Kaitsun blogi

Tavanomaista mökkiruokaa


Cannellonit tuoksuvat hyvältä uunista otettuna


Käytiin koko perheen voimin Vuokatissa syyslomalla. Varattiin mökki tuttavapariskunnan kanssa ja asuttiin kimpassa.

Ensimmäinen hankaluus oli avaimen nouto. Piti tutkia karttoja ja painaa mieleen reitti Nuasjärven toiselle puolelle. Itse mökki kun sijaitsi Katinkullan vieressa järven toisella puolen. Avaimen hakupaikka löytyi, ja lapset saivat värikynät lahjaksi. Ulkona peruutin auton koristekivetykseen. Pam! No, puskuri oli jo valmiiksi halki, eikä Fordin takapää saanut uutta designea. Naarmuilla selvittiin.

Seuraava ongelma oli löytää mökki. Helpommin sanottu kuin tehty. Esitteen kuvassa mökit näyttivät tällaisilta:


Löysimme annetusta osoitteesta kyseisiä taloja, mutta numeroa 13 ei löytynyt. Numerointi alkoi jotenkin 2, 4, 6 jne rinnettä ylös ja rinnettä alas numerot loppuivat sopivasti kahteentoista. Talon numero ei tietenkään näkynyt kadulle, vaan apukuskit rantautuivat käymään oven vieressä kuikuilemassa. Kyselimme ihmisiltä ja minä soitin toimistoon. "Siinä ne on risteyksessä kaupan takana!" Lopulta kadun toiselta puolelta eri kadulta löytyi oikea osoite. Talo näytti tältä:


Huomaa talon väri.

Siinä sitä olisikin vaikkapa ambulanssikuskilla ihmettelemistä, kun soittaja sanoo olevansa Suojärventiellä, mutta uhrit/potilaat makaavat Katinkullantiellä. Sotkamolainen "kaupan takana" tarkoitti oikeasti "kaupan jälkeen vielä 250m ja sitten oikealle". No ei nuista sotkamolaisista oikein tiedä.

Eikä esitteen kirjoittajakaan taida poiketa sotkamolaisesta. Kohdassa varustus lukee: "Sähkövalo, sähköhella, jääkaappi, sähkölämmitys, varaava takka, kylmä ja lämmin vesijohto, suihku, kuiva/sähkö, mikroaaltouuni, tv, radio, video, astianpesukone, pyykinpesukone, vaatteiden kuivauskaappi".

Sähkövaloa tosiaan löytyi, kuin leikkaussalissa. Jääkaappissa oli tilaa noin yhden hengen ruuille, sähkölämmitys toimi niin, että toinen yläkerran makuuhuoneista muistutti kylmävarastoa. "kuiva/sähkö"-ominaisuutta en pysty tulkitsemaan, kun listassa on kuivauskaappikin. Videota ei talosta löytynyt, vaan DVD-soitin. Harmi, kun otimme mukaan nimenomaan videokasetteja.

Varaava takka syttyi moitteetta ja rutikuivat koivupilkkeet paloivat kuin ruuti. Hyvä kun ehti yhden makkaran paistaa tikulla, josta toinen piikki katkesi makkaraa laittaessa. Siinä se sitten rasvakaapeli pyöri yhden piikin varassa. Oli muuten talon ainoa makkaratikku. Seinällä komeili lappu "ensimmäinen pussi maksuton, seuraavat 5 euroa/kpl".

Keittiöstä löytyi maailmankaikkeuden tylsimmät perunankuorimis- ja kokkiveitsi. Siivilä ja makita (bambumatto sushin tekoon) ei kuulunut varusteisiin. Saatiin kuitenkin marjatanvuoat ja norimakit ja kulibjakat ja cannellonit väsättyä.

Kylpylässä kävimme pulikoimassa ja jopa savusaunassa. Vaatekaapin sähköinen lukkokin toimi moitteetta, jahka löysi toimivan kaapin. Seurasin toisia odotellessani huvittuneena ihmisten menoa portin läpi. Eivät meinanneet päästä sisään eivätkä ulos. Vaikka ohjeessa sanotaan, että laita ranneke aukkoon ja kävele. Eteisessä parveili kirkollisia johtajia juhlimassa Kuopion hiippakunnan 70-vuotispäiviä. Aivan kuin itse Riekkinen olisi kävellyt vastaan. Näkyipä joukossa muutama ortodoksikin.

Ai niin, esitteen mukaan "Huoneistoissa luksusvarustelu".

Marjatanvuoan maustaa tumma olut


Venäläisen keittiön herkku kulibjaka maistuu itärajan tälläkin puolella