Kaitsun blogi

Tavanomaista mökkiruokaa


Cannellonit tuoksuvat hyvältä uunista otettuna


Käytiin koko perheen voimin Vuokatissa syyslomalla. Varattiin mökki tuttavapariskunnan kanssa ja asuttiin kimpassa.

Ensimmäinen hankaluus oli avaimen nouto. Piti tutkia karttoja ja painaa mieleen reitti Nuasjärven toiselle puolelle. Itse mökki kun sijaitsi Katinkullan vieressa järven toisella puolen. Avaimen hakupaikka löytyi, ja lapset saivat värikynät lahjaksi. Ulkona peruutin auton koristekivetykseen. Pam! No, puskuri oli jo valmiiksi halki, eikä Fordin takapää saanut uutta designea. Naarmuilla selvittiin.

Seuraava ongelma oli löytää mökki. Helpommin sanottu kuin tehty. Esitteen kuvassa mökit näyttivät tällaisilta:


Löysimme annetusta osoitteesta kyseisiä taloja, mutta numeroa 13 ei löytynyt. Numerointi alkoi jotenkin 2, 4, 6 jne rinnettä ylös ja rinnettä alas numerot loppuivat sopivasti kahteentoista. Talon numero ei tietenkään näkynyt kadulle, vaan apukuskit rantautuivat käymään oven vieressä kuikuilemassa. Kyselimme ihmisiltä ja minä soitin toimistoon. "Siinä ne on risteyksessä kaupan takana!" Lopulta kadun toiselta puolelta eri kadulta löytyi oikea osoite. Talo näytti tältä:


Huomaa talon väri.

Siinä sitä olisikin vaikkapa ambulanssikuskilla ihmettelemistä, kun soittaja sanoo olevansa Suojärventiellä, mutta uhrit/potilaat makaavat Katinkullantiellä. Sotkamolainen "kaupan takana" tarkoitti oikeasti "kaupan jälkeen vielä 250m ja sitten oikealle". No ei nuista sotkamolaisista oikein tiedä.

Eikä esitteen kirjoittajakaan taida poiketa sotkamolaisesta. Kohdassa varustus lukee: "Sähkövalo, sähköhella, jääkaappi, sähkölämmitys, varaava takka, kylmä ja lämmin vesijohto, suihku, kuiva/sähkö, mikroaaltouuni, tv, radio, video, astianpesukone, pyykinpesukone, vaatteiden kuivauskaappi".

Sähkövaloa tosiaan löytyi, kuin leikkaussalissa. Jääkaappissa oli tilaa noin yhden hengen ruuille, sähkölämmitys toimi niin, että toinen yläkerran makuuhuoneista muistutti kylmävarastoa. "kuiva/sähkö"-ominaisuutta en pysty tulkitsemaan, kun listassa on kuivauskaappikin. Videota ei talosta löytynyt, vaan DVD-soitin. Harmi, kun otimme mukaan nimenomaan videokasetteja.

Varaava takka syttyi moitteetta ja rutikuivat koivupilkkeet paloivat kuin ruuti. Hyvä kun ehti yhden makkaran paistaa tikulla, josta toinen piikki katkesi makkaraa laittaessa. Siinä se sitten rasvakaapeli pyöri yhden piikin varassa. Oli muuten talon ainoa makkaratikku. Seinällä komeili lappu "ensimmäinen pussi maksuton, seuraavat 5 euroa/kpl".

Keittiöstä löytyi maailmankaikkeuden tylsimmät perunankuorimis- ja kokkiveitsi. Siivilä ja makita (bambumatto sushin tekoon) ei kuulunut varusteisiin. Saatiin kuitenkin marjatanvuoat ja norimakit ja kulibjakat ja cannellonit väsättyä.

Kylpylässä kävimme pulikoimassa ja jopa savusaunassa. Vaatekaapin sähköinen lukkokin toimi moitteetta, jahka löysi toimivan kaapin. Seurasin toisia odotellessani huvittuneena ihmisten menoa portin läpi. Eivät meinanneet päästä sisään eivätkä ulos. Vaikka ohjeessa sanotaan, että laita ranneke aukkoon ja kävele. Eteisessä parveili kirkollisia johtajia juhlimassa Kuopion hiippakunnan 70-vuotispäiviä. Aivan kuin itse Riekkinen olisi kävellyt vastaan. Näkyipä joukossa muutama ortodoksikin.

Ai niin, esitteen mukaan "Huoneistoissa luksusvarustelu".

Marjatanvuoan maustaa tumma olut


Venäläisen keittiön herkku kulibjaka maistuu itärajan tälläkin puolella

Tultiin kesälomareissulta Rovaniemeltä kaukaa pohjoisesta. Käytiin isäni haudalla Tavivaarassa, ja jatkettiin matkaa Kemijoen itäpuolta alaspäin.

Haudan päällä näkyvä tuore hiekka hautajaisten jälkeen oli maisemoitu jäkälillä ja varvuilla. Kaunis paikka levätä! Myös kävelypolut näyttivät tasoiteltuilta ja tehdyiltä.

Ennen Tervolaa ihmeteltiin, kuinka kymmenien kilometrien aikana ei näkynyt ainuttakaan nopeusrajoituskylttiä. Kysymyksessähän lienee lainsäätäjän rajoitus, muutenhan saisi ajaa niin lujaa kuin koslasta lähtee. Kuin Saksassa. Mutta Suomessahan kaikki on kielletyä, jos sitä ei ole erikeen sallittu!

Minulla tutkaan pärähti 109 km/h, ja osoittamaton rajoitus oli mukamasten 80 km/h. Siitä pätkäistiin päiväsakkoa, niin että tuntuu. Poliisitkin ihan hykertelivät.

- Päivää. [Poliisi. Nyrpeä ilme.]
- Päivää. [Ihmetys.]
- Ylinopeuden takia pysäytettiin. [Poliisin tympeytynyt, hajamielinen ilme. Pälyilee joka suuntaan. Radiopuhelin korvalla. Jaaha, 109 km/h nopeutta. Selvä. Kiinni on. Loppu.]
- Ei mitään rajoitusmerkkejä.
- Ei auta. Rekisteriote ja ajokortti valmiiksi esille. Jos ei ole rajoitusta, niin silloin on 80 km/h yleisrajoitus.

Poliisiautossa:

Poliisi - Ajokortti ja rekisteriote! [Demoninen ja käskevä sävy äänessä.]
Minä - Tässä rekisteriote ja tässä ajokortti, se on vähän murtunut tuosta.
Poliisi - Ei tämä kelpaa!
Minä - [Huh huh! Repeytynyt muoviruutu murtunut niin, että yläosa kortista on erillään.]
Poliisi - Tätähän korjattu teipillä!
Poliisi - Ei kelpaa ollenkaan. Menetkö vapaaehtoisesti uusimaan tämän ajokortin, vai...
Minä - ...laitetaanko uhkasakkoa?
Poliisi - Voi käydä pahemminkin, jos et uusi tätä kortinromua.
Minä - No kyllähän minä sen käyn uusimassa.
Poliisi - Jos et käy, niin tulee sellainen sakko, että se tuntuu, ja kunnolla!

Televisiossa Poliisit-sarjassa kaikki epäillyt saivat istua autossa, mutta minut jätettiin ulkopuolelle, vähän niin kuin nakkijonossa. Propagandaa koko ohjelma!

Samaan aikaan toinen poliiseista kaivoi esille verotustiedot, ja rupesi kirjoittamaan roimia sakkoja. Ehdin kertoa, että olen juuri nyt työpaikkojen välissä ja nettotulot alittavat teidän havittelemia megasakkoja. Itse asiassa tulot alittivat pienimmän sakon rajan, jolloin käytettiin "erikoiskorotusta", että sakosta tulee minimissään 115 euroa.

Ihan älytöntä! Jos sairaanhoitaja surmaaa "epähuomiossa" potilaan kaliumkloridiliuoksella [natriumkloridin sijaan] ja potilas kuolee, niin sakko on 60 euroa. Sairaanhoitajan tuloilla! Vaaraa aiheuttamaton autonajaja, joka ei ole tappanut ketään, saa 115 euron "minimisakot".

Kysyin, mistä minua syytetään. "Liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, Rikoslaki 23:1 §." Vaan kun ei ollut edes liikennettä, tyhjä tie vain. Ei auta, sakot tulee.

Kävin uusimassa ajokortin. Kaikki oululaiset passin- ym. uusijat olivat siellä. Sain vuoronumeron 254. Ruudussa paloi numero 201. Siis 52 asiakasta ennen minua.

Palvelutiskejä oli noin 10, mutta aina kun asiakas tulee, lähtee virkailija jonnekin, eikä palaa takaisin. Lopulta tiskejä oli auki kolme. Neekereille oli omat tiskit, kaksi kappaletta. Niihin pääsi jonottamatta. Aina tuli uusi perhe ja pääsivät edellisen jälkeen heti. Minä jonotin 90 minuuttia. Lapset leikkivät keskellä lattiaa. Ja huusivat ja viihtyivät. Tulipahan elämää kuivaan virastoon.

Minun vieressä istui joku nuori mies, joka vaikutti hermostuneelta [huumeidenkäyttäjä]. Hän puhui puhelimeen, että lompakko on löytynyt, mutta henkilökortin saa vasta tiskiltä. Kun vuoronumeroita kuulutettiin, ja joku oli luovuttanut jonotuksesta, hän hyökkäsi väliin muiden ohi. Ja sai korttinsa. Törkeää.

Yleinen meininki lienee, että ihmiset käyvät ottamassa vuoronumeron, ja lähtevät ostoksille läheisiin marketteihin. Jonotusaika tuntuu käsittämättömän pitkältä, kun minunkin asian toimittamiseen kului noin 30 sekunttia. Valmiiksi täytetty lomake ja kaksi passikuvaa. Nimmari ja selvä.

Jonottaessani huomasin, että kun asiakas tulee, niin virkailija lähtee aina jonnekin. Kun hän palaa, tarvitaan yksi tai kaksi tueksi, mitä hän naputteleekaan siihen koneeseen. Loput seisoskelevat joutilaina tiskien takana.

Ehdotan, että virkailijat aamulla sidotaan käsiraudoilla tiskiin kiinni, ettei turhia kävelyretkiä tule ja jonoa ei kerry. Joka tulee hakemaan uutta passiaan, voi mennä omalle tiskilleen, ja se arkistokärry on siinä selän takana. Ei tarvitse lähteä löhnimään sinne kauas, ja lompsimaan takaisin. Ja se hitaus! Aivan kuin toisten kärsimys jonottaessa nostaa heidän nautintoaan.

Jonotushuoneen lämpötila oli noin 35.

Hyvä esimerkki stalinistisesta toiminnasta.

Hotelli

Hotelli Scandic Grand Marina ei vastannut ennakko-odotuksia. Huoneen sai vasta klo 14 iltapäivällä, vaikka varatessa sanottiin ja kirjattiin ylös, että saavumme Helsinkiin aamulla seitsemältä. Nooh, ajeltiin metrolla edestakaisin aamupäivä. Lapset tykkäsivät.

Auton parkkeeraus tuotti ongelmia. Sivutieltä löytyi paikka, mutta mittarin mukaan eurolla saa 10 minuuttia aikaa. Hotellin edustalla kaikki paikat täynnä. Lopulta saatiin ruutu, mutta se maksoi 10 euroa vuorokausi. Ryöstö asiakkaalta! Respa neuvoi, että jos lähtee ajamaan, ei ehkä saa paikkaa takaisin. Hotellin oma parkkihalli maksaisi vain 17 euroa vuorokausi. Asiakkaalta!

Huoneen siivous vaikutti törkyiseltä. Likaiset kahvikupit ja -lusikat, ei kahvia, teetä tai sokeria. Karamelleja oli yksi nelihenkiselle perheelle. Baarikaapista puuttui yksi olut. Sängylle oli jätetty tyhjä vesipullo.

Valitin respaan toimimattomasta yöpöydän valosta. Ei onnistu korjaus, koska viikonloppuna lamppu ei vaihdu, eikä mitään korjauksia tehdä. Samoin käytävän valot huoneen oven kohdalla eivät toimineet. Ne kyllä korjattiin välittömästi. Olisi ollut kiva lukea sängyssä Helsinki-esitteitä lasten nukkuessa.

Lapsille luvattu super-yllätys-lahja oli ilmapallo, joka tyhjeni itsekseen aamuun menessä.

Korkeasaari

Lyhyt vesibussimatka ja liput maksoivat 30 euroa, vaikka nuorin lapsi sai valkoisen 0 euroa-lipun. Eläintarhassa häkkien edessä lapuissa luki, että poikaset syntyivät kesäkuussa ja viettävät aikansa luolissaan. Näimme vain yhden tylsistyneen tiikerin makaamassa varjossa. Pari flamingoa törötti toinen jalka ilmassa ja emu juoksi koppiinsa. Nähtiin sentään kaksi kilpikonnaa, jotka makasivat päällekkäin. Nuoripari vieressä ihmetteli, että mitähän ne tekevät. Tytön posket olivat ihan punaiset. Minä sanoin, että ne ulkoilevat päivittäin, niinkuin ikkunan lapussa lukee.

Linnanmäki

Lasten iästä johtuen piti ostaa "Minihupiranneke" myös vaimolle. Itse en ostanut mokomaa, koska minulla menee pää sekaisin jo katsomisesta. 66 euroa, kaksi pientä lasta ja yksi aikuinen. Hösh! Kokeilin yhtä vuoristorataa [kertalippu 6 euroa], mutta se pelotti vain natinallaan. [Ei se puinen ikivanha rötiskö.]

Kaksi pillimehua, kahvi, pieni tötterö ranskanperunoita ja tötsä popcornia maksoi 19 euroa.

Lasten mielestä paras oli Vekkula-talo, vuodelta 1957.

Kun tulimme takaisin hotellille, menin käymään aulabaarissa. Juomamikko kysyi kohteliaasti, miten päivä Helsingissä on mennyt. Valittelin, että jalat ovat tulessa Korkeasaaren ja Linnanmäen jälkeen. Mikko suositteli 4-5 kaljaa relaksointiin. Ostin yhden lasin ja kauhistuin hintaa, 6.30 euroa vajaasta tuopillisesta. Sen jälkeen suoraan nukkumaan.

Aamupalalla ei pekonia! Pelkkää keittomaista munakokkelia. Kokeilin elämäni ensimmäistä kertaa kokkelintekoa kotona. Onnistui hyvin ja paistoin vielä pekoniakin!

Lapset eivät suostuneet syömään Jamie Oliverin paistamia lättyjä ollenkaan.

Vaihtaisivat hotellin nimeä, vaikkapa "Sceidic Hotel Grande Theft Marinade". Jokaisessa pöydässä varoiteltiin taskuvarkaista.

Juna saapui Helsinkiin 6.57 kuten pitikin. Ihmeellistä! Aikataulussa. Plaah, kun väsytti. Autolaiturille piti kävellä noin kilometri, lapsille aivan liikaa. Itse kun ei ihan kaikkia kymmentä nyssykkää jaksa kantaa, mitkä ovat välttämättömiä junassa.

Helsingin asemalle saavuttaessa näkyi yli 10 raidetta, jotka paistoivat tyhjyyttään. Eikö sen autolaiturin voisi laittaa siihen reunimmaiseksi? Ja sen aseman viereen, koska junatkin peruutetaan siihen? Typerää kävellä koko hela laituri läpi ja palata takaisin tulosuuntaan. Kondyktoori neuvoi kysyttäessä, että menkää Elielin tunnelin kautta. Sitä ei kerrottu VR:n opasteissa. Se lyhensi matkaa yli puoli kilometriä.

Aah, kerran päivässä lähtevälle moskovanjunalle oli varattu kaksi raidetta.

Laitettiin auto parkkiin metroaseman alakertaan. Siitä pääsi suoraan Asematunneliin. Käytiin McAamupalalla. Sellaista ei saa tietenkään Oulussa. Otin Sausage & Egg McMuffin -aterian. Sama kuin saisi litistetyn sämpylän ja huonon pihvin väliin. Pihvi muistuttaa rustoista teurasjätettä puristettuna pihvinnäköiseksi "makkaraksi".

Uuden ihmeellisen kokemuksen jälkeen ostettiin 1 päivän liput Helsingin joukkokuljetusvehkeisiin.


Neljä tuntia ajeltiin metrolla tyyliin R-asema-Kamppi-Ruokolahti-takaisin-Kaisaniemi-Hakaniemi, koska hotellihuonetta ei saanut kuin vasta klo 14. Lapset olisivat halunneet ajaa enemmänkin metrolla.

Samalla lipulla pääsi tietenkin spåraan. Ajeltiin koko Hesa läpi 3B-linjalla. Se vaihtaa nimensä 3T:ksi jossakin vaiheessa.


Joku harmaahiuksinen nainen tuli kyytiin Kaisaniemessä ja istui melkein [oman] lapsen päälle. Istuja oli hullu, siis avohoitosairas. No en ruvennut sanomaan rumasti ruuhkaisessa spårassa, mutta viereinen rouva sanoi, että "Tuo on törkeää, ja että miksi käsi ojossa odotat, että antaisimme rahaa." "Mene töihin!" "Sieltä saa rahaa!" Hyvin sanottu! En viitsinyt itse töniä törkeilijää pois.

Nykyään hullut hoidetaan avohoitona. Silloin niitä pölähtää vastaan harva se sekunti.

Lipuntarkastajat tulivat raitsikkaan. Suurin osa matkustajista jäi yllättäen Varsapuistossa pois. Myös em. hullu. Joku kysyi hätäisenä kännykkänumeroa, josta voi ostaa matkalipun.


Kauppatorilla oli kansainvälinen meininki. Suomalaiset ovat vähemmistökansallisuus. Sotaveteraanit keräsivät rahaa lippaisiinsa. Annoin kolikkoja. Sain kiitokset ja maininnan, että ne olivat päivän ensimmäiset. Myöhemmin veteraaninainen tuli kipponsa kanssa. Minä sanoin, että annoin jo rahaa toiseen lippaaseen. Vastauksena oli hapan ilme ja tokaisu: "Niin varmaan annoit!"

Paperikipponen kahvia maksoi 2,50.

Käytiin perheen kanssa pienellä lomareissulla Etelä-Suomessa. Tarkoitus oli välttää turhaa ajamista, joten varasin auto-juna-hässäkän VR:ltä. Auto vaan junaan ja menoksi.

Ensinnäkin auton lastaus vaikutti hieman epäselvältä. Paikalla sanottiin päivystävän lastaajan, joka ohjaa autot junan kyytiin. Naah, eihän sellaista löytynyt ensinalkuun. Liikennevalo näytti punaista. Sitten yhtäkkiä ohjaaja ilmestyi, ja viittilöi päin punaisia autonkuljetusvaunun yläkertaan. Auton renkaiden alle laitettiin kiilat ja käsijarru piti vetää päälle.

Sen jälkeen piti odottaa itse junan saapumista yli puoli tuntia. Kun juna lopulta tuli, vasta sen jälkeen autovaunu kuskattiin junan perälle. Junan lähtöäkin piti odottaa varmaan puoli tuntia.

Makuuhytti näytti samalta kuin 30 vuotta sitten. Pieni, ahdas, ahdistuttava. Erona entiseen vain, että pisuaari oli niitattu umpeen. Vaunun päässä sijaitsevassa vessassa haisi erittäin voimakas virtsa.

Lasten kanssa tuli debaattia, kuka menee mihinkin nukkumaan. Vaimo suunnitteli, että minä (mies) menee ylimmälle sängylle, mutta minä ajattelin, että ehkä kuitenkin keskimmäiselle, että voi seurata, koska ollaan Toijalassa tai Mensassa. Toinen lapsista halusi välttämättä yksin ylimmälle, ja toinen lapsi keskimmäiselle. Lapsia ei silleen ehkä hetipaikalla kannata laittaa ylös, koska turvaremmi on kuin kiristämätön turvavyö autossa. Tai se legendaarinen yhdenpisteen turvavyö Ladassa. Kuskin kravatti oven välissä. Vaimo ei halunnut ylimmälle petille, koska hän joutui sinne Tallinnaan mennessään. Kuumin paikka.

Tunnin parkumisen jälkeen saatiin lopullinen ratkaisu (Endlösung), kun minä menin alimmalle, toinen lapsista keskimmäiselle, ja vaimo pienimmän kanssa ylimmälle. Ongelmaa tuotti myös se, että molemmat lapset olisivat halunneet nukkua äitinsä vieressä. Vanha totuus: nisäkkään poikaset nukkuvat mieluiten emonsa vieressä!

Lopultakin juna liikkeelle, jolloin lapsille tuli tarve saada pillimehua. Siispä ravintolavaunuun kymmenen vaunun läpi. Yhdessäkään ei ollut painonapilla toimivia ovia, vaan raskaat ovenkahvat. Päämäärässä lehahti tunkkainen vanhan kaljan lemu sekoitettuna epämääräiseen kahviin. Ostettiin mehut, vaimolle siideri ja itselle olut. Joku juoppo pölähti heti pyytämään, että hakisin hänellekin. En jaksanut. Naapuripöydässä humalainen seurue tilasi lihapullat ja muusin, jonka he söivät kristillisesti tasan. Kaikki joivat kuitenkin omia oluitaan.

Matkanteko tuntui kummalliselta pysähtelyltä. Ketään ei otettu mukaan kyytiin. Kunhan vain pysähdeltiin. Ja odotettiin vastaantulevia junia. Veturikuski ajoi muuten täysillä ja kiihdytti minkä höyrykattilasta sai irti, mutta jarrutti asemille äärimmäisen voimakkasti. Jotkin kuskit ajavat joskus ilman kaasua ennen asemaa, pehmeästi, mutta ei tämä.

Mentiin nukkumaan. Vihdissä nuoriso tuli huutelemaan ikkunaan, että pääsisikö tällä Ruisrockiin. Sanoin, että kyllä, mutta pitää ostaa lippu ensin. Nuorisolauma jatkoi kaljan juontia asemalla. Ehdotin, että myy moposi, niin saat rahaa lippuun. Ei kuulemma pääse sitten hakemaan kaljaa lisää.

Yritin nukkua vinottain lyhyessä sängyssä, muuten siihen ei mahtunut. Terävät reunat pitivät siitä huolen. Kuin armeijan punkka. Kokeilin laittaa jalat roskapönttöön seinällä, mutta siihen ei mahtunut kuin yksi jalka. Toiseen jalkaan tarttui purukumi. Revin sitä irti, ja heitin sen lattialle pimeässä. Myöskään yhden tyynyn systeemi ei oikein toiminut, piti kääriä peittoa kyljen viereen, ettei tippuisi lattialle.

Unikin meinasi painaa päälle. Vaan ei. En minä osaa nukkua liikkuvissa kapistuksissa. Koko yö meni valvoessa. Ja sen typerän veturinkuljettajan kiihdytyksissä ja jarrutteluissa. Lisäksi rata pomputti mielettömästi. Hyvä etten tippunut punkasta. Minulla meinasi sielu irrota ruumiista. Sen verran oli kova rynkytys. Ei parane rataverkko Suomessa 30 vuodessa, kun viimeksi matkustin. Tampereen jälkeen tosin tuntui tasaista kyytiä (kuin ulkomailla) jopa 3 minuuttia. Ehkä se rataosuus on sortunut ja pitänyt rakentaa kokonaan uusiksi.

Verisin silmin sai hakea auton noin kahden kilometrin päästä autolaiturilta. Jee mahe olo nukkumattoman yön jälkeen.

Onneksi VR tarjosi hytän pesukaapista pikarillisen purkitettua lämmintä vettä. Ja pussillisen nestemäistä saippuaa.

Mainos lupaa "erittäin" tasakokoista perunaa. Että ihan kypsyvätkin samassa ajassa. Hösh!

Tässä totuus:



Pieni peruna on ainakin kaksi kertaa niin pieni kuin isoin. Pienimmät piti poimia erikseen kiehuvasta vedestä, etteivät olisi haljenneet. Lisäksi pottulat piti pestä, koska multa ja lika tahmasivat kädet. Juuri niinkuin mainoksessa ei sanottu.

Finnair kertoi tänään (11.6.2009), että lentäminen on täysin turvallista heidän Airbus-koneilla. Minä niin rakastan näitä Neuvostoliiton aikaisia lausuntoja, ettei meidän koneille/ydinvoimalaitoksille/atomipommeille/jne koskaan tapahdu mitään.

Huolena oli tietenkin Aeroflotin A320, joka teki pakkolaskun (11.6.2009) tuulilasin hajottua. JetStar A330-200 teki pakkolaskun Guamin saarelle, kun ohjaamo syttyi tuleen. Iberworld (10.6.2009) teki pakkolaskun Kanariansaarille, kun moottori löi tulenlieskoja ja pamahteli niin, että matkustajat saivat traumoja. Kaikki toki muistavat kesäkuun alun Air Francen Airbus A330 -koneen, joka putosi mereen tappaen kaikki 228 ihmistä. Myös tammikuussa US Airwaysin lento numero 1549 syöksyi New Yorkin Hudson -jokeen, ja konetyyppi oli Airbus A320.

"Ei ole mitään syytä huoleen", sanoo Finnairin Airbus-laivaston ryhmäpäällikkö Pekka Peräkylä. Meillä on 37 Airbusia. Kaikki turvallisin mielin vain matkustamaan Finnairille.

Kyllä kantsisi olla Finnairilla töissä. Toimitusjohtaja saa palkkaa 581 843,04 euroa vuodessa ja luontaisetuja 38 598,51 euroa sekä osakepalkkiojärjestelmän mukaisia osakkeita ja rahaosuutta 441 092,47 euron arvosta vuoden 2007 tulokseen perustuen.

Erittäin tarpeellinen ja suorastaan välttämätön henkilö - varatoimitusjohtaja - sai vuonna 2008 palkkaa 373 101,68 euroa ja luontaisetuja 10 875 euroa sekä osakepalkkiojärjestelmän mukaisia osakkeita ja rahaosuutta 252 043,61 arvosta vuoden 2007 tulokseen perustuen.

"Toimitusjohtajalla ja toimitusjohtajan sijaisella on oikeus siirtyä eläkkeelle 60 vuoden ikäisenä. Täysimääräinen eläke on 60 prosenttia eläkepalkasta. Toimitusjohtajan ja toimitusjohtajan sijaisen palvelussuhteessa noudatettava irtisanomisaika on 6 kuukautta ja heille irtisanomisajan palkan lisäksi maksettava erokorvaus vastaa 12 kuukauden palkkaa."

Ihan mukiinmenevä eläkeikä ja eläke.

Äärivasemmistolainen ja taantumuksellinen hallintoneuvostopolitiikka rulettaa!

Ja sitten vielä kaikki sisäpiiriläiset, joita on satoja. Kaikki saavat matkustaa ilmaiseksi koneilla, jos paikkoja on vapaana. Kiva lähteä vaikka perheen kanssa vähän lomailemaan Kreikkaan tai kauemmaksikin.

Kunhan ei Airbus A320 -koneella, ettei hajoa kesken kaiken.

Säteilyn lajeja löytyy useita, mutta sähkömagneettinen säteily suorastaan ympäröi meitä. Minä en tiennyt, että Suomessa on sähköyliherkkiä ihmisiä. Heillä on oma yhdistyksensä.

Minua ei sähkökentät häiritse, mutta eilen juoksulenkillä Polarin sykemittari tuli hulluksi. Se näytti aluksi pulssia 226, joka tarkoittaa lähinnä kammiovärähtelyä. Minun kuuluisi silloin maata oikosenaan maassa. Katsahdin ylös, voimalinja.

Sadan metrin päässä mittari rupesi toimimaan normaalisti. Seuraavan voimalinjan alituksen kohdalla mittari tuli taas hulluksi. Pulssi pyöreät 0. Minun oli pitänyt olla kliinisesti kuollut, mutta jatkoin siitä huolimatta matkaani.

Sanotaan, että sähkölinjojen vieressä asuvat saavat tavallista enemmän poikalapsia.

Kuulin luotettavasta lähteestä, että Euromarket ja Valintatalot vaihtavat maidontoimittajan Valiosta Ingmanniksi. LOISTAVAA! Valio on hinnoitellut itsensä ulos markkinoilta. Ingmanhan tulee kuluttajalle aina halvemmaksi. Mitästä sitä turhaan inflaatiota ruokkimaan. Ihanaa, että monopoli-Valio saa näpeilleen ja kunnolla.

Valion patruunat tietenkin kostavat asian, kun joku kerran uskaltaa toimia oikeiden markkinaperiaatteiden mukaan. Kun ennen toivat lastin 6 kertaa viikossa, vähenee toimitukset kolmeen. Se tietää isompaa työmäärää kauppiaalle kerralla. Kiusantekoa.

Toivottavasti kuluttajat lopettavat mokoman Valion käytön kokonaan.

Tänään vietetään kansallista hätäpäivää. Minäkin otin oikein kahvia termospullosta ja söin hapatettua ruisleipää kevytsulatejuuston kera. Kannattaa huomata, että päivä ei ole kansainvälinen, koska muualla soitetaan numeroon 911, 999, 119, 111, 100, 108, 192 tai 000. Kännykällä tosin GSM -verkon alueella toimii kansainvälisesti 112.

Suomessa viranomaiset testasivat systeemiä, jossa kaikki radiot ja televisiot pimenevät ja tilalle laitetaan hätäviestejä puoluetoimistosta. Vai olikohan se jo toinen uutinen, kun kepulaisten kannatus on pudonnut alle 20%:n. Joka tapauksessa tiedotus meni täydellisesti pieleen, koska se oli laitettu kuvaruudun yläreunaan surukehikon tuntumaan.

Hyvä, että testaavat tällaisia järjestelmiä. Venäjän tilannehan on jo se, että pianaikaa hyökkäävät jonkun naapurin kimppuun. Vodkapullon pyörähdyksestä riippuu, tuleeko hööki Suomeen. Öljytulojen romahtaessa korruptiorahat loppuvat, palkat jäävät maksamatta, eläkkeitä ei ole maksettu kuukausiin, polttoainetta ei ole kotimaiseen käyttöön, sijoittajat lähtevät maasta, kaikki on romahduksen partaalla. Lisäksi suuret yhtiöt [esim. Gazprom] saivat käyttöönsä aseelliset voimat, joilla voi vapaasti "turvata liiketoimintaa".

Nyt kannattaa kotitalouksien varastoida ruokaa noin 2 viikon tarpeeseen, hankkia kynttilöitä, retkikeitin, taskuradio, paljon varapattereita ja vesipulloja. Lisäksi jonkinlainen pommi- ja säteilysuoja tullee tarpeeseen. Suomen kannattaisi hankkia NYT suuri määrä panssarintorjunta-aseistusta, maamiinoja ja kunnollinen ilmatorjunta.

Ilmavoimia voisi myös hieman kehittää. Sveitsillä, jonka pinta-ala on noin Uudenmaan läänin kokoinen, on 270 hävittäjää. Suomi käyttää vanhoja harjoitus-Hornetteja, joita lienee noin 50 lentokunnossa. Oulumessuilla kysyin Ilmavoimien esittelyteltassa AIM-120 ohjuksista, josko niitä riittää jokaiseen koneeseen. Lentoluutnantti meni hankalan näköiseksi ja tokaisi, että se on salaisuus. No nyt siis tiedämme tämänkin asian.