Kaitsun blogi

Käytiin tänään koko perheen voimin hiihtämässä. Sitä ennen tein kuitenkin viinikukkoa. Tulipa hyvää! Paljastan salaisuuden tässä.

Ainekset:

- 3 marinoitua broilerin rintaleikettä (luineen)
- oliiviöljyä paistamiseen
- 140g kevytpekonia (kevyesti savustettu)
- 1 iso sipuli
- 3 valkosipulin kynttä
- 3 porkkanaa
- 1 pieni purkki kokonaisia herkkusieniä
- 1/2 pulloa punaviiniä (Chateau du Pin)

Mausteeksi:

- 1 rkl Provencen yrttejä
- valkopippuria myllystä
- 2 laakerinlehteä
- ei suolaa, koska marinoidut broilerit ovat suolaisia, ja pekoni ylisuolattua.

Valmistus:

Laita pataan vettä puoli litraa kuumenemaan. Paista pannulla rintaleikkeet oliiviöljyn kera. Öljyä tarvitaan noin ruokalusikallinen. Ennen paistamista pyyhi marinadit paperilla pois. Nahkat kannattaa myös kiskoa irti, koska ne imevät viinistä kaikki hienot punaisenvioletit värit. Nosta kanat pataan. Lorauta joukkoon puolisen pulloa viiniä. Nestettä on niin, että leikkeet eivät ihan peity. Kansi kiinni.

Kuori iso sipuli ja pilko isoiksi paloiksi. Samoin porkkanat. Laita kylmälle paistinpannulle pekoni paloiteltuna. Tämä siksi, että pekonin rasva erkanee paremmin hitaasti kuumennettaessa. Paloitteluun käy mainiosti keittiösakset. Heitä sipulit ja porkkanat sekaan. Kun sipuli hieman pehmenee, niin siirrä pataan. Huljuta pannu vedellä ja kaada liemi pataan. Nuuhkaise höyrystynyttä viiniä kun avaat padan kannen. Muista lisätä paloitellut valkosipulit ja mausteet. Paina laakerinlehdet nestepinnan alapuolelle.

Hauduta vajaa tunti. Nosta leikkeet yksitellen lautaselle, ja erota luut lihoista. Pilko liha paloiksi ja laita takaisin pataan. Nakkaa sekaan purkillinen herkkusieniä.

Keitä riisiä. Pata saa hautua hissukseen sen ajan.

Alkuperäisen ohjeen mukaan viiniä tarvitaan 3 pulloa. Yksi pullo pataan, yksi kokille ja yksi pöytään. Korkean alkoholiverotuksen takia meillä oli vain yksi pullo kaikkeen tähän.

...saapui tänään. Ja tutulla tavalla: ensin kitara käy kotiovella, kun olen töissä. Hain sitten itse postista.

Paketti oli ehjä ja kitara myös. Tämä yksilö soi hienosti, mitä nyt viritys oli korkeampi, ja kielet särisevän alhaalla. Pienen säädön jälkeen pelittää.

Edellisessä yksilössä otelaudan koverrukset tuntuivat syvemmiltä. Tässä kaulakin vaikuttaisi hieman ohuemmalta.

Kumma vain, että mukana oli neljä avainta laukun lukkoihin. Edellisessä oli kaksi.

Kun kitaransoittoa tulee harjoitetuksi 20 vuotta, niin rupeaa haluamaan kunnon instrumenttia. Ajattelin hankkia sen verkkokaupasta, nopeasti ja kivuttomasti. Toisin kävi.

Ensimmäisen kerran tein tilauksen 25.8.2006, jolloin sanottiiin kitaran tulevan ennen joulua. Kertoivat, että menee viikkokaupalla ennen kuin saavat tukusta lisää tavaraa. Tekevät kuulemma käsityönä Fenderin pajalla näitä vehkeitä. Webbikaupan sivuilla sanottiin, että kitara tulee noin viikko joulun jälkeen. OK! Odottavan aika ei ole pitkä! Viikko tästä tulikin ilmoitus, että kitara saapuu viikkoa myöhemmin.

Tammikuun alussa keppi lähtikin kohti Suomea.

Hienon jäljityssysteemin ansiosta seurasin paketin kulkeutumista Suomeen. UPS hoitaa hommansa erinomaisesti. Bremen, Langenhansen, Finnland, Helsinki, Oulu, Pateniemi. Toki paketti tuli kotiovelle, mutta työläisenä keskipäivän aikaan tuotua laatikkoa en tietenkään voinut vastaanottaa. Jättivät sentään lapun postilaatikkoon, että hae postista kun lystää. Soitin UPS:n toimistoon, ja lupasivat tuoda paketin suoraan töihin. Sihteeri kuittasi toimituksen seuraavana päivänä. Kun tulin kustannuspisteestä alakertaan, niin kuriiri oli jo hävinnyt paikalta.

Sitten vaan purkamaan pakettia. Kitara löytyi kahden pahvilaatikon sisältä. Pehmustuksia oli käytetty mielestäni kovin vähän. Tweed-laukun lukot temppuilivat. Lukot vastustivat hieman. Lukkojen kohdilla pyörivä rengas oli väännetty vastakkaiselle puolelle, joten tarvittiin työkalua, että laukun sai auki.

Kaunis Yngwie Stratohan sieltä paljastui!

Mutta heti huomasin, että kitaran takana möllötti iso lommo! Pahvilaatikot ja kitarakotelo vaikuttivat täysin ehjiltä. Siis Thomann tai Fender olivat itse murjoneet skeban.

Pienen soittelun jälkeen ilmeni, että kaula oli väärin asennettu kitaraan, ja satula oli porattu väärin. Myös viimeistelyyn kuuluva hienoviritys oli poskellaan. Valitin asiasta verkkokauppaan, ja lupasivat tutkia asian. Kitara tietenkin piti lähettää takaisin.

Lähetykseen piti laittaa englanninkielinen selitys vaurioista. Mitäs jos ei osaa englantia? Yritin kuitenkin.

Dear Musikhaus Thomann,

I purchased an Yngwie Malmsteen Stratocaster (serial number: SZ6004590), but I'm not quite satisfied with the product. I have written to you concerning the defects on 5th January.

Here is a description of problems, and suggestions for corrective actions.

1. After opening the package I immediately discovered a crack on the back side of the guitar. The package was not punctured or damaged any way, it was completely intact. I wonder how this kind of damage could possibly occur. I guess it has happened at the Fender factory or at Thomann.

Is it possible to repair this kind of damage? If it is, you should do so.

2. The nut position (or the cuttings for the strings) is not correct. It is placed too much to the high e string. It is quite hard to play the instrument, because high e string slips outside of the neck and frets. I have played the guitar for 20 years, and this is first time I have difficulties with playing. When looked above the fretboard, d and g strings should be positioned center to the fingerboard marks (dots).

The nut should be at the center of the neck.

3. Neck is not correctly longitudinally positioned to the body of the guitar. This moves high e string even further away outside neck and frets. There is a small gap between the neck and body joint.

Neck should be positioned correctly to the body of the guitar.

4. Strings were quite low. That caused strings to resonate with frets. Even with open strings! I readjusted strings higher from bridge. I know higher tuning moves bridge upwards causing higher action, and vice versa. No repairing actions needed.


Helmikuun alussa tuli sitten viesti, että kitara on viallinen, ja uutta saat odottaa huhtikuun alkuun. JEAH! Tämä odottaminenhan tuntuu jo tutulta. Verkkokauppa Thomann saisi painua sinne syvimpään paikkaan! Lupasivat sentään palauttaa rahat takaisin.

Nyt sitten ihmettelin, että missähän ne minun rahat mahtavat olla, niin yhtäkkiä tiistaina tuleekin ilmoitus uudesta kitarasta. Jo vain se soppii. Piti vaan olla perillä jo eilen.

Lähetys kun lähtee Saksasta keskiviikkona, niin se saapuu Saksan lähtöterminaaliin vajaassa 10 tunnissa. Seurannassa lukee, että paketti on jätetty kohdemaan postille. Sen jälkeen paketti häviää kahdeksi päiväksi Suomen postiin, ja lajitellaan yhtäkkiä lauantaina Oulussa. Ja koska elämme Suomessa, paketti juuttuu postin hyllylle yli viikonlopun, koska lauantaisin posti ei kulje. Muissa maissa kulkee. Vaikkapa Englannissa Royal Mail kulkee rutiinisti myös lauantaisin. Suomen postin tarkoitus onkin tuottaa vain voittoa, ei kuljettaa kirjeitä tai paketteja perille!

Nyt pitää vain kärvistellä viikonlopun yli ilman kitaraa.

Sissikomppaniassa varusmiehet jaettiinn kahteen kastiin. Läheltä tulleet ja pitkämatkalaiset. Ensimmäiset tulivat käytännössä Rovaniemeltä, ja jälkimmäiset Oulusta tai kauempaakin. Jopa Helsingistä asti.

Minun huonoksi tuuriksi kävi se, että päivystäjän banaani tuli minun kaulaani aina yöllä. Ja koska lähimatkalaiset tulivat komppaniaan ennen puoltayötä, niin minulle lankesi aina vuoro kahdesta neljään yöllä.

Keskiyövuoro jäyti sieluun asti. Juuri kun mukavasti menisi nukkumaan, niin pitikin ottaaa banaani kaulaan, ja möllöttää tiskin takana. Kerrankin tuli hälytys, ja piti soittaa hälytyksen tehneeseen numeroon, ja varmistaa toiminnan oikeellisuus. Sitten vaan kaikki hereille, ja ikkunoihin peitot, kaikille vaatteet päälle ja reppu pakattuna. Taisi liittyä jotenkin Kuwaitin sotaan.

Kaukomatkalaiset valuivat sitten pitkin yötä paikalle, ja he pääsivät nukutun matka-ajan jälkeen heti nukkumaan. Minun nukkuma-aika jäi erityisen vähiin, koska ennen päivystystä tokko ehti nukahtamaan, ja sen jälkeen unta ei ehkä saanut ollenkaan.

Sissikomppaniassa herätys oli kello 5:45. Muissa yksiköissä aina myöhempään. Vaikkapa 6:30 tai 7:00. Tämä johtui ruokailun porrastamisesta. Sitä ei koskaan vaihdettu, koska ilmeisesti muissa paikoissa ei haluttu rääkätä tarpeettomasti sotureita. Sissit juoksivat aamulla syömään kello 6:00. Sitä ennen pestiin hampaat karusellissä ja urinoitiin kymmenmetrisessä urinaadissa. Aikaa sängystä nousemiseen, peseytymiseen, ja punkan petaamiseen käytettiin siis ruhtinaalliset 15 minuuttia. Simosta, Kuivaniemestä, Tyrnävältä ja muilta pikkupaikkakunnilta tulleet alikersantit vahtivat silmä kovana, että saippuapaketti oli vasemmassa kädessä ja hammasharja oikeassa. Ja postimerkin kokoinen pyyhe kyynär- ja ranneluun välissä täsmälleen keskellä. Aikaa aamupesuun annettiin noin 30 sekunttia (alokasaikana). Ensimmäisenä aamuna ajattelin pestä edes hampaat, mutta aika loppui kesken, joten ainoastaan join hampaiden pesuun tarkoitetun veden. Hmmm.

Kerran alokasajan jälkeen kysyttiin jopa palautetta. Minä sanoin, että ei se fluori ehdi oikein vaikuttaa, jos pitää purskuttaa vaahto 3 sekunnin jälkeen. Vastauksena sanottiin, että alokas voi harjata hampaansa hiljaisuuden (kello 22) jälkeen illalla.

Jo vain. Näin Sissikomppaniassa.

Tänään putkahti postilaatikkoon uudistettu Pirkka. Entiset toimittajat irtisanottiin, ja taittokin meni uusiksi. No eipä ollut hääppöinen läpyskä. Taitto muistuttaa nykyään valloillaan rehottavaa mitäänsanomatonta grafiikkaa. Kaikki reunat pyöristetään, kuvat ja tekstit menevät sivun reunoihin asti, värejä käytetään niin että päätä särkee. Yhdellä sivulla käytetään viittä eri fonttia kymmenenä eri kokona. Tekstit suljetaan ympyröihin, sydämiin, laatikoihin. Lopputulos näyttää tilkkutäkiltä. Sama layout löytyy ainakin He-lehdestä, ja Yhteispahasta. Ja jokikisestä naistenlehdestä.

Yhtä asiaa en ymmärrä. Toisaalla lehdessä puhutaan laihduttamisesta, terveellisistä ruoista, umpihankihiihdosta ja jumppaamisesta. Mainokset pursuavat lenkkikenkiä, suksia, vieterikeppejä. Langanlaihat vaatemallit kenottavat vaikeannäköisesti kuvissa. Ehkä heillä on jonkinlainen pönkkä selän takana. Sukkahousuniksi kehoittaa venyttelemään kipeitä hartioita hotellihuoneessa.

Loput lehdestä antaa ymmärtää aivan muuta. Pirkkahuoltoasemalla syödään rasvapossunleikettä, rasvakastiketta ja rasvaranskanperunoita. Ohjeissa leivotaan suklaapiirakoita, briejuustopossua, suklaapullia, paistetaan voissa röstiä, lounaaksi loihditaan pekonilla terästettyä bolognesea, illalla tyhjennetään padallinen fondueta, jälkkäriksi lättyjä hillon kera. Uutuuspirkkoina esitellään kermavaahto-vadelmaleivoskakku, kiviuunipizza, suklaamanteli- ja hasselpähkinäkuulat ja juustohampurilainen.

Näillä eväillä jaksaakin sitten pomppia gymstickillä, ellei ole kuollut suolentukkeumaan tai koronaarisuonen ahtaumaan.