lauantaina, joulukuuta 30, 2006

 

Tiukkaa

Valitin Iittalalle paistinpannun puuttumisesta. Lupasivat lähettää sen "heti" suoraan varastosta. Eipä ole vielä kuulunut. Tekee hieman tiukkaa ilman pannua.

Taloudellisestikin tekee hieman tiukkaa, kun kaikki maksut nousevat koko ajan, mutta palkka ei. Kohta saavuttanen akateemisen alkupalkkasuosituksen, 10 vuoden työkokemuksen jälkeen. Ehkä menee kuitenkin vielä pari vuotta.

Uutenavuotena maistetaan hieman tiukkaa viinaa [mutta vain terveydeksi].

Vaimon auton ovi oli tiukasti kiinni, kun vesihyhmä jääti oven lukot kiinni. Hyvä että ovi aukesi. Tämä kun sattuu kiireisenä työaamuna, niin jee.

Ostin lasten leluja varten akkuparistolaturin. Paketti oli hieman tiukasti kiinni. Tarvittiin saksia ja teräaseita.

Saddam Hussein valitsi tänä aamuna hieman liian tiukan kravatin.

perjantaina, joulukuuta 29, 2006

 

Kiitos YLE!

Tuli tuossa joulunaikaan purkitettua lastenohjelmia, että lapset voivat katsoa niitä pyhinä ja myöhemminkin. Tallennettiin Nalle ja jouluaaton taika (YLE TV2, 24.12.2006 klo 10.30). Pistin ohjelman pyörimään. Kohta sohvalta alkaa kuulua nyyhkytystä ja parkua. Menemme hätiin. Lapsi (4v) vaikeroi, että pelottaa.

Mustassa luolassa kimaltalevat ilkeät silmät. Nalle juoksee kauhuissaan ulos luolasta. Ulkona on upottava hanki. Tuiskuttaa lunta. Askel ei tahdo kulkea. Nalle yrittää raahautua pakoon. Puun oksa raapaisee Nallen käteen ison avohaavan. Nalle parkuu, että sisälmykset tursuavat ulos. Nallen kädestä valuu keltaista tahnaa. Nallen voimat ehtyvät. Hän tuupertuu hankeen shokissa. Lunta tuiskuttaa Nallen päälle. Hän hautautuu puoliksi lumeen. Nalle kauhoo lunta henkihieverissä. Hypoterminen Nalle vaikeroi loppunsa koittaneen.

Joulupukki tulee Pettereineen ja nostaa Nallen hangesta rekeen. Tämä ihmepelastus ei lohduta nelivuotiasta. Vain äidin syli pelastaa.

Tilanne pitää purkaa keskustelemalla.

KIITOS YLE LAADUKKAISTA LASTENOHJELMISTA!

Lähetin palautetta YLElle:

Voisiko "lastenohjelmiin" lisätä tiedon, että ohjelma sisältää järkyttäviä kohtauksia. Itsellenikin tuli tunne, että ollaan jossakin Stalinin kuolemanleirillä, mistä epätoivoinen pako loppuu teloitukseen.

Odotan mielenkiinnolla vastinetta.

keskiviikkona, joulukuuta 20, 2006

 

Työpaikan kahvihuoneessa

Työpaikan kahvihuoneen siisteydestä taas. Miten on mahdollista, että aamulla seisemältä puhdas, roiskeeton ja siisti keittiö saadaan aamuyhdeksään mennessä iljettäväksi, tuhruiseksi ja epäsiistiksi?

Kas näin. Ensimmäinen kahvinkeittäjä kaataa vettä keittimeen ja pöydälle. Samalla loiskahtaa myös lattialle. Vettä ottaessa kastuu myös koko pöytä. Kahvinporoja tiputellaan pöydälle ja lattialle. Lattia värjäytyy ruskeaan tahmaiseen liemeen. Kahvin tiputtua suodatinosa nostetaan pöydälle, jolloin loppu kahvi valuu siihen. Seuraava laittaa sen tiskialtaaseen. Jos joku ottaa vettä kuppiin, niin porot suodattimesta leviävät altaaseen. Miksi sitä pussia ei voi laittaa suoraan biojäteastiaan?

Sitten ylipieni designallas (Frank) täytetään likaisilla lautasilla, kahvikupeilla ja roskilla(!) niin, että hana ottaa kiinni ylimpiin astioihin. Joku syöksyttää vettä kraanasta niin, että kahvinporot lentelevät pitkin seiniä.

Minä kehitin siivoojien ja työtoverien iloksi systeemin, millä kyseinen törkyisyys voidaan estää. Tiskikoneen ovessa on lappu, jonka toisella puolella lukee "puhtaat astiat", ja toisella "likaiset astiat". Kun siivooja laittaa koneen käyntiin, kääntää hän lapun "puhtaat astiat" puolen näkyviin. Silloin voi laittaa astioita pöydälle tiskikoneen viereen odottamaan koneeseen menoa (jotka sitten siivooja laittaa koneeseen samalla kun pestyt astiat tyhjennetään masiinasta). Muulloin "likaiset astiat" lapun aikana voi likaiset posliinit laittaa itse suoraan koneeseen. Mitästä tyhyjää keksimään ideoita! Äidin passaamat yksinkertaiset insinöörit eivät tätä tietenkään tajua omilla aivoillaan. Aina se allas on täynnä niitä likaisia astioita. Ällöttää.

Lisäharmia aihettaa se, että likaiset, kuolatut kahvimukit tökätään tietenkin mikron oven eteen, ettei pääse ruokaansa lämmittämään ilman raivausoperaatiota. Härskiä piittaamattomuutta!

Eräässä kerroksessa mikron ajastinkelloonkin on kaadettu mehua, että kellolaite pysyy jumissa eikä aika kulje. Lieskojen lyödessä ruoka on sopivan kuumaa.

Ihmettelen minä hieman sitäkin, että miksi lautastaan ei voi syödä edes tyhjäksi, vaan ruuanloput jätetään lautaselle, ja tungetaan siihen altaaseen, joka tukkeutuu. Biojäteastia on sitä varten, että alakerran Fazerin kamalat syömäkelvottomat tekeleet voi kaataa siihen.

Biojäte tuntuu myös tuntemattomalta käsitteeltä. Siihenhän voi laittaa käsipaperit, kahvinsuodattimet poroineen ja maatuvat roskat. Jopa appelsiinin kuoretkin ja luut. Eräskin laittoi omenan kuoret tavalliseen roskikseen, "koska eihän suoletkaan niitä saa hajalle". Hoh hoijaa. Sen sijaan "korkeasti koulutetut" laittavat biojätteeseen metalliset säilyketölkit, muovimukit ja einesfoliovuoat. Ja kaikki tietenkin litistämättömänä. Myös mehu- ja maitotölkit, jolloin roskis täyttyy hetkessä. Buuh.

lauantaina, joulukuuta 16, 2006

 

Paistinpannu


maanantaina, joulukuuta 04, 2006

 

Ikea

Tuli suoritettua pohjoissuomalaisen kansalaisvelvollisuus viikonloppuna. Nimittäin kannettua rahaa tuohon paljonparjattuun mööpelijättiin. Taitavat paikalliset huonon palvelun huonekalukauppiaat kirjoitella lehtiin haukkuja. Meille kokemus oli pelkästään positiivinen.

Koko kauppa tuli kierrettyä läpi, koska sen suunnittelu oli erittäin onnistunut. Oulussa huonekalukaupoissa tungetaan huoneet täyteen tavaraa, niin että hyvä kun sekaan mahtuu. Ja tavarat lajiteltuina, tuolit tuolla, pöydät tuolla, sängyt tuolla. Ikeassa puolestaan tavarat olivat esillä sisustettuina huoneina.

Kaupan keskellä sijaitsee ravintola. Annos lihapullia maksaa 4, 5 tai 6 euroa riippuen siitä, haluatko 10, 15, vai 20 lihapullaa. Idea on hyvä, koska huonekalukauppaan tuskin tullaan suurien makuelämyksien toivossa, vaan ostosten lomassa täyttämään maha. Oulun Kodinanttilan hampurilaispaikassa yritetään ilmeisesti tappaa ihmiset majoneesilla. Rasva tuntuu kitalaessa kaksi päivää syönnin jälkeen. Megaburgeri sisältää 72g puhdasta laardia per kappale.

Ostettiin yöpöydät, kenkäteline, pöytälamppu ja taloustavaraa. Lapsille puujuna, pehmolelut ja setti värillisiä muovilautasia. Lastenjakkarat olivat loppuneet. Sanomalehtiä varten hankittiin rottinkikori. Mallikappale oli kiinnitetty hyllyyn kiinni, mutta ylähyllyllä oli lisää koreja. Kysyin asiaa myyjältä.

- Päivää!
- Mmmmm...
- God dag!
- God dag! Kan jag hjälpa dig?
- Ja. Jag vilja köpa den här korgen, men det är fast.
- Den rundiga korgen?
- Nej, fyrkantig.
- Det finns mera på hyllan 5 i självserveringlager.
- Tackar!

Kassalla huomasin lapun, jossa kehoitettiin ihmisiä laittamaan ostokset kärryyn niin, että viivakoodi tulee samalle puolelle. Nopeuttaa koodin lukua, ja lyhentää jonoa. Mutta lappu oli vain ruotsiksi, joten se jää keskivertosuomalaiselta ymmärtämättä. Vaan eipä jonojakaan ollut, koska jokainen kassa oli auki.

Ruokakaupassa huomasin samanlaisen lapun. Onnistuisikohan sama Suomessa?

lauantaina, joulukuuta 02, 2006

 

Vastustusta

Arjen pienet asiat aina vastustavat. Miksi näin? Kollega kertoi, että Alfa Romeon mittarivalojen vaihtaminen meni hankalaksi. Puoli tusinaa kauppoja piti kelata läpi, että löytyisi oikeanlaisia hehkuja. Ensimmäisestä kaupasta löytyi 2 kappaletta hintaan euro kappale, mutta kolmas piti lopulta ostaa merkkiliikkeestä. Hinta 16 euroa. Tuskallisen vaihto-operaation jälkeen kaikki lamput toimivat moitteetta. Mutta vain yhden päivän! Se 16 euron lamppu paloi ensimmäisenä! Taas sama keskikonsolien ja radioiden purkaminen edessä!

Sama homma kun ostimme uuden paistinpannun. Ajattelin ostaa hieman vauraamman pannun osuuskuntaperiaatteella toimivasta kaupasta, kun kerrankin sai 15% alennusta. Revin pahvikuoret pannun ympäriltä, ja sisäpohjan tarran irti. Tarran liimapintaan tarttui pinnoitetta pieninä pisteinä. Jaaha. Hackmannin laatua vaihteeksi! Sökö pannu! Ruoka rupeaa tarttumaan vauriokohtaan, ja loppukin pinnoite irtoaaa varmaan kohtsilleen. Tuoteselosteessa luvataan "erikoiskovan" pinnoitteen kestävän vaikka metallisia työvälineitä! Hoh hoijaa! Kun kestäisi edes ohjetarran irroittamisen.

Kirjoitin välittömästi reklamaation pannutehtaalle. Saa nähdä miten käy.

 

Taas piinapenkissä


Voiko kipua nähdä? Kyllä voi, ainakin Pateniemen hammaslääkärissä. Juurihoidon huippuhetkeen kuuluu piikin työntäminen auki porattuun hampaaseen. Juurikanavassa majailee verisuonia ja hermopääte. Siihen kun survaistaan teroitettu instrumentti, niin näkee tähtiä keskellä kirkasta päivää. Kipu tuntuu viiltävältä. Taju meinaa lähteä. Pelkää että kuolee. Sitten pelkää ettei kuolekaan. Sitten pelkää, että herääkin kuolleista eloon, ja kipu jatkuu.

Ensi viikolla paikataan kaksi pientä reiän alkua. Pitäisiköhän toimenpide hoidella ilman puudutusta? Mitästä turhaa maksamaan 17 euroa turrasta leuasta! Kun kerran poraaminen menee parissa minuutissa ohi, ja hermo saa jäädä rauhaan.

Yläleuan massiivinen reikä tuli korjattua viime viikolla. Tunti porattiin! Huh, huh! Ei se kipeää käynyt, mutta ruusuporan tärinä tuntuu yhä pääkopassa. Ei ole hammaslääketiede kehittynyt 15 vuodessa. Mitäs jos kehitettäisiin demppari hampaan ympärille poraamisen ajaksi, jolloin kamala täristys vähenisi? Jokin sellainen värähtelyä absorboiva tyyny, tai vastaava tekisi toimenpiteestä vähemmän vastenmielisen. Pitääpä kysyä jos vaikka saisi pitää omaa sormea hampaan toisella puolella vaimentimena.

Puolen tunnin porauksen jälkeen hammas aukeni. Seuraavaksi laitettiin markkeria. Se osoittaa värillään hammasluun. Kaikki mätä pitää saada pois kuopasta.

- Ekskavaattori!

Hirveä reiän rappaminen piikillä alkaa. Tuntuu kuin hammas irtoaisi. Piikin metallivarsi taipuilee uhkaavasti. Pää heiluu. Rutinan ja irtoavan hammasluun äänen kuulee ja tuntee selvästi. Hampaan ympärille laitetaan "muotti". Se tarkoittaa ohutta pellistä tehtyä renkaanmallista kehikkoa, joka kiristetään ruuvilla. Samalla se survaistaan ikenien alle.

- No jopas vuotaa!

Verenmaku suussa poraaminen jatkuu. Ei käy kipeää, mutta vistottaa. Apulainen imaisee putkella sylkeä, ja poran vettä pois. Välillä suihkautetaan vesipyssyllä vettä hampaaseen. Vesi roiskahtaa puoli metriä ylöspäin. Se ei ole kirkasta, vaan veristä. Veri imeytyy rauhoittavan vaaleanvihreään kaulalappuun. Hammaslääkäri pyyhkii silmälasejaan. Lappu kiinnitetään metallisella pallonarulla kaulan ympärille. Samanlaista narua käytetään lavuaarien tulpan nyörinä.

Reiän pohjalle tulee "eristettä", koska "ollaan lähellä hermoa". Sitten biokalkkia. Sitten kolme tai neljä kerrosta muovipaikkausainetta. Jokainen kerros kovetetaan plasmavalolla ja UV-säteilyllä. Tuntuu, että homma helpottaisi.

Paikan jälkeen poraaminen jatkuu. Se pitää muotoilla ja kiillottaa.

Yhden reiän paikkaamiseen vierähti tasan tunti.

Suosittelen kaikille lukijoille tiheämpää hammaslääkärissäkäyntitiheyttä kuin omani 10 vuotta.

This page is powered by Blogger. Isn't yours?