Kaitsun blogi

Ennen eilistä en ollut kokenut niin suurta armoa, että olisin päässyt käymään subilla. Katselin ensin kotona netistä vesi kielellä herkullisen näköisiä patonkeja, ja kun tuli muutakin asiaa kaupungille, poikkesin lafkassa.

Tilasin BigBrotherin ja Clubin. Kuvassa Clubi kaikkine täytteineen. Ihmettelin kokoamisvaiheessa täytteiden asettelua. Pitkään patonkiin tuli kaksi pientä siivua paahtopaistia ja kaksi ohuttakin ohuempaa kalkkunaleikkele- ja kinkkusiivua. Jos katsoo mainoskuvaa, näyttäisi siltä, että siivuja olisi tuplasti enemmän. Ja miksi ihmeessä suoraksi levyksi asetellut siivut liimattiin kanteen kiinni juustolla. En ymmärrä. Kotona minä laitan lauantaimakkarasiivun paahtoleivän päälle kyseisellä tavalla, mutta subin kuvat näyttävät jotakin ihan muuta.

Vihannestäytteitä sai valita mielensä mukaan. Otin kaikki, mutta jostakin syystä minun subiini tuli vain kaksi pientä oliivinpalaa. Punasipulia riitti varmaankin kokonaisen sipulin verran. Niitä piti kaivaa vähemmäksi. Tomaatit olivat ihmeellisiä vaaleita (raakoja?) vesilöttänöitä, eikä punaisia niin kuin mainoksessa.

Leivässä ei ollut suurempia vikoja, mitä nyt kuoressa näkyvän mustan rouheen pitäisi olla parmesaanijuustoa. Syödessä se rapisi pöydälle.



BB-subin raaka pekoni lämmitettiin mikrossa arviolta 10 sekuntia. Kaksi hassua edelleen raakaa ja suoraa viipaletta sitä löytyikin kuoren alta. Ei muistuta mainosta sitten vähääkään.

Ja hinta vaatimattomat 7,40/Club ja 7,10/BB.

Ei tullut kantapaikkaa tästä huijaamosta.

Täytyy vielä kehua Wanhan Sahan lastentarhaa. Minun kokemukset tarhoista rajoittuvat vain Sahaan ja Pateniemeen. Viimeksi mainitussa seinät pidetään valkoisina ja tyhjinä kaikesta, mikä viittaisi lapsiin. Yhteen pieneen nurkkaan näkyi ilmestyneen roska-Variksen valokuva ja lapset vieressä istumassa. Oppivathan kierrätystä!

Itse asiassa en ole koskaan nähnyt juurikaan mitään leikkikaluja Patelassa. Lapset itse saavat tuoda rakkaimpiaan leluja hoitopaikkaan. Vaikka kuinka yrittää sanoa aamulla, että ei tarvitsisi ottaa mitään mukaan, koska tarhassahan on leluja ja jopa erilaisia, kuin kotona, niin ei auta.

Wanhalla Sahalla lapset leikkivät tarhan leluilla koko ajan. Täysipainoisesti. Niin pienet kuin isotkin. Ei siellä omia leluja tarvinnut. Eikä harsoja. Lapsillani tai paremminkin nuoremmalla tuntuu harsontarve ylittävän kummastelun rajan. Tämä tietenkin noteerataan poikkeavaksi ja tätien mukaan pitäisi ehkä täyttää lomake lastensuojeluviranomaisille.

Wanhalla Sahalla lapset saavat käydä vuorollaan keittiössä laittamassa ruokaa koko porukalle. Lapsestahan se tuntuu hienolta, kun saa erikoistehtävän. Lapsena opitaan keinot, miten selviää itse vaikkapa opiskelijana vieraassa kaupungissa. Big Brother -talossa Cheryll ei ollut ikinä leiponut mitään. Hienosti hän kuitenkin kysyi, mikä on yksi desilitra mittakulhossa! Ikä 25 vuotta ja blondi.

Ehdotin samaa demaritarhassa. Ei käy, koska hygieniamääräykset kieltävät. Pienikin ilo pitää tappaa jotenkin.

Paikka, jossa lapset aidosti viihtyvät, tuntuu joutuvan demarien valvonnan alle. Tulee yllätystarkastuksia, ja kaikkia määräyksiä pitää noudattaa tarkoin. Yksityinen tarha on Suomessa äärimmäisen valvonnan alla. Tulee tunne, kuin toimisi rikollisena. Vapaa maa? Ei! Yksityisyrittäjät puristetaan jyrän alle.

Vaikka olenkin täysin maallikko lastenhoidossa, niin täydet pisteet Wanhalle Sahalle!

Yleisarvosana 10/10 pistettä. Viihtyisyys 10/10 pistettä. Lapsiystävällisyys 10/10 pistettä.

Ostin lähileipomon myymälästä 6 munkkia. Kilohinta oli 1.90e. Munkit maksoivat 69 senttiä pussi.

Mentiin lasten kanssa K-lähikaupppaan. Siellä oli samoja munkkeja, mutta toinen puoli oli kasteltu vaaleanpunaiseen sokeritahnaan. Kotona huomasin, että hinta oli kahdelta munkilta yli 3 euroa.

Seuraavana päivänä tarkistin munkkien hinnan: 17:90/kg. Tuolla hinnalla saa jo oikeaa lihaa! Ja melko hyvääkin lihaa.

KAUPPIAS HOITAA HOMMAN!

Kun lapset joutuivat kunnalliseen lastentarhaan, huomasin heti, ettei kaikki ole kohdallaan.

Nuorempi sanoo ja huutaa joka aamu että "ei tarhaan", "en halua mennä tarhaan", "siellä on tylsää", "tylsää, tylsää, tylsää mennä tarhaan". Samalla tartutaan sängyn reunasta kiinni ja yritetään viivyttää tarhaan menoa. Monesti pyydetään leipää autoon.

Yritin selvittää aamupalan angsteja. Kuulemma puuroa on pakko syödä toisen tätin mukaan niin monta lusikallista kuin on vuottakin, ja toisen mukaan riittää yksi maistamiskerta. Moniselitteisen puuron jälkeen saa syödä sämpylää tai leipää. Lapseni mukaan uhkailtiin, että jos ei syö puuroa, niin ei saa leipää ollenkaan.

Tarhassa pidettiin kasvatussuunnitelmakeskustelut. Palaute järkytti. Lapsemme kuulemma käyttäytyvät sulkeutuneesti, eivät puhu aikuisille, arkailevat, eivät ota kontaktia jne.

Demaritarhassa toki näin käy. Lapsi ei saa olla sitä mitä normaalisti lapsen kuuluukin olla. Vapaata leikkiä, mukavasti sisustettu miljöö joka huoneessa. Ei, demarit yrittävät puristaa kaikki samaan muottiin. Tylsästi sisustetut huoneet. Kolkko laitosmainen näky. Ruokakin tuodaan laitoskärryillä ja tarjotaan GN (Gastro Norm) -vuoista. Ei kotoisesta kattilasta tai uunivuoasta.

Sain kunnian tutustua yksityiseen lastentarhaan, Wanhaan Sahaan. Johtaja esitteli minulle kaikki tilat, Mukaanlukien vintin kummittelevan huoneen, jonka asukas varsinkin aamuisin jymistelee tuontakaisesta. Yläkerrassa komeili itse Mannerheim!

Halloweenijuhlassa sai maistaa sipsejä, juustopalleroita, suklaata, karamelleja, muffinsseja joissa kummituskuvio, vaahtokarkkeja, popcorneja, mehua, limsaa, jne. Kaiken kruunasi aivot. Aivohyytelön keskellä möllötti marjakiisseli, joka näytti vereltä. Tosi hienot aivot!

Meidän aikuisia pelkäävät, vaitonaiset, hiljaiset ja kontaktia ottamattomat lapset ryntäsivät suinpäin discohuoneeseen tanssimaan smurffeja ja lastenlauluja. Käsistä vain kiinni ja pyöritään! Leikkihuoneessa oli välittömästi hienot kummitusleikit pystyssä toisten lasten kanssa. Vauvojenhoito sujui hienosti. "Tämä tarha on parempi!", sanoi tyttäreni.

Tuli tunne, että heti paikalla molemmat lapset hoitoon Wanhalle Sahalle. Ei enää demareita!