Kaitsun blogi

Expressen tänään: "Nytt larm från svensk myndighet: En timme om dagen ökar cancerrisken med 100 procent. Nu planeras en kampanj för att få folk att vara försiktigare.
- Det gäller särskilt barn och ungdomar, säger Lars Mjönes på statens strålskyddsinstitut."

Taas tämä vanha kestoaihe. Pianaikaa eräs suomalainen matkapuhelinvalmistaja ilmoittaa, että ainakaan heidän tuotteiden käyttämisestä ei ole mitään vaaraa. Tehosteeksi teetetään paikallisen säteilysuojainstituutin tutkimus, missä kännykän säteily todetaan terveelliseksi.

Kun kymmenen vuoden kuluttua sairaalat täyttyvät kasvainleikkauspotilaista, diagnoosilapussa lukee nokiooma.

Odotellaan ensin, ylittääkö tämä uutiskynnystä Suomessa. Demari suojaa parasta veronmaksajaansa.

Käytiin Telkästä hakemassa uusi ruokapöytä ja tuolit. Köyhä ostaa tietenkin tarjouksesta. Ihmetyttää vain, että miten ihmeessä hinta voi tuosta nuin vaan pudota 300 euroa. Ilmaa hinnoissa? Joka tapauksessa kalusteet löytyivät varastosta, ei tarvinnut tilata ja värikin (pähkinä) passasi.

Täällä Oulussahan hinnoitellaan tarjoustuotteetkin kalliimmiksi kuin alkuperäiset hinnat. Kävin ostamassa rikottua jasmiiniriisiä thaitytöltä, 21 euroa/20 kg. Kun liike lopetti, niin poistomyynnin erikoistarjouksessa hinta yllättäen 25 euroa samaisesta säkista!

Pöydän ja tuolien kasaaminen sujui näppärästi. Vaimo ei jaksanut katsella Monacon-Kimin-auto-on-tulessa-Kimi-keskeyttää-formuloita, vaan kasasi pöydän sillä välin. Myös tuoleja hän ruuvaili kasaan. Lapset veivät ruuveja, tappelivat kuusikulma-avaimen omistuksesta, kokeilivat porakonetta, ja telmivät innoissaan. Nyt pystyy tekemään kuuden vaunun junan! Kaikki ruuvit menivät, yhtään ei jäänyt yli. Mutta malesialainen muslimi oli laittanut yhden poikkipinnan kätisyystarran väärään päähän, joten tuolia piti hieman purkaa, ja kääntää tanko toisin päin, ennenkuin lopullisen kiristämisen saattoi tehdä. Sattumaako? Malesiassa näyttää kasvavan hyvälaatuista puuta, kovaa ja vähäoksaista, mitähän lie eukalyptusta.

Ai niin, pitihän siellä kaupassa käydä kaksi kertaa, kun eka reissulla ei mahtunut kuin tuolit mukaan.

Kun siirryttiin markoista euroihin, moni hinta nousi tai laski välittömästi. Mummeleita tietenkin voi sumuttaa miten lystää, mutta minua ei. Tässäpä yksi esimerkki. Kun on tullut viilleltyä itseään niin paljon, että piti ostaa uusi paketti laastaria, kohtasikin hintalapussa yllätys. Nyt vain arvailuja kehiin! Paljastan hinnan kommenteissa. Kuvan vanha paketti on vuodelta 2000 tai jotain, kun hintalapussa näytettiin molempia hintoja.

Ihmeiden aika ei ole ohi! Soft-heavy-sarvipää voittaa laulukilpailun. Mitenkäs nyt suu pannaan, Isä Mitro? Nyt vaan kaikki myymään sielunsa pedolle, ja okkultismia harrastamaan.

Mutta ihan oikeasti: hyvä, että mikään kamala Belgia, Irlanti tai Ruotsi voittanut. Sellaisia kappaleita löytyy 13 tusinasta. Sitten musiikkitoimittajat radiossa rankaisevat kuulijoitaan vuosikausia. Minun pitää vaihtaa kanavaa, jos siellä ulisee Boney M, Abba tai Tina Turner. Ehkäpä siellä kuumassa paikassa sitten soitetaan Carolaa tai jotakin muuta monsteria. Nyt toimittajat eivät soita viisuvoittajaa, koska eivät tiedä hevistä mitään. Heidän musiikkimaku liikkuu jossakin Sepi Kumpulaisen ja Matin ja Tepon välimaastossa. TV-uutiset näyttivät 3 sekunnin pätkän kertosäkeestä, ja lukija virnisteli ovelasti.

Parasta Lordissa on esiintyminen. Muistan hyvin keikan Oulun Torinrannassa, pommit pamahtelivat, kosketinsoittajan urkujen päällä olevista kynttilöistä löi tulta, kitarat kipinöi, ja siivet laulajan selässä aukenivat. Odotin koko ajan että ne alkaisivat lepattaa. Ei käynyt niin. Soittivatpa vielä mielikappaleenikin: Acceptin Midnight mover. Sitten Lordi otti käsisirkkelin ja tuli kohta lavan takaa irtopää kädessään. Sillä tavalla käy huonoille roudareille. Lopussa tykit sylkivät paperisilppua kansan päälle. Viihdettä parhaimmillaan!

Kun yrityksen johtaja tarvitsee rahaa vaikkapa aurinkolomamatkaa tai uutta Hummeria varten, hänen tarvitsee vain lisätä yhtiökokouksen asialistalle kohta, jossa "yhtiöjärjestyksestä poiketen osakkeet luovutetaan vastikkeettomasti johdolle". Sivulauseessa kerrotaan vielä, että se on "osa välttämätöntä johdon kannustinjärjestelmää". Cool! Siistiä! Snyggt!

Kunnallisella puolella homma menee suurinpiirtein seuraavalla tavalla: toinen virkamies valmistelee palkankorotukset, ja toinen puolestaan hyväksyy ne. Asiaa ei käsitellä kokouksissa, vaan tehdään näppärä "kansliapäätös". Ainakin Rovaniemellä sairaanhoitajat huomasivat menettelyn, ja rupesivat napisemaan lisää liksaa ja hoitajia resurssipulaan. Olisi se nävös, jos pari johtajaa joutuisi lasareettiin, ja "kiireessä" suoneen lipsahtaisi kaliumkloridia ja saliinin sijaan. Siinä sitten haettaisiin yhden hoitajan voimin kammiovärinäiselle defibrillaattoria. (Näin kävi Suomessa. Hoitaja sekoitti kalium- ja natriumkloridiliuospussit, kun ne olivat "väärällä" hyllyllä. Taposta tuli 60 euron sakko.)

Valtiollisella sektorilla kansanedustajien palkankorotuksista päättävät kansanedustajat itse. No laitetaan tuosta nyt vaikka 9000 euroa, kun ollaan pikkasen palkkakuopassa! Sitten vaan sormi JAA -napille.

Maataloussektorilla toimitaan hyväveliperiaatteella. Heikki Haavisto neuvotteli ulkoministerikaudellaan tukiaisia "vakaviin vaikeuksiin". Rahaa piti saada viljan ja rypsin viljelyyn ja heti! Kas kummaa, HH ja H:n suku omistavat Raision, joten onhan se kiva itselleen käydä Brysselissä puhumassa rahaa. Siis toisin sanoen me veronmaksajat luovutamme rahamme H:n palkkapussiin. Meidän perheessä ei osteta Eloveenaa eikä käytetä Raision margariineja. Ne maistuvat pahoilta, ja ärsyttää tuo rahan lahjoittaminen HH:lle. Niin ja onhan se tietenkin suojatyöpaikka kavereille: C. Taxell (kansanedustaja) ja E. Härmälä (MTK:n johtokunnan puheenjohtaja). Näin pysyy rahahanat auki!

Minä saan joka kuukausi palkanalennuksen. Inflaatio nipistää palttiarallaa yhden prosentin pois. Samaan aikaan bensan hinta syöksyy ylöspäin, tv-propagandamaksua korotetaan yli inflaation, ruoka kallistuu entisestään, Oulun sähköyhtiö nostaa tariffia, koska "päästöoikeuksien hinta nuosee", vaikka ne suorastaan romahtivat. Tätä menoa pitää ottaa kesäloman ajaksi kesätyö, tai hakea toimeentulotukea sossusta.

Aftonbladet tänään:

Förbjudna burägg i riksdagsmatsalen

Enligt svenska djurskyddslagen, som riksdagen fastställde för flera år sedan, är det förbjudet att hålla höns i trånga burar. Men rikdagsledamoterna lever inte som de lär, skriver Dagens Nyheter. I deras egen matsal serveras det just "förbjudna" burägg.

Svenska ska ägg komma från frigående höns eller från höns i större burar med ströbad, rede och sittpinne. Riksdagsledamöterna äter burägg som importerats från Finland.

Kyllä on kepu-demari -leipämafia tehnyt suomalaisesta ruisleivästä kamalan makuista ja ylihintaista. Ensinnäkään ei voida puhua RUISleivästä, eräässäkin "TOSI Rukiiset reikäleivät" -paketissa mainittiin ruisjauhopitoisuudeksi 38%. Kumma kun maanviljelyn ylituotannon luvatussa agraarijunttilassa ei viljellä ruista. Jopa alituotannosta puhutaan. Syy löytyy tietenkin ahneudesta. Rukiille ei makseta EU-tukea juuri mitään, ja alkiolaisen pellervolaisen kannattaa laittaa kuminaa ja jotakin eksoottista maustetta peltoon kasvamaan suuren tuen takia. Veronmaksaja tietenkin maksaa viulut. Ruis luokitellaan Saksassa haittakasviksi, ja sitä viljellään pienimuotoisesti eläimien rehuksi ja Suomeen vietäväksi. Terveellistä se varmasti on, tai niin meille ainakin uskotellaan.

Suomalaisen ruisleivän rakenne aiheuttaa painajaisia ja typertymistä. Leivät joko murenevat käsiin, tai sitten ne sitkistyvät polkupyörän sisuskumeiksi. Miksi kaikkien leipien pitää olla semmoista haperoa murumössöä? Että eläkeläisten hampaat pystyvät niihin? Ennenvanhaan sai Oululaisen jälkiuunileipää, jota piti tosissaan purra leuat kipeinä. Se muuten maistui hyvälle, koska sitä hapatettiin kunnolla. Nykyään ei saa edes happamelle maistuvaa jälkiuunileipää. Sama pätee hapankorppuihin. Ne maistuvat raa'alle vehnäjauholle. Mikään ei saa nykyään maistua miltään! Valionkin tuotteet (vaikka eivät leipää teekkään) kulkevat tehtaassa salaisen mauttomuusgeneraattorin läpi, joka poistaa tuotteesta maun. Jäljelle jää vain mieto, valju mitäänsanomattomuus, joka saa aikaan vain inhoreaktion nälkäisen suussa. Tuotteen (Valio <-> tekele) makua sitten paikkaillaan ylisuolauksella.

Fazerit ja Pullapirtit ja Oululaiset (Fazerin omistama sekin) terrorisoivat kuluttajia, jotka haluaisivat ostaa hyvää ja halpaa leipää. Kartellein hinnat pidetään katossa. Sokeat asiakkaat luulevat syövänsä terveellistä, hyvää suomalaista leipää.

Mutta valopilkkuna ja poikkeuksena törmäsin Haukiputaan kotileipomon ruislimppuun Säästömontussa. Siis OIKEAAN ruislimppuun. Se valmistetaan hapattamalla taikina huolellisesti, ja paistamalla oikeassa puu-uunissa. Lopputuloksessa on rapea kuori ja pehmeä sisus, joka tuoksuu voimakkaasti. Leivän pohjaa napauttamalla kuuluu ontto kumahdus. Yleisrakenne on tiheä, eikä hapertunut inhoke. Ja mikä tärkeintä, loistava vanhanajan kunnollinen MAKU. Pelkkä leivän leikkaaminen saa syljenerityksen käyntiin, kun tietää saavansa oikeaa hapanleipää. Se on sanoinkuvaamaton tunne ja nautinto. Ja päälle tietenkin Ingmannin voita! Amen.

P.S. Jos joskus maailmassa tätä leipomoa uhkaa konkurssi, niin mieluummin laittakaa vaikka 100 kg tynameetia uuniin, kuin myytte firman Fazerille!

Meidän perheessä ruokailu joskus koettelee. Kun ruoan saa valmiiksi, alkaa infernaalinen taistelu.

isä: - Lapseet, syömääään!
tytär 2v: - Joooooooooo!
tytär 3,5v: - En minä, minä katton ny Postimiespatea.
äiti: - Tule nyt vaan, katsotaan sitten Postipatea!
tytär 3,5v: - En minä tule, minä tulen kohta!
tytär 2v: - En minä halua pieneen syöttötuoliin, iso iso ISO!

Iso syöttötuoli haetaan toisesta huoneesta. Ruokaa ruvetaan laittamaan lautaselle.

tytär 2v: - Ei sitä lautasta! Minä haluan keltaisen lautasen! [Näyttää sormella punaista lautasta].

Ruoka lautasella höyryää.

tytär 2v: - Kuumaa! Tulista! Auuu! Äiti äiti, jäähdytä jäähdytä!
äiti: - No, äitipä jäähdyttää ikkunaräppänässä.
tytär 2v: - Sitte ei oo ennää kuumaa!
äiti: - No niin, nyt ei ole enää kuumaa. Tuossa haarukka. Nyt voi syödä.

Ensimmäisen suupala menee alas.

tytär 2v: - Minä haluan leipää!
isä: - Tässä on ruisleipää, minäpä voitelen sinulle valmiiksi.
tytär 2v: - EI, EI, minä itte! MINÄ itte! Minä haluan!

Voidellaan leipä, sormet, pöytä ja pusero. Puinen margariiniveitsi putoaa lattialle, joka saa myös voitelun. Pitää ottaa paperia, ja pyyhkiä lattia, koska muutoin se muistuttaisi luistinrataa.

äiti: - Ah, nyt äiti ottaa kanssa ruokaa ja syödään yhdessä.
isä: - Toivottavasti pystyy syömään, kun unohtui laittaa maustetta tehdessä. Ihan hyvää tämä on ainakin kokin mielestä.

tytär 2v: - Minälle maitoa!
isä: - Ai niin, sehän se unohtui ottaa samalla kertaa jääkaapista.

Sininen muovimuki otetaan kaapista.

tytär 2v: - Nallemukkiin, nallemukkiin!

Nallemuki otetaan kaapista.

tytär 2v: - Ei siihen nallemukiin, vaan siihen toiseen.

Toinen nallemuki otetaan kaapista.

tytär 2v: - Minä ITTE kaajan, minä haluan ITTE!

Hän kaataa itse, ja toimitus onnistuukin. Purkkia takaisin pöydälle laittaessa toinen hiha tosin ui maitomukissa, joka meinaa kaatua.

äiti: - No nyt meni sekin pusero pyykkiin!
isä: - Ei niitä joka tipan takia tarvitse pestä.
äiti: - Kyllä vaan tarttee!

Leivän ja maidon jälkeen menee kaksi haarukallista makaronilaatikkoa.

tytär 2v: - Minä haluan keppustia!
isä: - Ole hyvä. Nuin! Ja tuossa vielä parmesaania, niin ei tarvitse erikseen vaatia! Syödäänpäs nyt.
tytär 2v: - En minä halua keppustia!
isä: - Äskenhän halusit? Ei tarvitse syödä, jätä vaan siihen lautaselle.
tytär 2v: - Eiku äiti syö tuon keppustin!

Vanhemmatkin saavat kaksi haarukallista ruokaa suuhun. Äiti saa ketsuppia. Vanhempi tyttö tulee pöytään.

tytär 3,5v: - Minällä tuli kakka housuun.
äiti: - No ei se mitään, mennäänpä korjaamaan se pois.

Ruokailu jatkuu. Puhdaspyllyinen vastustelee pikkuhousujen laittamista, mutta tulee kuitenkin syömään. Ruoka maistuu 20 sekunttia.

tytär 2v: - Minä olen syönyt. Minä haluan nyt Däniä [Danone suklaavanukasta].
tytär 3,5v: - Minä kans Täniä!

Haarukka lentää lattialle. Lautanen työnnetään pois.

äiti: - Sitten kun on syöty, niin sitten voi ottaa Däniä. Syödään ensin ruoka!
isä: - Iskäkin syö ruokaa!
tyttäret: - Ei ruokaa! EI! EI! Däniä!

Huutokonsertti alkaa. Lapset savat Däninsä. Ne maistuvat. Lautaset kerätään. Lattialle pudonneet ruoat lakaistaan. Suut pyyhitään, ja hiuksiin mennyttä vanukasta vedetään hiuksista. Vaatteet menevät pyykkiin. Lapset puetaan uudelleen. Tiskikone laitetaan pyörimään.

Kuluu tunti.

tytär 3,5v: - Äiti, minulla on nälkä!
tytär 2v: - Minä haluan ruokaa!

Neuvosto-Suomessa käytetään yli 11 miljardia euroa vuodessa (1/4 käytettävissä olevista valtion varoista) sosiaalimenoihin. Demareiden paapomispolitiikkaan kuuluu turvata toimeentulo kaikille puliukoille ja -akoille, varttihulluille, työntekoa vieroksuville, tummaheimoisille, maahantunkeutujille ja tietenkin poliittisesti valitulle ylisuurelle virkamiesturhakejoukolle. Sen sijaan varojen käyttöä sotaveteraanien ja -invalidien, vanhuksien, opiskelijoiden, eläkeläisten, yksinhuoltajien, lapsiperheiden tukemiseen kavennetaan tai pidetään tietoisesti alhaisella tasolla. Jokaisen terveellä järjellä varustetun kansalaisen tulee ymmärtää, että kaikki tämä rahoitetaan vain työtä tekemällä (mitä nyt tämä inkompetentti hallitus ottaa lisää valtionvelkaa paikatakseen tekemiään virheitä). Sekin raha pitää vielä maksaa pois, ja kalliiden korkojen kera.

Tarkastellaanpa hieman, mihin kummaan tuo kaikki 11000 miljoonaa euroa oikein uppoaa.

- 68,3 ministeriö itse
- 22,7 kehittämiskeskus
- 1,8 työttömyyslautakunta (ei työttömyyskorvaukset)
- 1,9 tarkastuslautakunta
- 5,4 oikeusturvakeskus
- 40,6 työterveyslaitos (luulisi tulevan terveitä työntekijöitä!)
- 5,1 tuotevalvontakeskus
- 2,7 lääkehoidon kehityskeskus
- 24,3 työsuojelun piirihallinto

Siis yhteensä 172,8 miljoonaa euroa hallintoon ja "kehittämiskeskuksiin"!

- 4425 kuntien sosiaali- ja terveyshuolto
- 2369 eläkevakuutukset
- 1423 lapsilisät
- 1108 sairausvakuutukset
- 642 työttömyyskorvaukset
- 400,4 Rayn tuki kansanterveyteen
- 234 sotavammakorvaukset
- 208 maanviljelijöiden lomanviettämiseen
- 80 rintamaveteraanieläkkeet
- 68,8 muu toimeentuloturva
- 44,1 Kela
- 38 leskeneläkkeet
- 14,5 tapaturmavakuutukset
- 11,6 säteilyturvakeskus
- 9,7 terveyden edistämiseen
- 6,2 oikeuslääketieteellisiin ruumiinavauksiin
- 5,2 rikollisten paapomiseen
- 2,4 sodista kärsivien turva
- 0,6 valtion hullujenhuoneet
- 0,5 koulukodit

yhteensä 11091 miljoonaa euroa.

Suurimmat rahareiät (kuntien tukeminen, eläkkeet, lapsilisät, sairausvakuutus ja työttömyyskorvaukset) nielaisevat pyöreästi 10 miljardia euroa. Loppu 1 miljardia on muuta näpräämistä. Tuosta lopusta maanviljelijät kahmaiset viidenneksen. Eiköhän kohtuuden nimessä hekin voi itse kustantaa lomiaan. Ai niin, mutta kekkoslovakiassa ei saanut arvostella apilapuoluetta. Kukaan ei tiedä paljonko rahaa poltetaan turhaan ylituotantomaatalouteen. Suomessa vehnätonnin tuotantokustannukset ovat noin 500 euroa, kun maailmanmarkkinoilla vehnätonnin hinta on 113 euroa.

Vaadin, että nuo 208 miljoonaa euroa käytetään lapsilisiin siten, että kolmannesta lapsesta maksetaan 131 euron sijaan 2045 euroa (208milj/101700kpl)! Jos tuolla summalla syntyvyys ei kasva, niin ei sitten millään.

Hip hurraa! Nyt se vihdoinkin tapahtui. Nimittäin Soneran lisäpostilaatikon avaus ja tunnukset siihen. Tulivat yhden kuukauden ja kahden päivän odottamisen jälkeen. Tosin välissä piti soittaa asiakaspalveluun puolisen tusinaa kertaa. Kaksi viimeistä puhelua ruuhkautuivat niin, että piti jonottaa puoli tuntia. Asiakaspalvelusta täysi nolla!

Ei kaikki kiiltävä ole kultaa, vaan katinkultaa. Tämä hieman tuli mieleen tästä kainuulaisesta lomaosakekylpylähässäkästä.

Päätettiin mennä ystäväperheen (2 aikuista + 2 lasta) kanssa sinne, ja varaus piti tehdä hyvissä ajoin kaksi kuukautta etukäteen. Eivät tienneet mihin mökkiin pääsee, kun varausjärjestelmä ei sitä kerro. Jännää että sitten kun lasku tuli, niin siinä ilmoitettiin vain mökin koko.

Menomatkalla toinen lapsista itki osan matkaa. Siitä pääsee mainiosti lomatunnelmaan, kun takapenkillä parutaan. Alkuviikosta iski kuume molemmille lapsille, ja jälkitautina nuhat ja yskät. Iltanukkuminenkaan ei meinannut onnistua yskän takia.

Jormuan kohdalta voi oikaista nätisti Vuokattiin, mutta käännyinkin karttamuistivaiston erheestä yhtä risteystä liian aikaisin. No, löytyihän se oikea paikka sitten lopulta.

Mökki itse tuntui melko mukiinmenevältä, suomalainen mitoitus 50 neliötä riittää 8 henkilölle. Lapsia yläkerran parvelle johtavat portaat kiinnostivat suunnattomasti. Niitä piti tietenkin testata jatkuvasti. Ensin yksi menee ylös puoleenväliin, ja jää odottamaan seuraavaa kiipeäjää. Kun toinen saavuttaa keskivälin, ensimmäinen rupeaa peruuttamaan alaspäin kolmannen lapsen aloittaessa kiipeämisen. Onneksi syntyneestä ruuhkasta kaikki selvisivät ilman kallonmurtumia.

Käytiin kylpylässä. Unisex -pukuhuoneessa vaatteet pois ja kaappiin, ja sitten magneettirannekkeeseen numero vekottimella, mikä löytyi kaappirivin päästä. Ei tullut minun rannekkeeseen koodia. Nyt ovi jäi lukkoon eikä se auennut vaikka yritimme monta kertaa. Olisi tarvittu kahlekuningas Houdinia.

Saunaosastolla piti tepastella ilman uima-asuja. Saunakammissa istuttiin jakkaroilla ja ihailtiin kiviseiniä. Höyrysaunassa ei ollutkaan eukalyptushöyryä, niin kuin kuvittelin. Tavallisessa saunassa muotoillut penkit tuntuivat hyviltä. Jopa kaksi naistakin oli eksynyt näihin saunoihin. Odotin kyllä Kainuun Jääkiekkoseuran cheerleaderjoukkueen ilmaantumista kylpemään.

Allasosastolla oli monenmoista sokkeloa. Diskoallas, poreallas, lastenallas, baaritiskiallas, ulkoallas, kutuluola. Nappia painamalla sai hierontasuihkuja ja poreilua. Kumma kyllä vesi ei lemunnut kloorille. Molemmat lapset tietenkin tekivät kakat uikkareihin. Onneksi vesi ei samentunut, vaan ulosteet saatiin korjattua, eikä kukaan huomannut mitään.

Ystävällinen allasvalvoja kävi sitten avaamassa lukkoonjääneen kaapin. Sanoi jotain että päällekkäinen numero tallentunut. Viallista avainta ei tarvinnut palauttaa, vaan ulosmenoportti nielaisi sen. Joku varmaan saa kokea saman joskus myöhemmin.

Seuraavana päivänä mentiin etsimään lasten leikkimaailmaa. Hotellin päärakennuksessa sellaisen piti sijaita mainoksen mukaan. Löytyihän se, ovet lukossa ja valot pimeänä. Ei kuulemma sinä päivänä ollut auki. Receptionissa neuvoivat perheravintolaan, missä pitäisi myös olla lasten leikkipaikka. Sekin löytyi, yksi pieni nurkkaus, missä pöytä, paperia ja kyniä.

Lomakyläalueelta löytyi leikkikenttä. Eivät virkailijat osanneet neuvoa miten sinne pääsee tai onko sellaista olemassa. Siellä lapset pääsivät viimein leikkimään. Jotenkin vaan tuntui, että siellä kaikki vekottimet kaipaisivat hieman öljyä, ja telineet uutta maalia pintaansa. Skeittipaikan asfaltilla tuskin pystyy rullailemaan parisenttisen hiekkakerroksen päällä. No, viihtyvyys oli taattu Raffel -liukumäessä.

Mökkivarustukseen kuului myös polkupyörät. Jee, mentiin käymään lähikaupassa. Menomatkalla piti kuitenkin poiketa päärakennuksen edessä, kun fillareista puuttui pumput, että saisi ilmaa tussuihin renkaisiin. Kaikissa muisssa polkupyörissä tietenkin oli pumput paikoillaan, joten lainasimme niistä. Minun etupyörään tosin ei mennyt ilmaa, koska venttiili tuntui tukkoiselta.

Kaupasta tullessa en saanut pyörää auki. Lukko pysyi kiinni kuin noiduttuna. Ähräsimme lukkojen kanssa tovin. Ystävä kokeili laittaa oman pyöränsä uudelleen kiinni. Sekään lukko ei suostunut aukeamaan, vaikka se hetki sitten aukesi ihan kiltisti. Paikallisia asukkaita tuli pällistelemään. Sitten joku keksi, että vaihtakaa avaimia keskenänne. Hallelujah, lukot aukesivat. Ehkä ne lukot aukeavat vain joka toinen kerta toisella avaimella. Jäi kuitenkin hieman mystinen vaikutelma.

Kun tuli naisväen vuoro mennä ajelulle, piti penkin korkeutta säätää. Kuusiokoloavain löytyi, mutta kiristysrenkaan jengat löivät tyhjää. Siihen jäi pyöräily. Valitin asiasta respassa ja lupasivat laittaa korjausmiehen tiistaiksi vapun jälkeen. Loma vaan loppui vappupäivänä maanantaina.

Mökin ulkoterassin varustukseen kuuluu tyylikkäiden valkoisten muovisten tuolien ja pöydän lisäksi kaasugrilli. Varausta tehdessä ja myöhemminkin asiaa tiedusteltaessa sanottiin, että grilli on, mutta kaasupullot jaetaan vasta viikolla 20, kun on kuulemma noita yöpakkasia. Minä pidän omaa grilliä ulkona koko talven pullo kytkettynä. Hyvin toimii, jopa pakkasella. Ihmetys olikin suuri kun pullo kököttikin paikallaan.

Autoa pakatessa mukana ollut paistinpannu putosi maahan ja se meni soikeaksi. Kansi ei nyt passaa kunnolla kiinni. Samaan aikaan lapset karkasivat kuralätäkköön.

Paluumatkalla sattui vielä pikku suunnistusvirhe. Tultiin t-risteykseen. Sitä ennen ei ollut mitään opastetta, eikä itse risteyksessäkään tiennyt mihin tiet johtavat. Nämä viitattomat risteykset vissiin kuuluvat suomalaiseen systeemiin. Valittiin tietenkin se väärä, ja jouduimme Sotkamoon. Uukkaria vaan kehiin. Ystäväpariskunta tuli sitten muutaman kilometrin jälkeen vastaan. Piti ihan soittaa ja kysyä ovatko eksyneet. Toinen puhelin ei vastannut, toisesta tärppäsi. Kännykkä oli jäänyt sängyn päälle.