat ovat aina samanlaisia ja sisältävät kyseiset viisi peruspilaria. Tämäkö on korkeakulttuuria? Säätiön tehtävänä on kasvattaa lipputuloja, taiteellisuudesta viis veisaten.
Elokuvantekijät eivät voi toteuttaa parempilaatuisia elokuvia, koska ne jäisivät armotta ilman rahoitusta. Yksikään pitkä elokuva Suomessa ei synny ilman Säätiön rahoitusta. Tämä pelottaa minua. Pikkudiktaattorit ohjaavat salamyhkäisesti sitä, mitä ihmiset teattereissa saavat katsella. TV-elokuvat ja sarjat ovat tietenkin myös ohjattua katseltavaa kansalle. Dokumenttielokuvien ohjailu lienee vähäisempää.
Säätiö ylläpitää valtavaa byrokratiaa. Tukimuotoja, joihin jokaiseen pitää tehdä oma hakemus, on toistakymmentä. Tuotantotuki, käsikirjoitustuki, kehittämistuki, tuotannon ennakkotuki, markkinointituki, levitystuki, tuotannon jälkituki, kulttuuriviennin tuki, matka-avustukset tuottajille ja tekijöille, kulttuuriviennin kopion valmistustuki, esitystoiminnan tuki, kunnostus- ja laitehankintatuki, elokuvateattereiden toimintatuki, lisäkopiotuki, maahantuontituki, videon ja DVD:n levitystuki, muun elokuvakulttuurin tuki.
Voi hyvänen aika! Miksi tällaista vasemmistolaista tukiviidakkoa ja hakemusten ruljanssia ylläpidetään? Siksi tietenkin, että saadaan poliittisia virkamiestyhjäkkeitä ylöspidettyä veronmaksajien varoin.
Suomessa pitkät elokuvat saavat tukea noin 13 miljoonaa euroa vuosittain. Se jaetaan noin kymmenen elokuvan kesken. Monikymmenpäinen lauma säätiöläisiä pähkää rahan jakoa päivästä toiseen. Papereita siirrellään pinosta toiseen. Miksi ei tehtäisi yhtä paperia produktion kanssa? Annetaan raha yhtenä köntsänä, että tehkää elokuva, saatte vapaat kädet. Tukianomukset voisi käsitellä Opetusministeriön konttoristi arkipäivisin klo 15-16. Säätiön voi silloin lakkauttaa. Lopetetun Säätiön palkat ja hallintokulut voidaan käyttää vastedes itse elokuvien tekemiseen, ei hallinnointiin.
Tulee vaan taas mieleen Neuvostoliitto ja Pohjois-Korea. Hallitus määrää, minkälaisia kuvia katsellaan. Kaikki on ylhäältäpäin johdettua. Sellainen on suomalainen elokuva.
Lopuksi vielä hieman optimismia. Koska Neuvostoliittokin hajosi, niin ehkäpä joskus maailmassa Suomessa tehdään kokoillan elokuva ilman Elokuvasäätiön rahoitusta ja kontrollia. Siitä tulisi niin hyvä, että lipputuloilla voitaisiin tuottaa kaksi seuraavaa tuetonta kuvaa. Sen jälkeen Säätiö murskautuisi omaan mahdottomuuteensa.
Säätiö jakaa sitten omien mieltymystensä mukaan rahaa elokuvan tekijöille, produktioille. Jotta hallintoa ei tulisi liikaa, ministeriö itse asettaa vielä elokuvataidetoimikunnan, joka jakaa erikseen "laatutukea".
Säätiöllä on käytössään sisäinen ohje, minkä mukaan elokuvat saavat rahoitusta. Ohjetta ei paljasteta ulkopuolisille, mutta viitaten edelliseen blogiini on selvää, että suuren yleisön takia elokuvat ovat aina samanlaisia ja sisältävät kyseiset viisi peruspilaria. Tämäkö on korkeakulttuuria? Säätiön tehtävänä on kasvattaa lipputuloja, taiteellisuudesta viis veisaten.
Elokuvantekijät eivät voi toteuttaa parempilaatuisia elokuvia, koska ne jäisivät armotta ilman rahoitusta. Yksikään pitkä elokuva Suomessa ei synny ilman Säätiön rahoitusta. Tämä pelottaa minua. Pikkudiktaattorit ohjaavat salamyhkäisesti sitä, mitä ihmiset teattereissa saavat katsella. TV-elokuvat ja sarjat ovat tietenkin myös ohjattua katseltavaa kansalle. Dokumenttielokuvien ohjailu lienee vähäisempää.
Säätiö ylläpitää valtavaa byrokratiaa. Tukimuotoja, joihin jokaiseen pitää tehdä oma hakemus, on toistakymmentä. Tuotantotuki, käsikirjoitustuki, kehittämistuki, tuotannon ennakkotuki, markkinointituki, levitystuki, tuotannon jälkituki, kulttuuriviennin tuki, matka-avustukset tuottajille ja tekijöille, kulttuuriviennin kopion valmistustuki, esitystoiminnan tuki, kunnostus- ja laitehankintatuki, elokuvateattereiden toimintatuki, lisäkopiotuki, maahantuontituki, videon ja DVD:n levitystuki, muun elokuvakulttuurin tuki.
Voi hyvänen aika! Miksi tällaista vasemmistolaista tukiviidakkoa ja hakemusten ruljanssia ylläpidetään? Siksi tietenkin, että saadaan poliittisia virkamiestyhjäkkeitä ylöspidettyä veronmaksajien varoin.
Suomessa pitkät elokuvat saavat tukea noin 13 miljoonaa euroa vuosittain. Se jaetaan noin kymmenen elokuvan kesken. Monikymmenpäinen lauma säätiöläisiä pähkää rahan jakoa päivästä toiseen. Papereita siirrellään pinosta toiseen. Miksi ei tehtäisi yhtä paperia produktion kanssa? Annetaan raha yhtenä köntsänä, että tehkää elokuva, saatte vapaat kädet. Tukianomukset voisi käsitellä Opetusministeriön konttoristi arkipäivisin klo 15-16. Säätiön voi silloin lakkauttaa. Lopetetun Säätiön palkat ja hallintokulut voidaan käyttää vastedes itse elokuvien tekemiseen, ei hallinnointiin.
Tulee vaan taas mieleen Neuvostoliitto ja Pohjois-Korea. Hallitus määrää, minkälaisia kuvia katsellaan. Kaikki on ylhäältäpäin johdettua. Sellainen on suomalainen elokuva.
Lopuksi vielä hieman optimismia. Koska Neuvostoliittokin hajosi, niin ehkäpä joskus maailmassa Suomessa tehdään kokoillan elokuva ilman Elokuvasäätiön rahoitusta ja kontrollia. Siitä tulisi niin hyvä, että lipputuloilla voitaisiin tuottaa kaksi seuraavaa tuetonta kuvaa. Sen jälkeen Säätiö murskautuisi omaan mahdottomuuteensa.
perjantaina, syyskuuta 01, 2006
Kotimainen elokuva, osa 1.
Olen huomannut, että suomalaisessa elokuvassa toistuu jatkuvasti tietyt elementit tai aiheet. Näitä ovat viinan juonti, kuolema tai hautajaiset, uhkapeli, kiroilu ja väkivalta, ja ihmisen lisääntymiseen liittyvät toiminnot. Elokuvaa katsellessa voi laskeskella näitä mielessään, ja kun kaikki on kertaalleen esitetty, niin alkavatkin lopputekstit.
Viinaa juodaan niin, että koko kylä (Kivenpyörittäjän kylä) on päissään, ja heikoimpia kärrätään ambulanssilla sairaalaan (Häjyt). Sitten tapahtuu jotain "hauskaa". Ajetaan kaivinkoneella seinän läpi tai ruvetaan tappelemaan.
Kuolema on jostakin kumman syystä must suomalaisessa elokuvassa. Timo K. Mukan kirjoissakin kuolee tusinoittain ihmisiä, masentuneina ja elämäänsä turhautuneina. Alkoikohan kuva (Maa on syntinen laulu) ruumisarkkuvankkureiden näyttämisellä. Tavallista on myös näyttää hautajaisia tai ruumisautoa (Vieraalla maalla). Itse asiassa puoli elokuvaa ajetaan ruumisautoa. Kuolemaksi kelpaa myös vaikkapa kuollut lintu, joka pitää haudata (Irtiottoja).
Uhkapeli tai vastaava kuuluu myös pakolliseen repertuaariin. Hedelmäpeli repäistään seinästä ja täytellään lottokuponkeja (Pahat pojat). Ruletti pyörii ja viimeiset pelimerkit asetetaan pöydälle (Levottomat 3).
Kiroilua ja väkivaltaa ihannoidaan. Ote elokuvan (Vares) käsikirjoituksesta:
INT. KYLMÄKOSKEN VANKILA. -- PÄIVÄ
Vangit suihkussa, Antero Kraft iskee Vanki 2:n pään kaakeliseinään jysähtäen.
ANTERO
Mitä sanoit?
Veri valuu Vanki 2:n suupielestä.
VANKI 2
Jos kavereiltaan kavaltaa on paska.
Vanki 1 ottaa Kraftin niskalenkkiin.
VANKI 1
Haista vittu Kraft, tommosilta tennispelleiltä otetaan täällä luulot pois.
Kraft polkaisee Vanki 1:tä jalkapäytään, tämä päästää otteensa älähtäen. Kraft tarttuu Vanki 1:stä palleista kiinni ja puristaa, Vanki 1 taittuu älähtäen kaksin kerroin.
VANKI 1
Ai saatanan saatana...
ANTERO
Tenniksessä otetaan aina ensimmäisenä palloista varma ote ennen syöttöä.
Kraft puristaa lisää, Vanki älähtää ja Antero työntää saippuan auenneeseen suuhun. Antero päästää pallit irti ja lyö miestä vuorotellen avokämmenellä ja rystysillä kunnes Vanki 1 tipahtaa.
Viimeisenä lisääntymistoiminnot. Pitäähän sitä lisääntyäkin, kun ruumiitakin tulee kovasti pitkin elokuvaa (Rukajärven tie). Parit valitaan aina mahdollisimman sopiviksi, vaikkapa pappi ja kunnan liikuntasihteeri (Vain muutaman huijarin tähden).
Seuraavassa blogissa paljastan, mikä tämän kulttuurimuodon takana oikein lymyilee. De...dem....dema.....
Viinaa juodaan niin, että koko kylä (Kivenpyörittäjän kylä) on päissään, ja heikoimpia kärrätään ambulanssilla sairaalaan (Häjyt). Sitten tapahtuu jotain "hauskaa". Ajetaan kaivinkoneella seinän läpi tai ruvetaan tappelemaan.
Kuolema on jostakin kumman syystä must suomalaisessa elokuvassa. Timo K. Mukan kirjoissakin kuolee tusinoittain ihmisiä, masentuneina ja elämäänsä turhautuneina. Alkoikohan kuva (Maa on syntinen laulu) ruumisarkkuvankkureiden näyttämisellä. Tavallista on myös näyttää hautajaisia tai ruumisautoa (Vieraalla maalla). Itse asiassa puoli elokuvaa ajetaan ruumisautoa. Kuolemaksi kelpaa myös vaikkapa kuollut lintu, joka pitää haudata (Irtiottoja).
Uhkapeli tai vastaava kuuluu myös pakolliseen repertuaariin. Hedelmäpeli repäistään seinästä ja täytellään lottokuponkeja (Pahat pojat). Ruletti pyörii ja viimeiset pelimerkit asetetaan pöydälle (Levottomat 3).
Kiroilua ja väkivaltaa ihannoidaan. Ote elokuvan (Vares) käsikirjoituksesta:
INT. KYLMÄKOSKEN VANKILA. -- PÄIVÄ
Vangit suihkussa, Antero Kraft iskee Vanki 2:n pään kaakeliseinään jysähtäen.
ANTERO
Mitä sanoit?
Veri valuu Vanki 2:n suupielestä.
VANKI 2
Jos kavereiltaan kavaltaa on paska.
Vanki 1 ottaa Kraftin niskalenkkiin.
VANKI 1
Haista vittu Kraft, tommosilta tennispelleiltä otetaan täällä luulot pois.
Kraft polkaisee Vanki 1:tä jalkapäytään, tämä päästää otteensa älähtäen. Kraft tarttuu Vanki 1:stä palleista kiinni ja puristaa, Vanki 1 taittuu älähtäen kaksin kerroin.
VANKI 1
Ai saatanan saatana...
ANTERO
Tenniksessä otetaan aina ensimmäisenä palloista varma ote ennen syöttöä.
Kraft puristaa lisää, Vanki älähtää ja Antero työntää saippuan auenneeseen suuhun. Antero päästää pallit irti ja lyö miestä vuorotellen avokämmenellä ja rystysillä kunnes Vanki 1 tipahtaa.
Viimeisenä lisääntymistoiminnot. Pitäähän sitä lisääntyäkin, kun ruumiitakin tulee kovasti pitkin elokuvaa (Rukajärven tie). Parit valitaan aina mahdollisimman sopiviksi, vaikkapa pappi ja kunnan liikuntasihteeri (Vain muutaman huijarin tähden).
Seuraavassa blogissa paljastan, mikä tämän kulttuurimuodon takana oikein lymyilee. De...dem....dema.....
