Kaitsun blogi

Tultiin kesälomareissulta Rovaniemeltä kaukaa pohjoisesta. Käytiin isäni haudalla Tavivaarassa, ja jatkettiin matkaa Kemijoen itäpuolta alaspäin.

Haudan päällä näkyvä tuore hiekka hautajaisten jälkeen oli maisemoitu jäkälillä ja varvuilla. Kaunis paikka levätä! Myös kävelypolut näyttivät tasoiteltuilta ja tehdyiltä.

Ennen Tervolaa ihmeteltiin, kuinka kymmenien kilometrien aikana ei näkynyt ainuttakaan nopeusrajoituskylttiä. Kysymyksessähän lienee lainsäätäjän rajoitus, muutenhan saisi ajaa niin lujaa kuin koslasta lähtee. Kuin Saksassa. Mutta Suomessahan kaikki on kielletyä, jos sitä ei ole erikeen sallittu!

Minulla tutkaan pärähti 109 km/h, ja osoittamaton rajoitus oli mukamasten 80 km/h. Siitä pätkäistiin päiväsakkoa, niin että tuntuu. Poliisitkin ihan hykertelivät.

- Päivää. [Poliisi. Nyrpeä ilme.]
- Päivää. [Ihmetys.]
- Ylinopeuden takia pysäytettiin. [Poliisin tympeytynyt, hajamielinen ilme. Pälyilee joka suuntaan. Radiopuhelin korvalla. Jaaha, 109 km/h nopeutta. Selvä. Kiinni on. Loppu.]
- Ei mitään rajoitusmerkkejä.
- Ei auta. Rekisteriote ja ajokortti valmiiksi esille. Jos ei ole rajoitusta, niin silloin on 80 km/h yleisrajoitus.

Poliisiautossa:

Poliisi - Ajokortti ja rekisteriote! [Demoninen ja käskevä sävy äänessä.]
Minä - Tässä rekisteriote ja tässä ajokortti, se on vähän murtunut tuosta.
Poliisi - Ei tämä kelpaa!
Minä - [Huh huh! Repeytynyt muoviruutu murtunut niin, että yläosa kortista on erillään.]
Poliisi - Tätähän korjattu teipillä!
Poliisi - Ei kelpaa ollenkaan. Menetkö vapaaehtoisesti uusimaan tämän ajokortin, vai...
Minä - ...laitetaanko uhkasakkoa?
Poliisi - Voi käydä pahemminkin, jos et uusi tätä kortinromua.
Minä - No kyllähän minä sen käyn uusimassa.
Poliisi - Jos et käy, niin tulee sellainen sakko, että se tuntuu, ja kunnolla!

Televisiossa Poliisit-sarjassa kaikki epäillyt saivat istua autossa, mutta minut jätettiin ulkopuolelle, vähän niin kuin nakkijonossa. Propagandaa koko ohjelma!

Samaan aikaan toinen poliiseista kaivoi esille verotustiedot, ja rupesi kirjoittamaan roimia sakkoja. Ehdin kertoa, että olen juuri nyt työpaikkojen välissä ja nettotulot alittavat teidän havittelemia megasakkoja. Itse asiassa tulot alittivat pienimmän sakon rajan, jolloin käytettiin "erikoiskorotusta", että sakosta tulee minimissään 115 euroa.

Ihan älytöntä! Jos sairaanhoitaja surmaaa "epähuomiossa" potilaan kaliumkloridiliuoksella [natriumkloridin sijaan] ja potilas kuolee, niin sakko on 60 euroa. Sairaanhoitajan tuloilla! Vaaraa aiheuttamaton autonajaja, joka ei ole tappanut ketään, saa 115 euron "minimisakot".

Kysyin, mistä minua syytetään. "Liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, Rikoslaki 23:1 §." Vaan kun ei ollut edes liikennettä, tyhjä tie vain. Ei auta, sakot tulee.

Kävin uusimassa ajokortin. Kaikki oululaiset passin- ym. uusijat olivat siellä. Sain vuoronumeron 254. Ruudussa paloi numero 201. Siis 52 asiakasta ennen minua.

Palvelutiskejä oli noin 10, mutta aina kun asiakas tulee, lähtee virkailija jonnekin, eikä palaa takaisin. Lopulta tiskejä oli auki kolme. Neekereille oli omat tiskit, kaksi kappaletta. Niihin pääsi jonottamatta. Aina tuli uusi perhe ja pääsivät edellisen jälkeen heti. Minä jonotin 90 minuuttia. Lapset leikkivät keskellä lattiaa. Ja huusivat ja viihtyivät. Tulipahan elämää kuivaan virastoon.

Minun vieressä istui joku nuori mies, joka vaikutti hermostuneelta [huumeidenkäyttäjä]. Hän puhui puhelimeen, että lompakko on löytynyt, mutta henkilökortin saa vasta tiskiltä. Kun vuoronumeroita kuulutettiin, ja joku oli luovuttanut jonotuksesta, hän hyökkäsi väliin muiden ohi. Ja sai korttinsa. Törkeää.

Yleinen meininki lienee, että ihmiset käyvät ottamassa vuoronumeron, ja lähtevät ostoksille läheisiin marketteihin. Jonotusaika tuntuu käsittämättömän pitkältä, kun minunkin asian toimittamiseen kului noin 30 sekunttia. Valmiiksi täytetty lomake ja kaksi passikuvaa. Nimmari ja selvä.

Jonottaessani huomasin, että kun asiakas tulee, niin virkailija lähtee aina jonnekin. Kun hän palaa, tarvitaan yksi tai kaksi tueksi, mitä hän naputteleekaan siihen koneeseen. Loput seisoskelevat joutilaina tiskien takana.

Ehdotan, että virkailijat aamulla sidotaan käsiraudoilla tiskiin kiinni, ettei turhia kävelyretkiä tule ja jonoa ei kerry. Joka tulee hakemaan uutta passiaan, voi mennä omalle tiskilleen, ja se arkistokärry on siinä selän takana. Ei tarvitse lähteä löhnimään sinne kauas, ja lompsimaan takaisin. Ja se hitaus! Aivan kuin toisten kärsimys jonottaessa nostaa heidän nautintoaan.

Jonotushuoneen lämpötila oli noin 35.

Hyvä esimerkki stalinistisesta toiminnasta.