Kaitsun blogi

Palasin juuri päivän reissulta Helsingistä. Ensin ajattelimme vaimon kanssa, että nyt paranee pitää vain suu tukossa. Salaisuuden verhoa avattaisiin sitten joskus vuosien kuluttua, ja vain vähän kerrallaan. Ehkä näin on parempi. Joku saattaa vetää hernettä nenään, mutta so what, vetäköön. Köyhät kyykkyyn!

Menomatkalla mahassa parveili perhosia, mutta määränpäässäni Vantaalla pöydän toisella puolella todettiin leveä virnistys kasvoilla:

- Jos saisin ystävällisesti kuittauksen tuohon.
- Olkaa hyvä!
- Kaikki onkin nyt kunnossa, protestiaika ummessa ja tilitys voidaan suorittaa välittömästi. Onneksi olkoon! Ehkäpä poikkeamme pankissa? Ensin tietenkin asiaankuuluvat leivokset ja kahvit!
- Sopii mainiosti!

Hillaleivos maistuu kylmältä ja erinomaiselta. Sen toi sorjasäärinen sihteeri alakerran sokerileipomosta salamannopeasti. Korkokengät. Kips kaps, kips kaps. Huomaan minihameen helman alta pilkahtavat sukkanauhat. Vaaleat pitkät hiukset, punaiset huulet. Avoin kaula-aukko. Mietin kahvia juodessa, saako Pepsodentilla noin vaaleat hampaat.

Aleksanterinkadun pankkisali huokuu arvokasta viileyttä, marmorinen lattia kiiltelee, suihkulähde solisee kauniisti korvaan. Pankinjohtaja hymyilee suupielet korvissa.

- Meillä pidetään yleensä ruokatunti näin keskipäivällä. Savoy?
- Sopii mainiosti!

Savoyn yläterassilla vallitsee leppoisa tunnelma. Esplanadin puurivistöjen oksat leyhyävät lempeästi. Tuulenvire tuskin tuntuu, vaikka meri on lähellä. Ajatuksissani häivähtää Oulun Torinrannan jäinen hyytävä vinkka. Tarjoilijat singahtelevat ripeästi. Pankinjohtaja osoittautuu huumorintajuiseksi mieheksi. Rahasta ei puhuta. Pääkaupungin humu kuuluu vain vaimeana alhaalta, pääskyset kirmaavat ilmassa.

Lounaslistalta löytyy savuporoterriiniä, loimutettua lohta ja vadelmia suklaahyydykkeen kera. Mitähän saisi olla ruokajuomaksi?

- Dom Pérignon, 1998.
- Erinomainen valinta herralta.

Laskun tullessa huomaan vain merkitsevän käden heilautuksen ja tarjoilijan kohteliaan nyökkäyksen.

Iltapäivä kuluu kuin huumassa. Ei kaikkia munia samaan koriin! Korkeakorkoinen tilitalletus, osakkeita, hieman obligaatioita, velkojen kuittaus ja pieni kiinteistösijoitus. Lompsaan se "kolkytä donaa"!

Paluumatkalla Airbussissa jo myhäilyttää. Kerrankin se Aurinko paistaa risukasaan. Nyt voi hankkia uuden kärryn alle, kunnollisen asunnon, ruokaa kaappiin ja vaimolle kauppakassin. Mutta malttia! Jokin huomaamaton, vaikkapa Micra. Ja kenellekään ei kerrota, ei ainakaan vielä!

Nyt loppui kittuutus! Pyöreät 2,36 miljoonaa euroa mollottaa tileillä ja sijoituksissa. Vuotuisen tuoton pitäisi yltää sellaiseen 150000 euroon, ja rapiat päälle. Voi ostaa lauantaimakkaran tilalle vaikka sisäpaistia. Bensan hinta ei tunnu missään. Olo nuorentui heti kymmenellä vuodella. Kaikki huonekalut uusiksi, muutto arkkitehdin suunnittelemaan taloon. Lapsille kotiopettajatar. Viinikellari. Ilkka Virta henkilökohtaiseksi kitaransoiton opettajaksi. Oma musiikkistudio. Uima-allas. Poreallas. Kuntosali. Elokuvateatteri. Oma lentokone.

Ei enää kompromisseja, vaan laatua ja luxusta!

Plarailen muhkeaa tukkua käsissäni. 30000 euroa sadan euron pakkatuoreina seteleinä. Nuuhkaisen. Tenhoava tuoksu täyttää sieraimet. Heitän setelit ilmaan. Kuinka soma kahina kuuluukaan!

Ai niin, ostoslistalta uupui vielä muskelivene. Painan starttinappulaa. Moottori hyrähtää käyntiin. Vene kiihtyy, tukka taipuu taakse, laineet pärskähtelevät reelinkiin.

Yhtäkkiä herään hiestä märkänä. Kärpänen surraa korvassa.

Kello on 2:36 yöllä.