Kaitsun blogi

Time -lehti kertoo, että eurooppalainen aikuinen juo keskimäärin 11 litraa puhdasta viinaa vuodessa. Suomessa tuo luku on muuten sama, mutta juojiksi pitää laskea myös sylivauvatkin. Juominen ei varmaankaan lisää kansanterveyttä, joten miten kulutusta voisi vähentää? Kas tässä yksi oiva neuvo.

Juttelin kollegani kanssa, minkälaisia juomatapoja hänen kotimaassansa (entinen itäblokin maa) harrastetaan. Hän kertoi, että kesäkuumalla kitataan lantrattua viiniä, ettei tule känniin. Laitetaan paineastiaan viiniä puolilleen ja loppu täytetään vedellä. Sen jälkeen marssitaan lähiputiikkiin, jossa astiaan saa hiilihapot. Niitä putiikkeja on kuulemma 4 kpl 100m matkalla pitkin kylän raittia. Tuloksena on siis noin 7% poreileva hellejuoma. Raakaa viiniä juodaan vain pyhinä ja juhlissa.

Vastaavia tuotteita saa tietenkin lähikaupasta Euroopassa. Poikkeuksen tekee tietenkin Suomi, jossa homma on kielletty pykälissä ja paragraafeissa. Ai niin, ei saa olla kivaa, vaan holhousta ja kieltoja. Viina pitää juoda viinana, viini viininä, ja vesi vetenä.

Kuvassa saksalaisen halpaketjun mainos. Saako Suomessa edes laimennettua siideriä puoltakaan litraa tuohon hintaan?

Minusta Kim hoitaa diktaattorin hommia oikein mainiosti. Kadunkulmissa komeilee patsaita hänestä, ja jokainen tuntee hänet. Ihailu on rajatonta. Jos menee käymään palatsissa, vartijat tarkastavat vierailijoiden ilmeet. Naama vain peruslukemille.

Diktaattori Tavjaa seurataan naama ja katse värähtämättä jokaisessa suomalaisessa kodissa, kun hän kättelee 2000 toveria kansallispäivänä. Kamerat pitää sulkea, kun tunnelma alkaa vapautua.

Kimin katukuvassa ei näy saastuttavia autoja. Jos sattuu näkemään auton, se on Mersu. Autioiden, leveiden katujen yli pitää mennä suojatietä pitkin. Muuten tulee sakot. Joskus kadut suljetaan liikenteeltä, ja ohi ajaa kovaa vauhtia letka mustia autoja. Kim se vaan poikkeaa datsalle lepäämään.

Suomessa matka Kultarantaan taittuu sentään mustassa panssaroidussa Mersussa.

Kim voi kuunnella kansanarmeijan soittokunnan ja kuoron levyjä. Niitä löytyy valtion verkkokaupasta kymmenittäin. Eikös Kimin isä ole säveltänyt suurimman osan maailman sinfonioista ja oopperoista?

Tavja voi valita musiikkinsa laajemmasta valikoimasta. Ilmavoimien Soittokunta, Kaartin Soittokunta, Kainuun Sotilassoittokunta, Karjalan Sotilassoittokunta, Laivaston Soittokunta, Lapin Sotilassoittokunta, Panssarisoittokunta, Pohjanmaan Sotilassoittokunta, Pohjan Sotilassoittokunta, Rakuunasoittokunta, Satakunnan Sotilassoittokunta, Savon Sotilassoittokunta tai Varusmiessoittokunta. Jokainen näistä on levyttänyt. Otappas Kim mallia Suomesta!

Kim rakastaa puolustusvoimiaan. Hän tulee itse painamaan nappia laukaisualustalle. Ohjukset lähettävät terveisiä roistovaltioille. Meillä ylipäällikkö ei seuraa sotaharjoituksia paikan päällä, vaan värjää hiuksiaan linnassa ja kieltää maamiinat.

Kim haluaa kevytvesireaktorin, että kansalaiset saisivat sähköä. Meidän johtajamme kaaliin on iskostettu DDR:n pioneerileirillä, että moinen johtaa talouskasvuun, eli tuhoon. Vasurit vastustavat kaikkea kehitystä. Muut stalinistit löytyvät Vihrästä Liitosta.

Jos Kim lähtee moikkaamaan kiinalaisia ystäviään, lähtee mukaan 400 henkeä palvelusväkeä. Koska vaimo jää päivystämään kotipalatsiin, Kimin makkariin tulee aina vähintään 20 puolialastonta naista lukemaan iltasadun. Kim on oikea heteromies.

Suomen hallintojuntan päällikkö johti puhetta homostelijoiden liitossa, mutta vierailee nykyisin peitellymmin homobaareissa. Viimeksi hän kävi katsastamassa uuden raflan, josta jonkun veroprofessorin ilta päättyi kuolemaan. Homoystävät rupesivat moksimaan jatkoilla. En ole perehtynyt Kimin televisiokanaviin, mutta veikkaan silti, ettei sieltä tule mitään homostailaajia tai kaappi-Jareja hoilottamassa.

Ehkä siellä katsotaan isänmaallisia, mieltä kohottavia ohjelmia.

Palasin juuri päivän reissulta Helsingistä. Ensin ajattelimme vaimon kanssa, että nyt paranee pitää vain suu tukossa. Salaisuuden verhoa avattaisiin sitten joskus vuosien kuluttua, ja vain vähän kerrallaan. Ehkä näin on parempi. Joku saattaa vetää hernettä nenään, mutta so what, vetäköön. Köyhät kyykkyyn!

Menomatkalla mahassa parveili perhosia, mutta määränpäässäni Vantaalla pöydän toisella puolella todettiin leveä virnistys kasvoilla:

- Jos saisin ystävällisesti kuittauksen tuohon.
- Olkaa hyvä!
- Kaikki onkin nyt kunnossa, protestiaika ummessa ja tilitys voidaan suorittaa välittömästi. Onneksi olkoon! Ehkäpä poikkeamme pankissa? Ensin tietenkin asiaankuuluvat leivokset ja kahvit!
- Sopii mainiosti!

Hillaleivos maistuu kylmältä ja erinomaiselta. Sen toi sorjasäärinen sihteeri alakerran sokerileipomosta salamannopeasti. Korkokengät. Kips kaps, kips kaps. Huomaan minihameen helman alta pilkahtavat sukkanauhat. Vaaleat pitkät hiukset, punaiset huulet. Avoin kaula-aukko. Mietin kahvia juodessa, saako Pepsodentilla noin vaaleat hampaat.

Aleksanterinkadun pankkisali huokuu arvokasta viileyttä, marmorinen lattia kiiltelee, suihkulähde solisee kauniisti korvaan. Pankinjohtaja hymyilee suupielet korvissa.

- Meillä pidetään yleensä ruokatunti näin keskipäivällä. Savoy?
- Sopii mainiosti!

Savoyn yläterassilla vallitsee leppoisa tunnelma. Esplanadin puurivistöjen oksat leyhyävät lempeästi. Tuulenvire tuskin tuntuu, vaikka meri on lähellä. Ajatuksissani häivähtää Oulun Torinrannan jäinen hyytävä vinkka. Tarjoilijat singahtelevat ripeästi. Pankinjohtaja osoittautuu huumorintajuiseksi mieheksi. Rahasta ei puhuta. Pääkaupungin humu kuuluu vain vaimeana alhaalta, pääskyset kirmaavat ilmassa.

Lounaslistalta löytyy savuporoterriiniä, loimutettua lohta ja vadelmia suklaahyydykkeen kera. Mitähän saisi olla ruokajuomaksi?

- Dom Pérignon, 1998.
- Erinomainen valinta herralta.

Laskun tullessa huomaan vain merkitsevän käden heilautuksen ja tarjoilijan kohteliaan nyökkäyksen.

Iltapäivä kuluu kuin huumassa. Ei kaikkia munia samaan koriin! Korkeakorkoinen tilitalletus, osakkeita, hieman obligaatioita, velkojen kuittaus ja pieni kiinteistösijoitus. Lompsaan se "kolkytä donaa"!

Paluumatkalla Airbussissa jo myhäilyttää. Kerrankin se Aurinko paistaa risukasaan. Nyt voi hankkia uuden kärryn alle, kunnollisen asunnon, ruokaa kaappiin ja vaimolle kauppakassin. Mutta malttia! Jokin huomaamaton, vaikkapa Micra. Ja kenellekään ei kerrota, ei ainakaan vielä!

Nyt loppui kittuutus! Pyöreät 2,36 miljoonaa euroa mollottaa tileillä ja sijoituksissa. Vuotuisen tuoton pitäisi yltää sellaiseen 150000 euroon, ja rapiat päälle. Voi ostaa lauantaimakkaran tilalle vaikka sisäpaistia. Bensan hinta ei tunnu missään. Olo nuorentui heti kymmenellä vuodella. Kaikki huonekalut uusiksi, muutto arkkitehdin suunnittelemaan taloon. Lapsille kotiopettajatar. Viinikellari. Ilkka Virta henkilökohtaiseksi kitaransoiton opettajaksi. Oma musiikkistudio. Uima-allas. Poreallas. Kuntosali. Elokuvateatteri. Oma lentokone.

Ei enää kompromisseja, vaan laatua ja luxusta!

Plarailen muhkeaa tukkua käsissäni. 30000 euroa sadan euron pakkatuoreina seteleinä. Nuuhkaisen. Tenhoava tuoksu täyttää sieraimet. Heitän setelit ilmaan. Kuinka soma kahina kuuluukaan!

Ai niin, ostoslistalta uupui vielä muskelivene. Painan starttinappulaa. Moottori hyrähtää käyntiin. Vene kiihtyy, tukka taipuu taakse, laineet pärskähtelevät reelinkiin.

Yhtäkkiä herään hiestä märkänä. Kärpänen surraa korvassa.

Kello on 2:36 yöllä.