tiistaina, kesäkuuta 27, 2006
Suomalainen Juhannusaatto!
Aattoa tuli vietettyä ruoanvalmistuksen, seurustelun ja viinin merkeissä. Ruokalajeiksi tuli kreikkalaista salaattia alkuperäismaan kutunjuustofetan ja oliivien kera, tsatsikia virolaisesta jogurtista ja italialaisesta oliiviöljystä, länsinaapurin mainiota paahtoleipää ja kiinalaista valkosipulia, ratatouillea espanjalaisista paprikoista ja saksalaisista punasipuleista, grillattuja kasvisvartaita edellisen aineksista, uusia hyviä ruotsalaisia perunoita, ja pääruoaksi norjalaista lohta tunisialaisten sitruunoiden mehustamana. Booliainekset tulivat Ranskasta (kuohuva osuus), Latviasta (omenamehu) ja Belgiasta (pakastemansikat). Viinit tulivat Argentiinasta ja Chlilestä. Snapseina kilahtelivat kreikkalaiset Ouzot. Hip hurraa, ei juurikaan mitään Suomesta!Suomalainen ylituotantomaatalous pystyi tuottamaan ruokapöytäämme ainoastaan kurkun Kurikasta ja tammenlehväsalaatin jostakin Turun saaristosta. Senkin viljelijä lienee suomenruotsalainen tai ahvenanmaalainen puoliruotsalainen, joka ei maksa verojaan Suomeen, eikä muutenkaan.
Mutta hetkinen! Ruohosipulin sentään otin omasta maasta. Ja kraanavesi oli kotimaista, paikallista tuotantoa. Suomea puhuttiin ja salossa liehui Suomen sinivalkoinen lippu!
Nyt kun oikein erikseen tarkistin, niin purkkikala sentään valmistettaisiin Suomessa, mutta islantilaisesta sillistä!
Mihin häviävät veronmaksajien suorat 2 miljardin euron maataloustukiaiset?
maanantaina, kesäkuuta 19, 2006
Autokaupassa
Tarvittiin auto vaimolle. Käytiin kaupasta ostamassa käytetty Kukkopilli. Nimi tulee siitä, kun Remu sanoi kitaristilleen ettei tule tuommoiseen kukkopilliin istumaan, kun tämä tarjosi kyytiä rumpalilleen. Micran design kyllä muistuttaa kyseistä soitinta.
Koeajo onnistui, eivät katsoneet edes ajokorttia. Tinkasin hintaa, joka putosikin. Saatiin vielä tankki täyteen. Alla upouudet renkaat, niinkuin Kimillä varikolta lähdettäessä. Tarratkin vielä paikoillaan.
Koko hommaan meni semmonen tunteroinen. Puoli tuntia paperisotaan. Se onkin tarkkaa hommaa. Pitää huolehtia rekisteröinnistä, vakuutuksista, rahoituksesta. Pinkka papereita ja lukuisia allekirjoituksia. Myyjä kävi tien toisella puolella juosten luottokorttia höyläämässä, ja tokaisi mennessään, että kyllä me huomaamme, jos korttia veloitetaan parilla ylimääräisellä tonnilla.
Samaan aikaan annoin lapsille kaakaota automaatista. Pienen suun mukaan se oli kymmenen minuutin jäähdytyksen jälkeen liian kuumaa, ja se purskahtikin rinnuksille. Siinä meni paita, pusero, housut, sukat ja sandaalit kaakaohon. Samoin liikkeen lattia ja leikkipolkuauto.
No, eipähän tarvitse enää kulkea töihin KoskiNiljojen armoilla.
torstaina, kesäkuuta 15, 2006
Oodi suomalaiselle lihalle
Demari-diktaattorit ja kepu-maatalous-mafiosot pitävät yllä Suomessa maailman korkeinta lihan hintaa. Se on kuvottavaa. Lihan täytyy kuulua jokapäiväiseen ruokapöytään viemättä syöjäänsä panttikonttoriin.
EU suunnittelee maataloustukiaisten saajien nimilistan muuttamista julkiseksi. Hyvä! Nämä riistetyt eurothan tulevat veronmaksajien jo ajettuneesta selkänahasta. Muualla maailmassa on paljastunut suurimmiksi tuensaajiksi kuninkaallisia, ylikansallisia yhtiöitä ja aatelisia ruhtinassukuja. Samaa vihjailtiin MOT -ohjelmassa, missä kerrottiin salaisista tuista sokerijuurikkaan viljelijöille Vakka-Suomessa. Isoimmat tilat omistaa Ehrnrooth -suku. Kukaan viranomainen ei paljastanut oikeita tukisummia. Eihän sitä korppi toisen silmää noki!
Vaan mitenkäs nyt suu pannaan, kun pianaikaa tulee määräys paljastaa nämä mustat aukot, jotka imevät kansakuntamme yhteisiä hiellä ja tuskalla ansaittuja varoja? Siellä isäntien ja viljelijöiden kabineteissa pidetään tällä hetkellä kriisipalavereja, kuinka peitetään todelliset hyötyjät mahdollisimman tarkkaan. Kepulaisia nimiä yritetään häivyttää listoilta. Varoja siirretään sveitsiläisille tileille. Kierrätetään rahaa olemattomien sikatilojen kautta, ja imetään EU-rahoitusta suomaaston muuttamiseksi tryffeli-tammenterho-villisika-metsiksi kainuulaiseen korpeen. Laitetaan sitkeät naudanlihat pakkaseen odottamaan parempaa hintaa. Kuluttajille väitetään lihapulan johtuvan alituotannosta. Ei näkynyt kepumarketissa nautaa grillattavaksi. Ainoastaan epämääräistä marinoitua takuusitkeää loppuunlypsettyä lehmää. Keinoja kyllä riittää.
Herätkää ihmiset! Jos hiemankin kurkistaa muiden maiden grillaus- ja lihakulttuuriin, niin varsin pian tajuaa hämäyksen ja usvaverhon, missä suomalaista kuluttajaa pidetään. Minä ainakin haluan joskus maailmassa syödä oikeaa T-luupihviä, minkä paino ilmoitetaan kiloissa [paunoissa]. Ystävä kävi Ämeriikassa työmatkalla, ja meni paikalliseen ravintolaan, jossa grillattiin asiakkaiden edessä ko. pihvejä. Suomessahan ruoat valmistetaan umpinaisissa keittiöissä, minne ei asiakkaan silmä pääse kurkistamaan. Suomalaisten määräysten mukaan ihminen ei saa tuntea ruuanvalmistuksessa syntyvää herkullista tuoksua. Huippuimurit poistavat kaiken aromin, ja mitätöivät puolet maksavan asiakkaan nautinnosta. Tupakansavu ja hieltä haisevat "maksavat" asiakkaat kyllä sallitaan örinöineen ja pöytääntunkeutumisineen. "Anna edes yksi pikku pala pizzaa!", sanoi kerran yksi rappioalkoholisti Kaijonharjussa, vaikka hänellä näytti olevan varaa ostaa keskiolutta. Vaikkapa Kreikassa pystyy suunnistamaan parhaaseen ravintolaan nenänsä avulla.
Tässä mainitussa texasilaisessa ravintolassa valmistetaan pihvejä myös lentorahtina toimitettavaksi muihin osavaltioihin! Näin sitä pitää Fort Worth! Suurin pihvi, jonka ystäväni söi, taisi painaa 4oz, elikkä 1,8 kg! Pihvi paistettiin siten, että ulkofileeosuus sai enemmän paistoaikaa kuin sisäfilee. Molemmat osiot pihvistä maistuivat erittäin mureilta, mehukkailta, ja oikealle lihalle [ei suomalaiselle teollisuusmarinadille]. Syömisen jälkeen hän huomasi, että hintaan kuului myös kulhollinen ranskanperunoita. Nekin tulivat pöytään pahoittelujen ja ihmetysten kera, että miten tuohon hulluun suomalaiseen enää mahtuu yhtään mitään. Mitähän tarjoilija ajatteli, kun jälkiruuaksi upposi vieläpä pari tuoppia olutta ja jäätelöannos? Maha tuli kuulemma täyteen.
Tällaista elämystä ei saa suomalaisesta ravintolasta. Ei edes Kepun maatalousnäyttelyn jälkeen pidettävistä puolueen sisäpiirin ravintolakaronkasta, jonka kustantaa veronmaksaja.
EU suunnittelee maataloustukiaisten saajien nimilistan muuttamista julkiseksi. Hyvä! Nämä riistetyt eurothan tulevat veronmaksajien jo ajettuneesta selkänahasta. Muualla maailmassa on paljastunut suurimmiksi tuensaajiksi kuninkaallisia, ylikansallisia yhtiöitä ja aatelisia ruhtinassukuja. Samaa vihjailtiin MOT -ohjelmassa, missä kerrottiin salaisista tuista sokerijuurikkaan viljelijöille Vakka-Suomessa. Isoimmat tilat omistaa Ehrnrooth -suku. Kukaan viranomainen ei paljastanut oikeita tukisummia. Eihän sitä korppi toisen silmää noki!
Vaan mitenkäs nyt suu pannaan, kun pianaikaa tulee määräys paljastaa nämä mustat aukot, jotka imevät kansakuntamme yhteisiä hiellä ja tuskalla ansaittuja varoja? Siellä isäntien ja viljelijöiden kabineteissa pidetään tällä hetkellä kriisipalavereja, kuinka peitetään todelliset hyötyjät mahdollisimman tarkkaan. Kepulaisia nimiä yritetään häivyttää listoilta. Varoja siirretään sveitsiläisille tileille. Kierrätetään rahaa olemattomien sikatilojen kautta, ja imetään EU-rahoitusta suomaaston muuttamiseksi tryffeli-tammenterho-villisika-metsiksi kainuulaiseen korpeen. Laitetaan sitkeät naudanlihat pakkaseen odottamaan parempaa hintaa. Kuluttajille väitetään lihapulan johtuvan alituotannosta. Ei näkynyt kepumarketissa nautaa grillattavaksi. Ainoastaan epämääräistä marinoitua takuusitkeää loppuunlypsettyä lehmää. Keinoja kyllä riittää.
Herätkää ihmiset! Jos hiemankin kurkistaa muiden maiden grillaus- ja lihakulttuuriin, niin varsin pian tajuaa hämäyksen ja usvaverhon, missä suomalaista kuluttajaa pidetään. Minä ainakin haluan joskus maailmassa syödä oikeaa T-luupihviä, minkä paino ilmoitetaan kiloissa [paunoissa]. Ystävä kävi Ämeriikassa työmatkalla, ja meni paikalliseen ravintolaan, jossa grillattiin asiakkaiden edessä ko. pihvejä. Suomessahan ruoat valmistetaan umpinaisissa keittiöissä, minne ei asiakkaan silmä pääse kurkistamaan. Suomalaisten määräysten mukaan ihminen ei saa tuntea ruuanvalmistuksessa syntyvää herkullista tuoksua. Huippuimurit poistavat kaiken aromin, ja mitätöivät puolet maksavan asiakkaan nautinnosta. Tupakansavu ja hieltä haisevat "maksavat" asiakkaat kyllä sallitaan örinöineen ja pöytääntunkeutumisineen. "Anna edes yksi pikku pala pizzaa!", sanoi kerran yksi rappioalkoholisti Kaijonharjussa, vaikka hänellä näytti olevan varaa ostaa keskiolutta. Vaikkapa Kreikassa pystyy suunnistamaan parhaaseen ravintolaan nenänsä avulla.
Tässä mainitussa texasilaisessa ravintolassa valmistetaan pihvejä myös lentorahtina toimitettavaksi muihin osavaltioihin! Näin sitä pitää Fort Worth! Suurin pihvi, jonka ystäväni söi, taisi painaa 4oz, elikkä 1,8 kg! Pihvi paistettiin siten, että ulkofileeosuus sai enemmän paistoaikaa kuin sisäfilee. Molemmat osiot pihvistä maistuivat erittäin mureilta, mehukkailta, ja oikealle lihalle [ei suomalaiselle teollisuusmarinadille]. Syömisen jälkeen hän huomasi, että hintaan kuului myös kulhollinen ranskanperunoita. Nekin tulivat pöytään pahoittelujen ja ihmetysten kera, että miten tuohon hulluun suomalaiseen enää mahtuu yhtään mitään. Mitähän tarjoilija ajatteli, kun jälkiruuaksi upposi vieläpä pari tuoppia olutta ja jäätelöannos? Maha tuli kuulemma täyteen.
Tällaista elämystä ei saa suomalaisesta ravintolasta. Ei edes Kepun maatalousnäyttelyn jälkeen pidettävistä puolueen sisäpiirin ravintolakaronkasta, jonka kustantaa veronmaksaja.
keskiviikkona, kesäkuuta 14, 2006
Helle
Kesän ensimmäinen hellepäivä eilen, toivottavasti ei viimeinen. Aurinko paistaa, hiki virtaa, ruohonleikkuri pärisee. Kuiva nurmikko pölisee. Pikkukivet lentelevät kipeästi nilkkoihin leikkuria siirrellessä kadulla. Ilman täyttää pakokaasujen katku, joka tarttuu ihoon ja viimeisiin vaatteisiin. Nykyäänhän pitää pelätä melanoomaa, tuota hidasta tappajaa. J. Palokin kesti 16 vuotta. Seuraavaksi naapuri virittelee leirinuotiotaan sytytysnestettä säästelemättä. Kumma kun takapiha ei räjähdä taivaan tuuliin.
Poikkesin lähikauppaan hakemaan muutaman (lue: 12) huurteisen. Kassakoneeseen tulee euron kalliimpi hinta, mutta + -kortti vähentää sen. Jaa että kanta-asiakasalennus. Ihmiset olivat pukeutuneet paksuihin nilkkapituisiin mustiin housuihin. Nuorisolla oli paksut farkut jalassa ja umpinaiset lenkkarit. Spurguilla samat tuulitakit, vakosamettihousut ja linttaanpoljetut kävelykengät kuin keväällä. Neekeripariskunnan miehellä oli tummansiniset farkut, t-paita ja sen päällä vielä lyhythihainen hellepaita, naisella täyspitkät mustat housut, sukkahousut, umpikengät ja telttapusero. Ehkä he ajattelivat kevään vihdoinkin saapuneen Suomeen.
Kotipihalla piti vaihtaa uimahousuihin. Siitäkös itikat innostuivat. Inisijöitä piti listiä päntiönään. Ehkä ne pitävät pesää terassin lattialankkujen alla, koska varpaat olivat ensimmäiseksi ruokalistalla.
Poikkesin lähikauppaan hakemaan muutaman (lue: 12) huurteisen. Kassakoneeseen tulee euron kalliimpi hinta, mutta + -kortti vähentää sen. Jaa että kanta-asiakasalennus. Ihmiset olivat pukeutuneet paksuihin nilkkapituisiin mustiin housuihin. Nuorisolla oli paksut farkut jalassa ja umpinaiset lenkkarit. Spurguilla samat tuulitakit, vakosamettihousut ja linttaanpoljetut kävelykengät kuin keväällä. Neekeripariskunnan miehellä oli tummansiniset farkut, t-paita ja sen päällä vielä lyhythihainen hellepaita, naisella täyspitkät mustat housut, sukkahousut, umpikengät ja telttapusero. Ehkä he ajattelivat kevään vihdoinkin saapuneen Suomeen.
Kotipihalla piti vaihtaa uimahousuihin. Siitäkös itikat innostuivat. Inisijöitä piti listiä päntiönään. Ehkä ne pitävät pesää terassin lattialankkujen alla, koska varpaat olivat ensimmäiseksi ruokalistalla.
maanantaina, kesäkuuta 12, 2006
Kesäjuhla
Käytiin firman kesäjuhlissa. Paikaksi ilmoitettiin kartano, mutta se oli kiinni. Sen sijaan juhlat pidettiin vanhassa ladossa. Latoon kyllä mahtui hyvin, mutta aurinkoisella ilmalla voisi kyllä hyödyntää suomalaista arktista kesää. Siellä sitten kökötimme jääkylmässä, pimeässä ladossa. Valoa tihkui lautojen välistä.
Vitsiryhmä esiintyi, ja musiikkia soitettiin. Illan intialaisteema huipentui pitkään pitopöytään. Mentiin melko myöhään hakemaan ruokaa, ja oho hupsis, naan-leipä loppui nenän edestä. Tulee kuulemma lisää. Ja niin tuli sitten, kun kaikki olivat jo ottaneet ruokaa. Salaatti oli tavallinen suomalainen huoltoasemasalaatti, tomaattia, kurkkua ja salaatinlehtiä. Toisessa samanlaisessa versiossa oli paistettua kanaa lisukkeena, tai sitten ensimmäisestä oli kanat loppuneet kesken.
Jonottaessa intialaiset työntekijämme alkoivat kysellä minulta, mitä kastiketta riisin kera on tarjolla. Kysyin tarjoilijoilta, mutta he eivät tienneet. Siinä sitten kauhottiin kastiketta ja lopulta sanoin että beef. Intialaiset skippasivat suoraan kanakastikkeeseen. Kyllä se oli nautaa! Intialaisten pyhä eläin, LEHMÄ! Ei maistunut pyhä lehmä intialaisille. Jännä huumorintaju kokilla.
Samainen kokki ei hoksannut, että suomalainen irtoriisi on mahdollisimman kaukana intialaisesta basmatiriisistä. Todellista irtoriisiä, kun ei meinaa haarukassa pysyä. Ja ylikypsää.
Syödessä ihmettelin kun intialaiset nauroivat suupielet korvissa, ja pyörittelivät haarukkaa kastikkeessa. Sehän oli täysin maustamatonta. Aivan tyystin ilman mausteita! Suola kyllä maistui. Linssimuhennoskin oli kuin pelkkää keittettyä linssiä, ei yrttejä. Kysyin tarjoilijoilta, että löytyisikö chiliä tai jotain. Ei löydy, eikä anneta! Lupasivat kuitenkin lähettää kokille terveisiä. Kannattaisi heidän hieman miettiä uravalintaansa.
Erillisellä pöydällä oli esillä laatikkoviinipakkauksia ja limunaatia. Ne viinit oli aseteltu yhteen ryppääseen niin, että jos yksi ottaa juomaa, muiden pitää odottaa. Minä sitten menin pöydän toiselle puolelle, ja lorrootin siinä. Hyvä kun ehti askeleen ottaa, niin tarjoilija nosti laatikon takaisin siihen ryppääseen.
Jälkiruokaa en uskaltanut syödä, koska siinä näytti olevan jogurttia ja mangoa. Ei ne tarjoilijat tienneet, voiko laktoosivammainen syödä sitä. Ei siellä pöydässäkään mitään lappuja ollut, mistä vaikka keliaakikko tietäisi, kestääkö suolinukka.
Vaimolla meni sitten kotona loppuyö vessassa oksennellen ja ripuloiden. Kuulemma veti voimat niin pois ettei päätä saanut pöntöstä pois. Oli torkkunutkin samaisessa suomalaiskansallisessa rukousasennossa. Ja juomia tuli nautittua yksi siideri ja lasi viiniä. Minulla ei mitään oireiluja, mutta minä annoinkin oman jälkiruokani vieruskaverille.
Vitsiryhmä esiintyi, ja musiikkia soitettiin. Illan intialaisteema huipentui pitkään pitopöytään. Mentiin melko myöhään hakemaan ruokaa, ja oho hupsis, naan-leipä loppui nenän edestä. Tulee kuulemma lisää. Ja niin tuli sitten, kun kaikki olivat jo ottaneet ruokaa. Salaatti oli tavallinen suomalainen huoltoasemasalaatti, tomaattia, kurkkua ja salaatinlehtiä. Toisessa samanlaisessa versiossa oli paistettua kanaa lisukkeena, tai sitten ensimmäisestä oli kanat loppuneet kesken.
Jonottaessa intialaiset työntekijämme alkoivat kysellä minulta, mitä kastiketta riisin kera on tarjolla. Kysyin tarjoilijoilta, mutta he eivät tienneet. Siinä sitten kauhottiin kastiketta ja lopulta sanoin että beef. Intialaiset skippasivat suoraan kanakastikkeeseen. Kyllä se oli nautaa! Intialaisten pyhä eläin, LEHMÄ! Ei maistunut pyhä lehmä intialaisille. Jännä huumorintaju kokilla.
Samainen kokki ei hoksannut, että suomalainen irtoriisi on mahdollisimman kaukana intialaisesta basmatiriisistä. Todellista irtoriisiä, kun ei meinaa haarukassa pysyä. Ja ylikypsää.
Syödessä ihmettelin kun intialaiset nauroivat suupielet korvissa, ja pyörittelivät haarukkaa kastikkeessa. Sehän oli täysin maustamatonta. Aivan tyystin ilman mausteita! Suola kyllä maistui. Linssimuhennoskin oli kuin pelkkää keittettyä linssiä, ei yrttejä. Kysyin tarjoilijoilta, että löytyisikö chiliä tai jotain. Ei löydy, eikä anneta! Lupasivat kuitenkin lähettää kokille terveisiä. Kannattaisi heidän hieman miettiä uravalintaansa.
Erillisellä pöydällä oli esillä laatikkoviinipakkauksia ja limunaatia. Ne viinit oli aseteltu yhteen ryppääseen niin, että jos yksi ottaa juomaa, muiden pitää odottaa. Minä sitten menin pöydän toiselle puolelle, ja lorrootin siinä. Hyvä kun ehti askeleen ottaa, niin tarjoilija nosti laatikon takaisin siihen ryppääseen.
Jälkiruokaa en uskaltanut syödä, koska siinä näytti olevan jogurttia ja mangoa. Ei ne tarjoilijat tienneet, voiko laktoosivammainen syödä sitä. Ei siellä pöydässäkään mitään lappuja ollut, mistä vaikka keliaakikko tietäisi, kestääkö suolinukka.
Vaimolla meni sitten kotona loppuyö vessassa oksennellen ja ripuloiden. Kuulemma veti voimat niin pois ettei päätä saanut pöntöstä pois. Oli torkkunutkin samaisessa suomalaiskansallisessa rukousasennossa. Ja juomia tuli nautittua yksi siideri ja lasi viiniä. Minulla ei mitään oireiluja, mutta minä annoinkin oman jälkiruokani vieruskaverille.
perjantaina, kesäkuuta 02, 2006
Demarilandiassa
Tilanne:
Menemme ystävien luo iltaa viettämään. Kello on 8 illalla. Ai niin, voisi viedä pari pulloa viiniä tuliaisiksi. Samalla voisi maistella juustoja ja syödä salaattia ja patonkia.
Saksassa:
Matkan varrella kadun kulmassa sijaitsevasta viiniputiikista löytyy mieleinen viini, joka ulkomainoksen mukaan on myös tarjouksessa. Saamme 3 pulloa kahden hinnalla. Myyjä suosittelee vielä ystävänsä kotitilaviiniä. Saamme maistiaiset, mutta emme tällä kertaa osta tätä viiniä. Myyjä siirtyy juustotiskin taakse, josta saamme maistiaisia. Otamme kahta erilaista juustoa. Patongit tuoksuvat vieressä tuoreuttaan. Ilta on onnistunut, ja kaikilla on hyvä mieli.
Holhousyhteiskunnassa:
Matkan varrella näemme Alkon, joka on mennyt kiinni jo klo 18, koska on lauantai. Samaan aikaan menivät kiinni kaikki ruokakaupatkin. Patonkia saattaisi teoriassa saada huoltoasemalta, mutta ei maksa vaivaa ajaa 20km lenkkiä patongin takia. Koko ilta ja seuraava päivä menee mielenharmin vallassa.
Syyllinen on demari lakeineen:
- Suomessa ei ole viinimyymälöitä. Vähittäismyynnin monopoli on Alkolla. Kuntakin voi kieltää koko touhun:
"Alkoholijuomien vähittäismyyntiä saa harjoittaa ainoastaan kunnassa, jossa kunnanvaltuusto on antanut siihen suostumuksen."
- Kotiviinejä ei niin vaan valmisteta:
"Alkoholijuomien ja väkiviinan valmistusta saa harjoittaa vain tuotevalvontakeskuksen hyväksymässä valmistuspaikassa, jossa valmistus ja varastointi on järjestetty niin, että tehokas valvonta on mahdollinen."
- Ei mainoksia, muutamin poikkeuksin:
"Väkevän alkoholijuoman mainonta, epäsuora mainonta ja muu myynninedistämistoiminta on kiellettty.
Miedon alkoholijuoman ja vähintään 1,2 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävän juoman mainonta, epäsuora mainonta ja kuluttajiin kohdistuva muu myynninedistämistoiminta sekä sen liittäminen muun tuotteen tai palvelun mainontaan ja myynninedistämistoimintaan on kielletty, jos:
1) se kohdistuu alaikäisiin tai muihin henkilöihin, joille alkoholijuomaa ei 16 §:n mukaan saa myydä, taikka siinä kuvataan tällaisia henkilöitä;
2) siinä yhdistetään alkoholin käyttö ajoneuvolla ajamiseen;
3) siinä korostetaan alkoholijuoman alkoholipitoisuutta myönteisenä ominaisuutena;
4) siinä kuvataan alkoholin runsasta käyttöä myönteisesti taikka raittius tai alkoholin kohtuukäyttö kielteisesti;
5) siinä luodaan kuva, että alkoholin käyttö lisää suorituskykyä taikka edistää sosiaalista tai seksuaalista menestystä;
6) siinä luodaan kuva, että alkoholilla on lääkinnällisiä tai terapeuttisia ominaisuuksia tai että se piristää, rauhoittaa tai on keino ristiriitojen ratkaisemiseksi; sekä
7) se on hyvän tavan vastaista, siinä käytetään kuluttajan kannalta sopimatonta menettelyä taikka annetaan muutoin alkoholista, sen käytöstä, vaikutuksista tai muista ominaisuuksista totuuden vastaista taikka harhaanjohtavaa tietoa.
Epäsuorana mainontana pidetään erityisesti 1 ja 2 momentissa tarkoitetun juoman ja alkoholijuoman myynnin edistämistä muun hyödykkeen mainonnan yhteydessä siten, että muun hyödykkeen tunnuksena käytetään sellaisenaan tai tunnistettavasti muunnettuna 1 tai 2 momentissa tarkoitetulle juomalle tai alkoholijuomalle vakiintunutta tunnusta tai että siitä muutoin välittyy mielikuva tietystä 1 tai 2 momentissa tarkoitetusta juomasta tai alkoholijuomasta.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, väkevän alkoholijuoman mainontaa ja muuta myynninedistämistoimintaa voidaan harjoittaa siten kuin sosiaali- ja terveysministeriö siitä tarkemmin määrää:
1) tuotevalvontakeskuksen hyväksymässä majoitus- ja ravitsemisalan tai vähittäismyynnin ammattijulkaisussa tai muussa alkoholijuomien myyntiin osallistuville levitettävässä painokirjoituksessa, jonka levikki ja levitystapa ovat sosiaali- ja terveysministeriön antamien määräysten mukaisia; sekä
2) alkoholijuomien anniskelupaikoissa, vähittäismyyntipaikoissa ja valmistuspaikoissa.
Tuotevalvontakeskus voi peruuttaa 4 momentissa tarkoitetun hyväksymisensä, jos:
1) ammattijulkaisun tai painokirjoituksen levikissä tai levitystavassa on tapahtunut muutos;
2) tuotevalvontakeskukselle ei ole ilmoitettu kaikkia hyväksymisen kannalta tärkeitä tietoja; tai
3) julkaisemisessa on tapahtunut väärinkäytöksiä.
Mitä 1–3 momentissa säädetään, ei sovelleta mainontaan sellaisessa Suomessa levitettävässä ulkomaisessa painokirjoituksessa, jonka pääasiallinen tarkoitus ei ole alkoholijuomien mainonta.
Alkoholijuomien valmistaja, maahantuoja tai tukkumyyjä voi antaa 1 momentin säännösten estämättä alkoholijuomien myyntiin osallistuville tietoa tuotteensa hinnasta, koostumuksesta, ominaisuuksista ja valmistamisesta sekä muita vastaavia tietoja siten kuin sosiaali- ja terveysministeriö siitä tarkemmin määrää."
- Maistiaiset ovat kiellettyjä:
"Alkoholijuoman nauttiminen on kielletty, jollei tämän lain muista säännöksistä muuta johdu:
1) alkoholijuomien vähittäismyyntipaikassa sekä muussa avoimessa kauppaliikkeessä;
2) ravitsemisliikkeessä ja muussa paikassa, jossa yleisölle maksusta pidetään saatavana ruokaa tai virvokkeita; sekä
3) huoneistossa tai muussa paikassa, johon on järjestetty julkinen tilaisuus."
Pakko mainita, että kerran taidemuseossa alkoi jonkun taiteilijan ensinäyttely. Asiakkaita ei ajettu pois, mutta ovi piti käydä laittamassa kiinni, että tuo kolmas pykälä täyttyy, koska tarjolla ei ollut pelkästään Pommaccia!
Niin eikä sovi unohtaa seuraavaa momenttia:
"Milloin muussa kuin 58 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa yleisessä huoneistossa järjestetään suljettu tilaisuus, on alkoholijuoman nauttiminen sallittu tilaisuudessa, jos tilaisuuden järjestäjä on tehnyt asiasta ilmoituksen poliisille."
- Aukioloajat rajoittavat tuntuvasti ostoksien tekoa:
"Ammattimaista vähittäiskauppaa sekä parturi- ja kampaamoliikettä saa harjoittaa, jollei tässä laissa toisin säädetä, arkipäivänä kello 7:n ja 21:n välisenä aikana, paitsi lauantaina kello 7:n ja 18:n välisenä aikana.
Sunnuntaina ammattimaista vähittäiskauppaa sekä parturi- ja kampaamoliikettä saa harjoittaa, jollei tässä laissa toisin säädetä, kello 12:n ja 21:n välisenä aikana:
1) niissä päivittäistavarakaupan myymälöissä, joissa vakinainen liiketoimintakäytössä oleva myyntipinta-ala on enintään 400 neliömetriä, kaikkina kuukausina; ja
2) muissa vähittäiskaupan myymälöissä sekä parturi- ja kampaamoliikkeissä touko-, kesä-, heinä- ja elokuussa sekä marras- ja joulukuussa.
Päivittäistavarakaupalla tarkoitetaan kauppaa, jonka myynnistä pääosa on elintarvikkeita."
Huh huh! Näin se vaan on, että ihmisellä ei saa olla mukavaa. Tulee jotenkin tunne, että viinit sun muut rinnastetaan melkein ydinjätteeseen.
Kaikesta tästä holhouksesta huolimatta sivistysmaissa viinan kulutus laskee, Suomessa ja Venäjällä kasvaa. Norjassa miesten elinikäennuste on 85 vuotta, Suomessa 75, ja Venäjällä 55, missä miehet kuolevat viinan juontiin kuin russakat pakkasessa. Tuosta voi päätellä kansan juoppouden asteen. Mainittakoon että afrikkalaisessa kehitysmaassa ikäennuste on 62 vuotta.
Nyt hyysääjät äkkiä keksimään lisää rajoituksia ja kieltolakeja! Hopi hopi!
Menemme ystävien luo iltaa viettämään. Kello on 8 illalla. Ai niin, voisi viedä pari pulloa viiniä tuliaisiksi. Samalla voisi maistella juustoja ja syödä salaattia ja patonkia.
Saksassa:
Matkan varrella kadun kulmassa sijaitsevasta viiniputiikista löytyy mieleinen viini, joka ulkomainoksen mukaan on myös tarjouksessa. Saamme 3 pulloa kahden hinnalla. Myyjä suosittelee vielä ystävänsä kotitilaviiniä. Saamme maistiaiset, mutta emme tällä kertaa osta tätä viiniä. Myyjä siirtyy juustotiskin taakse, josta saamme maistiaisia. Otamme kahta erilaista juustoa. Patongit tuoksuvat vieressä tuoreuttaan. Ilta on onnistunut, ja kaikilla on hyvä mieli.
Holhousyhteiskunnassa:
Matkan varrella näemme Alkon, joka on mennyt kiinni jo klo 18, koska on lauantai. Samaan aikaan menivät kiinni kaikki ruokakaupatkin. Patonkia saattaisi teoriassa saada huoltoasemalta, mutta ei maksa vaivaa ajaa 20km lenkkiä patongin takia. Koko ilta ja seuraava päivä menee mielenharmin vallassa.
Syyllinen on demari lakeineen:
- Suomessa ei ole viinimyymälöitä. Vähittäismyynnin monopoli on Alkolla. Kuntakin voi kieltää koko touhun:
"Alkoholijuomien vähittäismyyntiä saa harjoittaa ainoastaan kunnassa, jossa kunnanvaltuusto on antanut siihen suostumuksen."
- Kotiviinejä ei niin vaan valmisteta:
"Alkoholijuomien ja väkiviinan valmistusta saa harjoittaa vain tuotevalvontakeskuksen hyväksymässä valmistuspaikassa, jossa valmistus ja varastointi on järjestetty niin, että tehokas valvonta on mahdollinen."
- Ei mainoksia, muutamin poikkeuksin:
"Väkevän alkoholijuoman mainonta, epäsuora mainonta ja muu myynninedistämistoiminta on kiellettty.
Miedon alkoholijuoman ja vähintään 1,2 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävän juoman mainonta, epäsuora mainonta ja kuluttajiin kohdistuva muu myynninedistämistoiminta sekä sen liittäminen muun tuotteen tai palvelun mainontaan ja myynninedistämistoimintaan on kielletty, jos:
1) se kohdistuu alaikäisiin tai muihin henkilöihin, joille alkoholijuomaa ei 16 §:n mukaan saa myydä, taikka siinä kuvataan tällaisia henkilöitä;
2) siinä yhdistetään alkoholin käyttö ajoneuvolla ajamiseen;
3) siinä korostetaan alkoholijuoman alkoholipitoisuutta myönteisenä ominaisuutena;
4) siinä kuvataan alkoholin runsasta käyttöä myönteisesti taikka raittius tai alkoholin kohtuukäyttö kielteisesti;
5) siinä luodaan kuva, että alkoholin käyttö lisää suorituskykyä taikka edistää sosiaalista tai seksuaalista menestystä;
6) siinä luodaan kuva, että alkoholilla on lääkinnällisiä tai terapeuttisia ominaisuuksia tai että se piristää, rauhoittaa tai on keino ristiriitojen ratkaisemiseksi; sekä
7) se on hyvän tavan vastaista, siinä käytetään kuluttajan kannalta sopimatonta menettelyä taikka annetaan muutoin alkoholista, sen käytöstä, vaikutuksista tai muista ominaisuuksista totuuden vastaista taikka harhaanjohtavaa tietoa.
Epäsuorana mainontana pidetään erityisesti 1 ja 2 momentissa tarkoitetun juoman ja alkoholijuoman myynnin edistämistä muun hyödykkeen mainonnan yhteydessä siten, että muun hyödykkeen tunnuksena käytetään sellaisenaan tai tunnistettavasti muunnettuna 1 tai 2 momentissa tarkoitetulle juomalle tai alkoholijuomalle vakiintunutta tunnusta tai että siitä muutoin välittyy mielikuva tietystä 1 tai 2 momentissa tarkoitetusta juomasta tai alkoholijuomasta.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, väkevän alkoholijuoman mainontaa ja muuta myynninedistämistoimintaa voidaan harjoittaa siten kuin sosiaali- ja terveysministeriö siitä tarkemmin määrää:
1) tuotevalvontakeskuksen hyväksymässä majoitus- ja ravitsemisalan tai vähittäismyynnin ammattijulkaisussa tai muussa alkoholijuomien myyntiin osallistuville levitettävässä painokirjoituksessa, jonka levikki ja levitystapa ovat sosiaali- ja terveysministeriön antamien määräysten mukaisia; sekä
2) alkoholijuomien anniskelupaikoissa, vähittäismyyntipaikoissa ja valmistuspaikoissa.
Tuotevalvontakeskus voi peruuttaa 4 momentissa tarkoitetun hyväksymisensä, jos:
1) ammattijulkaisun tai painokirjoituksen levikissä tai levitystavassa on tapahtunut muutos;
2) tuotevalvontakeskukselle ei ole ilmoitettu kaikkia hyväksymisen kannalta tärkeitä tietoja; tai
3) julkaisemisessa on tapahtunut väärinkäytöksiä.
Mitä 1–3 momentissa säädetään, ei sovelleta mainontaan sellaisessa Suomessa levitettävässä ulkomaisessa painokirjoituksessa, jonka pääasiallinen tarkoitus ei ole alkoholijuomien mainonta.
Alkoholijuomien valmistaja, maahantuoja tai tukkumyyjä voi antaa 1 momentin säännösten estämättä alkoholijuomien myyntiin osallistuville tietoa tuotteensa hinnasta, koostumuksesta, ominaisuuksista ja valmistamisesta sekä muita vastaavia tietoja siten kuin sosiaali- ja terveysministeriö siitä tarkemmin määrää."
- Maistiaiset ovat kiellettyjä:
"Alkoholijuoman nauttiminen on kielletty, jollei tämän lain muista säännöksistä muuta johdu:
1) alkoholijuomien vähittäismyyntipaikassa sekä muussa avoimessa kauppaliikkeessä;
2) ravitsemisliikkeessä ja muussa paikassa, jossa yleisölle maksusta pidetään saatavana ruokaa tai virvokkeita; sekä
3) huoneistossa tai muussa paikassa, johon on järjestetty julkinen tilaisuus."
Pakko mainita, että kerran taidemuseossa alkoi jonkun taiteilijan ensinäyttely. Asiakkaita ei ajettu pois, mutta ovi piti käydä laittamassa kiinni, että tuo kolmas pykälä täyttyy, koska tarjolla ei ollut pelkästään Pommaccia!
Niin eikä sovi unohtaa seuraavaa momenttia:
"Milloin muussa kuin 58 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa yleisessä huoneistossa järjestetään suljettu tilaisuus, on alkoholijuoman nauttiminen sallittu tilaisuudessa, jos tilaisuuden järjestäjä on tehnyt asiasta ilmoituksen poliisille."
- Aukioloajat rajoittavat tuntuvasti ostoksien tekoa:
"Ammattimaista vähittäiskauppaa sekä parturi- ja kampaamoliikettä saa harjoittaa, jollei tässä laissa toisin säädetä, arkipäivänä kello 7:n ja 21:n välisenä aikana, paitsi lauantaina kello 7:n ja 18:n välisenä aikana.
Sunnuntaina ammattimaista vähittäiskauppaa sekä parturi- ja kampaamoliikettä saa harjoittaa, jollei tässä laissa toisin säädetä, kello 12:n ja 21:n välisenä aikana:
1) niissä päivittäistavarakaupan myymälöissä, joissa vakinainen liiketoimintakäytössä oleva myyntipinta-ala on enintään 400 neliömetriä, kaikkina kuukausina; ja
2) muissa vähittäiskaupan myymälöissä sekä parturi- ja kampaamoliikkeissä touko-, kesä-, heinä- ja elokuussa sekä marras- ja joulukuussa.
Päivittäistavarakaupalla tarkoitetaan kauppaa, jonka myynnistä pääosa on elintarvikkeita."
Huh huh! Näin se vaan on, että ihmisellä ei saa olla mukavaa. Tulee jotenkin tunne, että viinit sun muut rinnastetaan melkein ydinjätteeseen.
Kaikesta tästä holhouksesta huolimatta sivistysmaissa viinan kulutus laskee, Suomessa ja Venäjällä kasvaa. Norjassa miesten elinikäennuste on 85 vuotta, Suomessa 75, ja Venäjällä 55, missä miehet kuolevat viinan juontiin kuin russakat pakkasessa. Tuosta voi päätellä kansan juoppouden asteen. Mainittakoon että afrikkalaisessa kehitysmaassa ikäennuste on 62 vuotta.
Nyt hyysääjät äkkiä keksimään lisää rajoituksia ja kieltolakeja! Hopi hopi!
Tappajamakkara
Expressen tänään:
Korven är livsfarlig
Sju av tio svenska barn får i sig för mycket av konserveringsmedlet nitrit, visar en ny studie från livsmedelsverket. Nitrit är giftigt i höga doser och misstänks vara cancerframkallande. - Det finns i mat som barn äter ofta, exempelvis korv, säger Evelyn Jansson Elfberg på livsmedelsverket.
Suomi vaikenee. Ai niin, mutta kepu-erkko-demari-mafia ei salli suomalaista ruokaa moitittavan. Hys hys vaan!
Korven är livsfarlig
Sju av tio svenska barn får i sig för mycket av konserveringsmedlet nitrit, visar en ny studie från livsmedelsverket. Nitrit är giftigt i höga doser och misstänks vara cancerframkallande. - Det finns i mat som barn äter ofta, exempelvis korv, säger Evelyn Jansson Elfberg på livsmedelsverket.
Suomi vaikenee. Ai niin, mutta kepu-erkko-demari-mafia ei salli suomalaista ruokaa moitittavan. Hys hys vaan!
torstaina, kesäkuuta 01, 2006
Oululaista ajokulttuuria, jatko-osa
1. Parkkeeraus
Tuossa Linnanmaan marketin pihalla parkkipaikat lähellä ovia täyttyvät ensimmäiseksi. Auto täytyy silloin jättää kauemmaksi. Tämä ei tietenkään koske mustalaisia, jotka paikoittavat suoraan pyöröovien eteen. Kylmällä ilmalla myös moottori jätetään käyntiin, ja pakokaasut virtaavat iloisesti sisälle kauppaan sulostuttamaan astmaatikkoja ja keuhkoemfyseemaisia.
Toinen tyyli on parkkeerata vinoon ruudussa, tai vähän ruudun ylikin. Käy niin, että yksi auto ottaa kaksi paikkaa. Nykyautot kun tuppaavat mahtumaan kovin huonosti näihin neuvostoaikaisiin mitoituksiin jämähtäneisiin ruutukokoihin. Kyllä siihen nippa nappa Lada menee, mutta yritäpä maasturilla tai farmarilla.
Sitten kun niistä autoista ahtaudutaan ulos, niin muistetaan pamauttaa se ovi siihen naapuriauton kylkeen. Ahdasta kun on, niin ahterilla, niittivyöllä, käsilaukulla tai koiran talutushihnalla raavitaan loputkin maalit toisten autojen kyljistä.
Kun tullaan ostoksilta, niin lontustellaan keskellä ajoratoja, ja puikkelehditaan autojen välistä miten sattuu. Peruutus käy hitaaksi. Eräs naisperuuttaja lähti innoissaan ruudusta kääntämällä eturenkaat ääriasentoon, ja vapauttamalla kytkimen moottorin ulvoessa kierroksia. Peruuttajan ja viereisen auton pellit saivat uuden designin.
2. Ryhmittyminen
Tuossa eilettäin kävin hakemassa lapset päivähoidosta, ja olin kääntymässä Rajakylän valoristeyksessä vasemmalle kohti pohjoista. Vastaantulevalla puolella on kaksi kaistaa, toinen oikealle ja suoraan ajaville, ja toinen vasemmalle kääntyville. Samalla tavalla kaistat kulkevat minunkin puolellani. Valo vaihtuu vihreäksi. Lähden liikkeelle. Vastaan tulee auto, joka ajaa keskellä molempia kaistoja, mutta vilauttaa vilkkua kerran ja ryhmittyy oikeapuoleiselle kaistalle. Ahaa, se tulee siis suoraan, koska ei jättänyt vilkkua päälle. Minun täytyy pysähtyä keskelle risteystä. Valo vaihtuu punaiseksi. Vastaatulija ei suostu jatkamaan suoraan, vaan kaartaa oikealle. Hyvänen aika, minulla tulee kiire, koska risteäville syttyy kohta vihreät. Nyt vastaantuleva huiskuttaa kättä, että mene, mene. Ja minähän menen, ja huomaan että nainenhan siellä oli ratissa. Taustapeilistä näen vielä, että nainen päätti lähteä minun perään, vaikka valot olivat olleet punaisilla vaikka kuika kauan. Vihreän valon saaneet joutuivat jarruttelemaan ja väistelemään.
Ryhmittyminen vaikuttaa erikoisen hankalalta tässä risteyksessä. Kun kerran menin hakemaan lapsia, ryhmittäydyin oikeanpuoleiselle kaistalle suoraan ajaakseni (kuten edellisessä nainen ensin meinasi), mutta vasemmalle kääntyvien ja minun väliin änkesi vielä nuorimies Ooppeleineen. Nyt on siis kaksi autoa ryhmittynyt vierekkäin jatkamaan matkaa yhtenä kaistana jatkuvaa tietä. Lähdettiin sitten yhtaikaa, mutta autoni suorituskyky ei riittänyt nopeaan starttiin. Ooppelistilla oli myös ehkä enemmän rahaa käytössä bensaan ja uusiin renkaisiin, joita sitten savustetaan näytösluontoisesti.
Tuli mieleen vielä yksi tapaus talvelta, kun käännyin vasemmalle Itä-Patelasta Haukiputaantielle. Viereeni oikealle puolelle änkesi iso koululaiskuljetuksiin käytettävä pakettiauto. Ajattelin, että se menee suoraan, koska risteyksen jälkeen oikealla puolella sijaitsee ala-aste. Keskellä risteystä sitten tämä koulutaksi kiilaakin oikean kautta minun ohi. Hui, kun meinasi kaista käydä ahtaaksi. Uskaltaisitko sinä laittaa lapsesi tuollaisiin koulutakseihin?
3. Refleksit
Jäädään löhnimään valoihin. Taas samainen Rajakylän risteys. Olen odottamassa nuolivaloa, ja suoraan ajavien kaistalle pysähtyy nuori pitkähiuksinen blondinainen. Valo hänelle vaihtuu vihreäksi, mutta auto ei lähde liikkeelle. Autot takana tööttäilevät. Näen kuinka huulipuna sujahtaa käsilaukkuun.
4. Kaahaaminen
Tänä aamuna näin taas mielenkiintoisen tapauksen. Tuossa Haukiputaan kylätaajaman kohdallahan pitää körötellä viittäkymppiä tai alle. Eteeni kääntyy iso kuorma-auto, joka kiihdyttää joutuisasti edessäni. Puolen kilometrin päässä taakseni ilmestyy sininen Audi kuin tyhjästä. Mahtoi tulla vauhdilla koska en huomannut aiemmin mitään. Sitten kuorma-auto kääntyy oikealle Säästömontulle päin. Menen valmiiksi kaistan vasempaan reunaan, jotta kääntyvästä kuorma-autosta pääsee sujuvasti ohi. Voisin mennä kyllä ohikin, mutta vastaan tulee auto, ja risteyksen kohdalla on keltainen viiva ja ohituskielto. Silloin tämä audisti lähtee keskellä risteystä renkaat ulvoen ohittamaan, ja kiilaa vastaatulevan auton editse minun eteen, ja häviää horisonttiin.
Asuntoalueellamme on 40km/h nopeusrajoitus. Tätä harvat noudattavat. Pienet lapset liikkuvat polkupyörillään sivukaduilta pyörätielle, ylittävät katuja viistostikin, ja saattavat sännätä milloin vain pallon perässä eteen. Tuollaisessa tapauksessa jarrutus ei mitenkään voi onnistua. Mutta sitä minä en ymmärrä, että sen kaahaamisen pitää olla aivan älytöntä. Mutkat ajetaan kahdella renkaalla, sivukaduilla kaahataan 100m matkalla 100km/h, roska-auto kiihdyttää niin paljon kuin ikinä kerkeää lyhyellä pätkällä, postiauto suorastaan lentää katua pitkin.
5. Sekoilu
Haukiputaantiellä ajellaan välillä oman kaistan laidasta laitaan, niin lähellä piennarta, että pöly lentää ja soraa ryöpsyilee tielle. Sivuteiltä kiilataan eteen ja sitten ei edes yritetä kiihdyttää vauhtia. Liikenneympyrässä laitetaan vilkku vasemmalle ja tullaan ulos ilmoittamatta miten sattuu. Risteyksessä laitetaan vilkku oikealle ja käännytäänkin vasemalle. Uusissa Mersuissa ei vilkku toimi ollenkaan. Useampikaistaisissa risteyksissä ajetaan isoilla autoilla viereen niin, että näkyvyys menee kokonaan. Kyllä sieltä maasturin hytistä näkee, mutta matalasta Foordista ei. Tämä ärsyttää niin vietävästi. Pitäisi vissiin olla röntgennäkö. Maantieajossa pidetään turvavälinä 2m, kun nopeus on 100km/h. Kerran Kemistä Ouluun matkalla lumipyryssä hätäiset eteläsuomalaiset ajoivat letkassa, mutta yhtenä ryppäänä. Minä seurasin tilannetta 50-100 m turvaetäisyyden päässä. Jono eteni vaihtelevalla nopeudella, koska tuiskutti epätasaisesti. Laskin että edellä ajava JARRUTTI 178 kertaa 100km:n matkalla. Minä jarrutin kaksi kertaa Iin liikennetyömaiden kohdalla.
Tuossa Linnanmaan marketin pihalla parkkipaikat lähellä ovia täyttyvät ensimmäiseksi. Auto täytyy silloin jättää kauemmaksi. Tämä ei tietenkään koske mustalaisia, jotka paikoittavat suoraan pyöröovien eteen. Kylmällä ilmalla myös moottori jätetään käyntiin, ja pakokaasut virtaavat iloisesti sisälle kauppaan sulostuttamaan astmaatikkoja ja keuhkoemfyseemaisia.
Toinen tyyli on parkkeerata vinoon ruudussa, tai vähän ruudun ylikin. Käy niin, että yksi auto ottaa kaksi paikkaa. Nykyautot kun tuppaavat mahtumaan kovin huonosti näihin neuvostoaikaisiin mitoituksiin jämähtäneisiin ruutukokoihin. Kyllä siihen nippa nappa Lada menee, mutta yritäpä maasturilla tai farmarilla.
Sitten kun niistä autoista ahtaudutaan ulos, niin muistetaan pamauttaa se ovi siihen naapuriauton kylkeen. Ahdasta kun on, niin ahterilla, niittivyöllä, käsilaukulla tai koiran talutushihnalla raavitaan loputkin maalit toisten autojen kyljistä.
Kun tullaan ostoksilta, niin lontustellaan keskellä ajoratoja, ja puikkelehditaan autojen välistä miten sattuu. Peruutus käy hitaaksi. Eräs naisperuuttaja lähti innoissaan ruudusta kääntämällä eturenkaat ääriasentoon, ja vapauttamalla kytkimen moottorin ulvoessa kierroksia. Peruuttajan ja viereisen auton pellit saivat uuden designin.
2. Ryhmittyminen
Tuossa eilettäin kävin hakemassa lapset päivähoidosta, ja olin kääntymässä Rajakylän valoristeyksessä vasemmalle kohti pohjoista. Vastaantulevalla puolella on kaksi kaistaa, toinen oikealle ja suoraan ajaville, ja toinen vasemmalle kääntyville. Samalla tavalla kaistat kulkevat minunkin puolellani. Valo vaihtuu vihreäksi. Lähden liikkeelle. Vastaan tulee auto, joka ajaa keskellä molempia kaistoja, mutta vilauttaa vilkkua kerran ja ryhmittyy oikeapuoleiselle kaistalle. Ahaa, se tulee siis suoraan, koska ei jättänyt vilkkua päälle. Minun täytyy pysähtyä keskelle risteystä. Valo vaihtuu punaiseksi. Vastaatulija ei suostu jatkamaan suoraan, vaan kaartaa oikealle. Hyvänen aika, minulla tulee kiire, koska risteäville syttyy kohta vihreät. Nyt vastaantuleva huiskuttaa kättä, että mene, mene. Ja minähän menen, ja huomaan että nainenhan siellä oli ratissa. Taustapeilistä näen vielä, että nainen päätti lähteä minun perään, vaikka valot olivat olleet punaisilla vaikka kuika kauan. Vihreän valon saaneet joutuivat jarruttelemaan ja väistelemään.
Ryhmittyminen vaikuttaa erikoisen hankalalta tässä risteyksessä. Kun kerran menin hakemaan lapsia, ryhmittäydyin oikeanpuoleiselle kaistalle suoraan ajaakseni (kuten edellisessä nainen ensin meinasi), mutta vasemmalle kääntyvien ja minun väliin änkesi vielä nuorimies Ooppeleineen. Nyt on siis kaksi autoa ryhmittynyt vierekkäin jatkamaan matkaa yhtenä kaistana jatkuvaa tietä. Lähdettiin sitten yhtaikaa, mutta autoni suorituskyky ei riittänyt nopeaan starttiin. Ooppelistilla oli myös ehkä enemmän rahaa käytössä bensaan ja uusiin renkaisiin, joita sitten savustetaan näytösluontoisesti.
Tuli mieleen vielä yksi tapaus talvelta, kun käännyin vasemmalle Itä-Patelasta Haukiputaantielle. Viereeni oikealle puolelle änkesi iso koululaiskuljetuksiin käytettävä pakettiauto. Ajattelin, että se menee suoraan, koska risteyksen jälkeen oikealla puolella sijaitsee ala-aste. Keskellä risteystä sitten tämä koulutaksi kiilaakin oikean kautta minun ohi. Hui, kun meinasi kaista käydä ahtaaksi. Uskaltaisitko sinä laittaa lapsesi tuollaisiin koulutakseihin?
3. Refleksit
Jäädään löhnimään valoihin. Taas samainen Rajakylän risteys. Olen odottamassa nuolivaloa, ja suoraan ajavien kaistalle pysähtyy nuori pitkähiuksinen blondinainen. Valo hänelle vaihtuu vihreäksi, mutta auto ei lähde liikkeelle. Autot takana tööttäilevät. Näen kuinka huulipuna sujahtaa käsilaukkuun.
4. Kaahaaminen
Tänä aamuna näin taas mielenkiintoisen tapauksen. Tuossa Haukiputaan kylätaajaman kohdallahan pitää körötellä viittäkymppiä tai alle. Eteeni kääntyy iso kuorma-auto, joka kiihdyttää joutuisasti edessäni. Puolen kilometrin päässä taakseni ilmestyy sininen Audi kuin tyhjästä. Mahtoi tulla vauhdilla koska en huomannut aiemmin mitään. Sitten kuorma-auto kääntyy oikealle Säästömontulle päin. Menen valmiiksi kaistan vasempaan reunaan, jotta kääntyvästä kuorma-autosta pääsee sujuvasti ohi. Voisin mennä kyllä ohikin, mutta vastaan tulee auto, ja risteyksen kohdalla on keltainen viiva ja ohituskielto. Silloin tämä audisti lähtee keskellä risteystä renkaat ulvoen ohittamaan, ja kiilaa vastaatulevan auton editse minun eteen, ja häviää horisonttiin.
Asuntoalueellamme on 40km/h nopeusrajoitus. Tätä harvat noudattavat. Pienet lapset liikkuvat polkupyörillään sivukaduilta pyörätielle, ylittävät katuja viistostikin, ja saattavat sännätä milloin vain pallon perässä eteen. Tuollaisessa tapauksessa jarrutus ei mitenkään voi onnistua. Mutta sitä minä en ymmärrä, että sen kaahaamisen pitää olla aivan älytöntä. Mutkat ajetaan kahdella renkaalla, sivukaduilla kaahataan 100m matkalla 100km/h, roska-auto kiihdyttää niin paljon kuin ikinä kerkeää lyhyellä pätkällä, postiauto suorastaan lentää katua pitkin.
5. Sekoilu
Haukiputaantiellä ajellaan välillä oman kaistan laidasta laitaan, niin lähellä piennarta, että pöly lentää ja soraa ryöpsyilee tielle. Sivuteiltä kiilataan eteen ja sitten ei edes yritetä kiihdyttää vauhtia. Liikenneympyrässä laitetaan vilkku vasemmalle ja tullaan ulos ilmoittamatta miten sattuu. Risteyksessä laitetaan vilkku oikealle ja käännytäänkin vasemalle. Uusissa Mersuissa ei vilkku toimi ollenkaan. Useampikaistaisissa risteyksissä ajetaan isoilla autoilla viereen niin, että näkyvyys menee kokonaan. Kyllä sieltä maasturin hytistä näkee, mutta matalasta Foordista ei. Tämä ärsyttää niin vietävästi. Pitäisi vissiin olla röntgennäkö. Maantieajossa pidetään turvavälinä 2m, kun nopeus on 100km/h. Kerran Kemistä Ouluun matkalla lumipyryssä hätäiset eteläsuomalaiset ajoivat letkassa, mutta yhtenä ryppäänä. Minä seurasin tilannetta 50-100 m turvaetäisyyden päässä. Jono eteni vaihtelevalla nopeudella, koska tuiskutti epätasaisesti. Laskin että edellä ajava JARRUTTI 178 kertaa 100km:n matkalla. Minä jarrutin kaksi kertaa Iin liikennetyömaiden kohdalla.
