Kaitsun blogi

Tuli suoritettua pohjoissuomalaisen kansalaisvelvollisuus viikonloppuna. Nimittäin kannettua rahaa tuohon paljonparjattuun mööpelijättiin. Taitavat paikalliset huonon palvelun huonekalukauppiaat kirjoitella lehtiin haukkuja. Meille kokemus oli pelkästään positiivinen.

Koko kauppa tuli kierrettyä läpi, koska sen suunnittelu oli erittäin onnistunut. Oulussa huonekalukaupoissa tungetaan huoneet täyteen tavaraa, niin että hyvä kun sekaan mahtuu. Ja tavarat lajiteltuina, tuolit tuolla, pöydät tuolla, sängyt tuolla. Ikeassa puolestaan tavarat olivat esillä sisustettuina huoneina.

Kaupan keskellä sijaitsee ravintola. Annos lihapullia maksaa 4, 5 tai 6 euroa riippuen siitä, haluatko 10, 15, vai 20 lihapullaa. Idea on hyvä, koska huonekalukauppaan tuskin tullaan suurien makuelämyksien toivossa, vaan ostosten lomassa täyttämään maha. Oulun Kodinanttilan hampurilaispaikassa yritetään ilmeisesti tappaa ihmiset majoneesilla. Rasva tuntuu kitalaessa kaksi päivää syönnin jälkeen. Megaburgeri sisältää 72g puhdasta laardia per kappale.

Ostettiin yöpöydät, kenkäteline, pöytälamppu ja taloustavaraa. Lapsille puujuna, pehmolelut ja setti värillisiä muovilautasia. Lastenjakkarat olivat loppuneet. Sanomalehtiä varten hankittiin rottinkikori. Mallikappale oli kiinnitetty hyllyyn kiinni, mutta ylähyllyllä oli lisää koreja. Kysyin asiaa myyjältä.

- Päivää!
- Mmmmm...
- God dag!
- God dag! Kan jag hjälpa dig?
- Ja. Jag vilja köpa den här korgen, men det är fast.
- Den rundiga korgen?
- Nej, fyrkantig.
- Det finns mera på hyllan 5 i självserveringlager.
- Tackar!

Kassalla huomasin lapun, jossa kehoitettiin ihmisiä laittamaan ostokset kärryyn niin, että viivakoodi tulee samalle puolelle. Nopeuttaa koodin lukua, ja lyhentää jonoa. Mutta lappu oli vain ruotsiksi, joten se jää keskivertosuomalaiselta ymmärtämättä. Vaan eipä jonojakaan ollut, koska jokainen kassa oli auki.

Ruokakaupassa huomasin samanlaisen lapun. Onnistuisikohan sama Suomessa?