Kaitsun blogi

Ostin uuden partakoneen. Edellinen ehti palvella vasta 21 vuotta. Taisin saada sen rippilahjaksi. Vanhan koneen terät kuluivat loppuun, ja partakarvat takertuivat kiinni kun ne eivät leikkautuneet. Yksi veto uudella Braunilla vastaa kymmentä vetoa Philipsillä. Vähän niin kuin toimittaja kysyy jalkaväenkenraalilta, että mitäs sitten tehdään, kun tulee se yhdestoista ryssä? Kenraali ei mieti, vaan vastaa heti:

- Silloin minä jaan miehilleni yhden patrrruunan lisää!

Myös Braun tarvitsee patruunoita. Ne tulevat kädensijan sisälle, ja kone annostelee hyväntuoksuista parfyymia ajon aikana. Iho jää pehmeäksi, kun karvat leikkautuvat tyveään myöten. Melkein kuin vauvan peppu!

Viikonloppuna rupesi poskihammasta jomottamaan. Kyllähän sitä pientä vaimallusta kestää, mutta kun töissä nakersin näkkileipää, lohkesi yksi kulma hampaasta irti. Yritin tunkea ilmeisesti liian isoa palaa kerrallaan poikittain suuhun, kun purressa kuului ja tuntui "ruksis". Sylkäisin lohkon kämmenelle. Alkukauhun jälkeen tiesin, että pitää varata aika hammaslääkärille.

Sainkin kerättyä rohkeutta, ja jo 2 tunnin kuluttua soitin ja sain vastaanottoajan. Sanoin puhelimessa, etten oikein pidä hammaslääkäreistä. Hoitaja rauhoitteli, ettei kovinkaan moni mielellään tule hoitoon.

Vastaanottohuoneessa tunnelma oli vaisu. Kalpeita kasvoja, nieleskelyä. Minullakin alkoi kämmenet hiostua. Pientä tremoriakin tuntui. Kaavake piti täyttää. Siinä kysyttiin oletteko miinanraivaaja tai sotaveteraani. Lähintä omaista ei kysytty.

Lääkäri toivotti hyvää päivää, jonka jälkeen tuoliin istumaan. Moottorin avulla selkänoja takakenoon. Hoitaja tuijasi lampun suuhun. Valo lämmitti kasvoja. Sain tummat rock'n'roll-lasit nenälle.

- No, avaappas suu oikein isolle!
- Mmm...
- Jaaha, näyttäisi olevan massiivinen reikä, ja se vaatii juurihoitoa.
- Huu...
- Otetaanpas ensin röntgenkuva, niin nähdään märkäpesäkkeet.
- Joo...

Digitaaliröntgen ei tuntunut miltään, mitä nyt filmilevy suussa painoi terävällä reunalla ikeneen. Kuva tuli heti tietokoneen ruutuun. Hampaassa näkyi ontto mätäpesäke.

Sitten esiin kaivettiin 25-senttinen puudutuspiikki. Aine tuoksui hassulle. Sitten piikki upotettiin ikeneen ja hermoon. Puristin kädet nyrkkiin ja otin tukea tuolista. Selkä oli hiestä märkänä. Kihelmöivä puudutus eteni kohti leuankärkeä. Pistokseen ruutattiin kylmää vettä, ja hoitaja imi putkella enimmät vedet ja sylkyä.

Puudutusta odotellessa käväistiin ortopantomografissa. Vekottimella saa kuvan koko purukalustosta. Nyt löytyi toinen reikä lisää, ja hammaskivikokkareita. Lääkäri sanoi, että nämä hampaathan ovat ihan hyvässä kunnossa lukuunottamatta lohjennutta "seiskaa".

Takaisin tuoliin.

- Tämä voi sattua hieman.
- Aaaa...

Kimeä-ääninen turbiini ujelsi hampaassa. Vihloi kamalasti. Vaikka poraus kesti vain muutamia minuutteja, se tuntui puolituntiselta. Sitten vaihdettin terää. Ruusu! Sillä ajettiinkin pitkä tovi. Lekuri oikein nojasi hammasta vasten. Nyt kun lipsahtaa, niin menee leuasta läpi!

- Käykö?
- Aiiii...
- Tämä pitää kyllä aukaista kunnolla!
- Ouuu...

Seuraavaksi kaivettiin esiin järeä piikki. Sitä tungettiin porattuun reikään oikein kunnolla. Laitoin silmät kiinni. Tähtiä näkyi. Tuntui etten kestä enää.

- AUUUUUU!!!

Ovi kolahti. Aivan kuin joku olisi lähtenyt odotushuoneesta pihalle. Pakoon.

Seuraavaksi reikään tungettiin kortisonia. Ja jälleen kerran suoraan hermoon. Lopuksi vielä väliaikainen paikka suojaamaan koloa. Koettelemus ohi!

Kiitos käynnistä, ja tervetuloa viikon kuluttua uudelleen!

Puudutteen vaikutuksen hälvetessä alkoi jomotus uudelleen. Ja vielä entistä pahempana. Ehkä huomenissa kipu on tiessään, niin kuin lääkäri vakuutti. Onneksi hoitava lääkäri ja avustaja vaikuttivat sympaattisilta ja ammattitaitoisilta. Kiitos heille siitä! Odotankin innolla seuraavaa käyntiä.

Fordissa rupesi ilmenemäään erilaisia sähköongelmia. Kovalla pakkasella startatessa kuului vain "klik", mutta käynnistysmoottori ei pyörinyt. Jonakin päivänä startti pyöritti pari kierrosta ja hyytyi siihen. Radio tuli hulluksi. Se ronksutteli CD-levyjä sisällään, ja ruutuun tuli teksti "Error 15". Sisävalo välähteli kuin diskossa.

Siinä sitten akkua lataamaan. Kyllä sinne sähköä meni, ja auto lähti käyntiin, mutta seuraavana päivänä tuli taas pelkkää klikkiä.

Varasin huollon Viescarista. Ensin meinasivat, ettei mahdu kuin viikon päästä. Selitin, että auto on rikki. Heltyivät ottamaan ylimääräisenä työnä kahden päivän kuluttua. Kun vein auton korjaamoon, ei tunkeilla ollut kuin yksi auto. Kolme muuta paikkaa oli tyhjänä. Yksi Mondeo oli huoltoneuvojan tutkittavana. Mikä se sellainen ruuhka on?

Huoltoon tuominen on järjestetty oivallisesti. Auto ajetaan nosturille, ja asiakas voi kertoa vikakohdat. Toimenpiteet kirjataan paperille, jonka asiakas hyväksyy. Myös hinta kerrotaan. Jos huollon aikana pitää vaihtaa ylimääräisiä osia, soittavat kännykkään, ja pyytävät lupaa. Lupasivat auton valmiiksi seuraavaksi aamuksi.

Sijaisautoksi sain C-maxin. Kyllä oli kevyt ohjaus, ja mukava penkki. Oma Focus tuntuu kankealta verrattuna uuteen C-maxiin. Max on muuten hyvä auto, mutta sen tavaratila on kokoa min. Meidän perheen roinat eivät mahtuisi kyytiin, lukuunottamatta lyhyitä, muutaman tunnin pikavisiittejä.

Viiden tunnin kuluttua sain tekstiviestin, että huolto on valmis. Ahaa. Ei muuta kuin hakemaan. Akun olivat vaihtaneet, ja se meni 48kk sähkölaitetakuun piikkiin. Viime vuonnahan piti vaihtaa pissapojan kytkin ja ajotietokone. Myös kaikki suodattimet oli vaihdettu, takajarrurummut puhdistettu, laakerit rasvattu, uudet tulpat, nesteet ja rikkinäinen parkkivalo korjattu. Halusin vielä sisälämmitintä varten johdon. Sekin oli asennettu. Lasku 445 euroa, kiitos! Jännä, että se johto maksaa 75 euroa, ja asennus samaiset 75 euroa. Piti kuulemma käyttää lokasuojaa auki, porailla reikiä ja tiivistellä.

Tämä suuri huolto maksaa 295 euroa, mutta tavallinen vuosihuolto "vain" 180 euroa. Laskusta karkeasti puolet on työtä, ja toinen puoli varaosia. Suomalainen työvoima maksaa. Meillä taitaa olla maailman kalleimmat palvelut. Mainittakoon erikseen, että parkkivalopolttimo maksoi 1,33 euroa, eikä asennusta veloitettu erikseen. Kollega kertoi töissä, että kun vie auton Wetterille, maksaa sana "Päi-vää!" 200 euroa heti kättelyssä, ja että pienin lasku on 500 euroa.

Kotona sitten tarkastin, että suodattimet on oikeasti vaihdettu. Kyllä oli! Kerran laitoin tussilla pikku merkin öljynsuodattimeen. Ainakin merkki oli kadonnut. Olenkohan minä aavistuksen verran skeptinen?

Kaikenkaikkiaan palvelu tuntui erinomaiselta. Hyvä Viescar!

Matkamittarin mukaan tien reunasta huoltohalliin ja takaisin on 16,4km.

Kuluttajavirasto ja vähemmistövaltuutettu kieltävät Brunbergin neekerinsuukot! Hyvänen aika sentään! Ajatuspoliisit iskevät jälleen. Tämä on suoraan Orwellin kirjasta. Nimihän on pitänyt vaihtaa jo aiemmin, "vapaaehtoisesti". Neekerinsuukot ovat nykyään Suukkoja. Nyt pitää neekerit paketin kannesta laittaa pois.

Neekereitä on muokattu aiemminkin. Kaislahame vaihdettiin kankaiseksi, ja rullahuulia pienennettiin vuonna 2001, 50 vuotta suukkojen luomisen jälkeen. Mitä sitten tilalle? Ehkä neekereille laitetaan kännykkä käteen, tai jotakin muuta "myönteistä" keksitään. Monikulttuurisuuspropagandan mukaanhan he ovat huippuosaajia ja kulttuurinrikastuttajia.

Seuraavaksi kielletään Elovena -kaurapuuro ja Koskenlaskija -juusto. Niissähän kuvataan arjalaista rotua olevia henkilöitä. Lakupötköt kielletään myös.

Tässä vielä pari ehdotusta kansikuviksi (internetistä).

Loistava veto liittoutua Arlan kanssa! Ja johtajaksi Ingmanin setä. Tuskin se Ingmanin logo mihinkään häviää. Nyt vaan sitten hivuttelemaan Valiota. Ehdotan pitkään jatkuvaa erikoistarjousta jostakin tuotteesta. Tarjous päättyy sitten sopivasti, kun Valio on joutunut sulkemaan kyseisen tehtaansa. Hähää. Saapahan Valio maistaa omaa lääkettään. Sitten vaan seuraava tuote tarjoukseen.

Silloin kun MD ja Arla yhdistyivät, ei Valio halunnut tulla mukaan. Se oli virhe. Siihen loppui Arlan ja Valion yhdistyminen, ja varsinkin sen jälkeen, kun Valio myi jäätelöt Nestlelle. Jääkäämme odottamaan Arlan kasvua ja lopullista Valion lopettamista, kun Arla ostaa Valion.

Tuossa viime viikolla putkahti postista seurakuntavaalien ehdokaslista. Oikein värillinen painettu lakana, jossa ehdokkaiden kuvat, nimet ja ammatit. Ehkä seurakunnalla on liikaa rahaa, kun voi törsätä väripainatuksiin?

Todellinen ongelma tulee, kun pitäisi miettiä ketä äänestää. Kaikki ehdokkaat ovat uppo-outoja, eikä ammattikaan kerro juuri mitään. Joku saattaa olla piilokommunisti, anarkisti tai homoseksuaali. Tai kepulainen. Yritin googlettaa taustoja ehdokkaista, vaan eipä onnistunut. Plarailin kirkon kotisivuilla, ja piipahdinpa myös Tuiran seurakunnan sivuilla. Ehdokaslista löytyi, mutta sehän minulla jo oli hyppysissä.

Miksi yksinkertaiset asiat tehdään vaikeiksi? Siinä ehdokkaan nimessä pitäisi tietenkin olla linkki, minkä takana avautuisi sivu, jossa ehdokas esitellään. Ehkä ehdokkailla on jotakin salattavaa itsestään?

Marketeilla käydessä kirkollisen sumuverhon takaa rupesi paljastumaan asioita. Siellähän oli ennakkoäänestys. Kysyin körttiläisen näköiseltä mieheltä, ja hän opasti kuinka netistä löytyy vaalikone ja joidenkin ehdokkaiden haastattelu. Siis ei kaikkien! Salailua? Välinpitämättömyyttä? Vaalikonetta ei saatu auki, mutta hyvä että löytyi. Etsivä löytää, etsivä löytää, tokaisi körttimies.

Vaalikone rupesi toimimaan kotona. Siellä oli tusina kysymyksiä, ja kone hakee samanhenkisen ehdokkaan. Sopivuusprosentiksi tuli 29. Hmm, aika vähän. Ja paras ehdokas laestadiolainen. Hmm. Tämähän on kuin Ylen vaalikone, joka hakee aina parhaimmiksi osumiksi 10 demaria, vastasi kysymyksiin miten tahansa! Onneksi vaalikonetta voi "tunettaa" eli vastata tarkoituksella hieman eri tavalla kuin oikeasti ajattelee. Mikä sykähdyttäisi sinua eniten jumalanpalveluksessa? Heavymusiikki! Pienen säätämisen jälkeen löytyy ehdokas prosentein 90. Afrikkalainen musta mies Ghanasta! Presbyteeri, joka haluaa lisää rahaa lähetystyöhön. Uuuh, ei.

Jännä kun ehdokkaat muodostavat vaaliliittoja niin kuin eduskuntavaaleissa. Joissakin seurakunnissa liiton nimi kertoo suoraan, mitä puoluetta ehdokkaat kannattavat. Kommunistiset kirkonmiehet, Sosiaalidemokraattien vaalikomitea, Kellokaulaiset Keskustan Kepulit. Oulussa hämätään. Kirkko keskelle arkea, Välittämistä ei voi ulkoistaa, Perusarvojen puolesta. Ota niistä nyt sitten selvää. Pitänee plarata kaikki läpi.

Eipä oikein löydy ehdokasta, vaikka kuinka etsisi. Musiikki on olennainen osa kirkkoa. Kumma kun suurin osa haluaisi ensimmäisenä säästää juuri kirkkomusiikista! Eräskin teknokraatti haluaisi rahaa lisää rakentamiseen. Haloo! Nytkin jo kirkot kumisevat tyhjyyttään. Olen itse asunut kirkon vieressä, ja seurannut omin silmin kuinka ovi käy. Kerran kaksi viikossa kokoontuu mummokerho. Lauantaina häät ja sunnuntaina messu.

Sitten tärppää läheltä. Ehdokkaan ajatukset ovat kutakuinkin selväjärkisiä, mutta ammatti "etuuskäsittelijä" tuo mieleen Kelan toimiston. Piilodemari? Eräs ehdokas kertoo olevansa kepulainen. Hoh hoijakkaa.

Lopulta löytyy sopiva ehdokas, mutta olipa urakka!

Kurjat ja köyhät etsivät vettä,
eikä sitä ole;
heidän kielensä kuivuu janosta.

Jes. 41:17.