Kaitsun blogi

Kyllä oli kamala kokemus käydä Kaijonharjun Säästömontussa. Kun kerrankin saa pitää kesälomaa päivä kerrallaan formulakauden viimeisten viikonloppujen aikana, voi vapaiden harjoitusten välissä poiketa vaikkapa ostoksilla. Nyt tosin valitsin aikaisen aamun ennen ensimmäistä harjoitustuntia.

Ensinnäkin asiakkaita kaupassa oli noin 10, mutta pihalla oli 20 autoa parkissa. No, ruutu löytyi hallin takaa, missä pystyin vähällä kantamisella vaihtamaan tyhjän kaasupullon uuteen. Miksi ihmeessä työntekijät saavat parkkeerata oven eteen, ja maksavat asiakkaat joutuvat etsimään ruutua kauempaa? Sama homma terrorisoi Linnanmaan marketteja. Työntekijät kansoittavat parkkipaikat heti aamutuimaan ovien edustoilta. Lapsiperheille tarkoitetuilla paikoilla, jotka ovat leveämpiä kuin tavallist paikat, parkkeeraavat seniilit ja mahot ämpäripäät reteästi pienet kotturansa, joissa mitään lapsi-istuimia ei näy, lapsiperheille tarkoitettuihin ruutuihin. Lapsettomien lapsiperheittein huippuna iljettävät moottoripyöräilijät, jotka itse asiassa tarvitsisivat tavallistakin autopaikkaa kapeamman ruudun, valloittavat rakkineillaan tosi tarvitsijan tilan. Ensi kerralla nostan mopedit pois ruudusta, ja väännän sarvet kahdeksikolle.

Keräilin ostokset, ja siirryin kassalle. Edellinen asiakas haisi voimakkaalle valkosipulille, tupakalle, hielle, virtsalle ja pierulle. Ehkä vanha viinakin tuoksahti. Miksi ihmeessä tupakkia pitää polttaa sisällä, kun ulkonakin on mainio auringonpaiste? Ainakin hänen vaatteensa löyhkäsivät savulle. Ja eikö päiväkin lähtisi paremmin käyntiin pienen alapesun jälkeen? Ostoksina spuketsulla näkyi olevan mäyräkoira ja kaksi pakettia tarjousgrillimakkaraa. Hmm, hyvät eväät. Minulla kuvotti. Yritin pidätellä hengitystä. Hikeä pukkasi otsalle.

Mutta pahin oli vasta edessä.

Kassaneidin ammatitaidottomuus ruuhkautti koko kaupan. Ihmisiä rupesi kertymään pitkäksi jonoksi. Ehkä hän oli ensimmäistä päiväänsä töissä, eikä ollut nähnyt koskaan aikaisemmin kassakonetta. Vaikka minun ja spurgun ostoksien välillä oli neljän metrin väli hihnalla, polki hän jalkanappia kuin apinan raivolla eteenpäin niin, että minun piimäpurkkikin meni spugen ostoksien jatkoksi. Vaikka pidin kättäni edessä ja yritin sanoa, että nämä kuuluvat minulle, piippautti neitonen piimän kuitenkin Haisulille. Tajuttuaan erheensä hän huusi takana istuvalle kollegalleen: "Apua!, Mitä minä nyt teen?". Toinen täti tuli neuvomaan, ja virheelinen ostos saatiin poistettua. Koska laitamyötäinen herrasmies maksoi rahalla, piti vaihtorahoja pullautella paperisista pötköistä lisää kassan lokerikkoihin. Miksi aina minun kohdalle sattuu tämä tilanne? Eikö niitä rahoja voi latoa kassan täyteen silloin kun asiakkaita ei näy lähistöllä? Siihen lootaan mahtuu kuitenkin arviolta 200 euron kolikkoa, tai 400 kpl 10 sentin kolikkoa, tai silleen.

Vihdoinkin päästiin minun ostosten kimppuun. Se piippauttaminen sujui kuin hidastetussa elokuvassa. Tai aivan kuin neiti olisi nukkunut. Ei mitään kiirettä, vaikka jono kassalla kasvoi ulottuen jo toiseen päähän kauppaa. Onneksi ihmiset Suomessa ovat tottuneet pitkiin jonoihin niinkuin itäeurooppalaiseen kulttuuriin kuuluukin.

Sitten tulikin tenkapoo. Lyijytäytekynäpaketissa ei ollut viivakoodia, vaan summan joutui naputtelemaan manuaalisesti. Mutta nykyaikainen, kaikkitietävä kassakonehan vaatii koodin, mikä tuote on kysymyksessä. Se on printattuna petiitillä hintalapussa. Siinä luki 1 Euro, koodi 014. Neitonen yritti syöttää koneeseen numeroa 14, mutta tuloksena oli aina tuima piippaus. Hoksasin heti, vaikka en koskaan ole kassakonetta käyttänytkään, että laita se nolla siihen eteen, niin konekin ymmärtää lukeman. Näin tehtiin, ja pääsin vinguttamaan Masteria. Miksi kassatyttösiä ei kouluteta ollenkaan? Sinne vaan kylmiltään karuun maailmaan.

Tulee vinguttamisen aika. Ojennan korttini, ja sitä höylätään ankarasti lukijalaitteessa. Mitään ei tapahdu. Kortti olikin väärin päin. Tuhrautuu minuutti. Sitten kone hyväksyy pienikatteisen korttini. Neiti antaa minulle ensimmäisen lappusen, minkä kone suoltaa ulos. Se on varsinainen kassakuitti. En ymmärrä, mihin nimikirjoitus tulee. Kirjoitan sen loppusumman alle. Sitten tulee virallinen kuitti. Toinen nimi siihen.

Kysyn vaan, että miksi kuitti tulee ensin koneesta, ja vasta sen jälkeen se, mikä allekirjoitetaan? Nopeuttaisi kummasti toimintaa, kun toisen kuitin tulostumista odotellessa saisi raapustaa puumerkkinsä alle!

Lopuksi uusi kassaneiti laskee seuraavan asiakkaan ostokset samaan osioon kuin minun ostokset, ja sekaannusta selvitellään hetkinen.

Minä olen aina epäillyt, että luomuruoassa piilee jokin jekku. Kyllä, asiassa on koira haudattuna. Demari. Vuonna 1988 Ruotsissa perustettu luomumerkki Krav sai sosiaalidemokraateilta lupauksen valtion tuesta, ja että senkaltainen viljely tuplataan. Näppärä konsti kalastaa ääniä vaaleissa. Viime vuonna sossut lupasivat kolminkertaistaa viljelyn viidessä vuodessa. Siinä kyllä raha palaa! Ja homma menee samalla tavalla Suomessa.

Minä yritän aina välttää ostamasta luomuruokia. Täytyy myöntää, että kaksi kertaa kymmenen vuoden aikana olen haksahtanut luomuun. Ensimmäinen kerta oli opiskeluaikoina, kun teki mieli ruisleipää, ja se tavallinen reikäleipä oli loppu, mutta luomuversiota löytyi hyllystä. Maussa ei huomannut mitään eroa. Toinen kerta oli tänä kesänä, kun käytiin mökiltä kyläkaupassa, ja siellä ei ollut kuin luomuisia pikakaurapuurohiutaleita. Ei ollut maussa tälläkään kertaa mitään eroa.

Jos maanviljely Suomen kyisillä ja kivisillä pelloilla on erittäin kannattamatonta, niin luomuviljely on käytännössä silkkaa hulluutta. Lisäksi luomutuotantoon haaskataan enemmän tukiaisia. Koska väkilannotteita ei saa käyttää, jää sato aina pieneksi. Sitten nostellaan satokorvauksia. Ruokakaupassa luomutuotteille lätkäistään kaksinkertainen hinta. Ja kuitenkin joku haksahtaa niihin.

Maanviljelijät joutuvat osoittamaan, että kasvit ja eläimet viljellään luomusti. Demari tekee yllätysratsioita, kotietsintöjä. Ylitorniolla joku maanviljelijä oli huijannut viranomaisia 10 vuotta tuottamalla mukamasten luomua tavallisilla lannotteilla. Merkki otettiin pois, ja maanviljelijä saa vastedes pienemmän hinnan perunoistaan.

Lisäksi luomutuotteet ovat terveydelle vaarallisia. Koska maaperästä puuttuu ravinteita, eivät kasvit kehity normaalisti. Niihin tulee helposti mutaatioita. Kasvusto jää pieneksi, jolloin maaperässä olevat myrkyt konsentroituvat. Mycotoksiinit jylläävät. Myös vitamiineja kehittyy tavallista vähemmän. Jokin ihmiselle tärkeä hivenaine saattaa puuttua kokonaan.

Luomutuotanto tuhoaa myös luontoa. Koska lannotteina ei voi käyttää teollista raemuotoista hitaasti liukenevaa täsmälannoitetta, täytyy pellolle kärrätä siansontaa. Nestemäisenä se valuu vesistöihin rehevöittäen ne piloille. Kalat kuolevat. Mökkirannat tuhoutuvat. Vesistön kunnostus maksaa maltaita. Sitäpaitsi tuore, pellolle levitetty sonta haisee kamalalle.

Tällaisiin keinotekoisiin järjestelmiin liittyy aina myös poliittinen kähmintä, ja valtion varojen tuhlaaminen ja kavaltaminen. Luomumerkkiyhtiö saa itse päättää, mikä tuote saa luomumerkin. Se voi itse säätää raja-arvoja ja sen sellaisia. Sitten johtajiksi valitaan muutama sosiaalidemokraatti, ja pari kiintiökepulaista, jotka tärkeänä toitottavat luomuruoan riemuvoittoa.

Tulipa käytyä messuilla. Riihimäen kupeessa sijaitsee Puuhamaa [Huuhaamaa], mutta Oulussa pidetään Huuhaamessut. Pöh, sama pölynimuripussikauppias esittelee tuotteitaan Citymarketin pihalla, tivoli käy Kuusisaaressa. Lumilinnassa nähty täti myi kuivattuja eineksiä retkimuonina, ja erilaisia hilloja, kuten tyrni- ja mesimarjahilloa. Karjalanpiirakoita myi sama mies Joensuusta, joka myy niitä viikonloppuisin marketeilla. Ei näkynyt juuri mitään uutta.

Riipisen tölkkikalat vaikuttivat mielenkiintoisilta. Mutta miksi yhden ison purkin muikkuja pitää maksaa 20 euroa? Karhunlihaa sai kaksi 400g purkkia 20 eurolla.

Lapset pystyi jättämään ilmaiseksi valvotulle leikkipaikalle, jossa he viihtyivät erinomaisen hyvin. Kiitos hoitajille, jotka leikittivät lapsia ruotsalaisilla rakennustarvikeleluilla.

Ulkona paistoi aurinko, ja helle tuntui pyörryttävältä. Hallin takana olikin messujen paras anti. Puolustusvoimain lukuisat teltat ja ajoneuvot vetivät väkeä. Ostin marssimusiikkia. Kaupanpäälle tuli jääkaapinovimagneetti. Ilmatorjuntakonekiväärin simulaattorilla putosi helikopteri. Olisipa Tsetseeneillä samanlaisia vekottimia. Ai mutta onhan heillä venäläisiä olkapääohjuksia. Hawk -simulaattori lensi kans mukavasti. Ensi kertaa näin Hornettien Sidewinder- ja AMRAAM -ohjukset luonnollisessa koossa. Jälkimmäisiä tulee molempien siipien kumpaankin podiin 2 kpl, eli neljä per siipi. Kainaloihin mahtuu vielä kaksi, joten kokonaiset kymmenen ilotulitetta mahtuu kyytiin, plus kaksi Sidua siipien kärkiin. Kyllä kelpaa pudotella Sukhoit taivaalta.

En tiennytkään että Haapajärvelle tulee Suomen uusi Lapuan patruunatehdas. Varusmiesten ampumien patruunoiden hylsyt ladataan nimittäin uudelleen. Ja ohessa tehdään kranaatinheittimien ammuksia.

Lopuksi vetaistiin "Euroopan halvin lounas", eli hernekeitot soppatykistä. Maistui suolaiselle, mutta hyvälle. Mehu ja näkkäri kuuluivat menuun luonnollisesti. Koko lysti 3 euroa/taistelija. Herneitä oli liotettu kuulemma edellisillasta asti, ja tuli tuikattu alle kello 6 aamulla. Me söimme klo 13. Hieno peli tuo Kenttäkeittiö m/29. Toisessa soppakanuunapisteessä olisi saanut lounaan vitosella, mutta myös pannukakun jälkkäriksi. Kyltissä luki: "Paistamme lätyt ilman maitoa. Talousaliupseeri oli unohtanut kolonnasta".

Vasemmistoliitto jakoi punaisia ilmapalloja lapsille. Suojasin lasten silmiä kädellä, ja tiivistimme askelta kojun kohdalla. Säntäsimme Ukkohallan oranssinväristen ilmapallojen luo. Ei oltu kuultu moisesta kylpylästä. Lähtisikö sinne syyslomien aikaan? Ehkä ystäväperheen kanssa, kuten Vuokatiin vappuna?

Parkkipaikalle päästiin Potnapekan kyydillä. Elämys lapsille!

Kaiuttimista raikaa nyt Porilaisten marssi. Hyvää musaa!

Iski oksennustauti. Ja tietenkin keskellä yötä. Vaan eipä sitä unta saanut ennen sitä, kun mahassa möyrysi oudot voimat. Siitä sitten puolijuoksua vessaan ripulille. Ripulin jälkeen oksennus.

Ei kannata vetaista pönttöä ennen oksentamista, siitä saa vauhtia oksentamiseen. Samalla säästyy vettä. Tällaista rallia kesti seitsemän kertaa. Se siitä veden säästöstä. Join myös vettä, että ei maistuisi suussa niin kamalalle, ja että seuraava okka ei maistuisi niin väkevälle. Välillä sai sentään maata puoli tuntia hikikylvyssä sängyssä. Oksennuksen jälkeen taas tuli kylmä horkka, hampaat kalisivat.

Aamuun mennessä ei ollut enää mitä oksentaa. Oli jotenkin tyhjä olo. Viimeisessä oksennuksessa oli havaittavissa sappinesteen pikantti maku. Ja maha kipeä vatsalihaksista, tai mitä niistä oli jäljellä. Minä kun joudun yökkimään monta kertaa peräkkäin, että saa oksennettua. Yök, yök, yök, yöörrrghhhh... Jotkut taitavammat osaavat pidätellä, ja sitten rojauttavat kaiken kerralla.

Kävin sitten seuraavana päivänä puolikuolleena työterveyshuollossa. Sain lappusen, missä diagnoosi "Lois- ja kulkutaudit". En kuulemma ollut ainoa asiakas samalla asialla.

Meillä alakerran kippolassa tarjoillaan makaroonilaatikkoa. Minä sitten kerran kirjoitin palautelappuun, että montako oota yhdessä laatikossa on. Eipä aikaakaan, kun seuraavan kerran listalla komeili tuo supisuomalainen herkku. Se oli kirjoitettu tällä kertaa muotoon makaroonolaatikko. Oikein neljällä oolla. Raksilan Citymarketissa lukee kylttiin painettuna "Makaroonit ja riisit".

Kun Suomalainen alkaa kirjoittamaan Suomen Kieltä, rupeaa tulla kirjoitusvihreitä. Sanomalehti Kaleva on myös pullollaan kaikenlaisia kummajaisia. Siellä puhutaan löökeistä ja klimppauksista. Enään ei voi lukea täysin virheetöntä terkstiä. Juttelutupa on aivan kamala. Jotkut kommenttien kirjoittavat ovat hädin tuskin kirjoitustaitoisia. Monasti jää sanoma ymmärtämättä.

Oma lukunsa on radiotoimittajat. Minulla vihloo korvissa kun kello on "tuota pikaa kahtaa minuuttia vaille kolmen". Minun aivoissa vaimaltaa, kun soitetaan lisää rokkia Radio Cityn iltäpäivässä. Hei, on se minunkin iltapäivä! Uusin villitys on puhua vain iipeestä.

Propagandakoneiston ylipapit televiissiossa puhuvat kanssa "Maikkarin aamussa Teresa-kokki". Eikö niillä ole mitään koulua, missä voisi opiskella Suomen kielen sudenkuopat?

Ruokalehdet kirjoittavat kummallisesti broileria maapähkinäkastikkeessa. Onko se tipu pudotettu kastikkeeseen ja se on uponnut? Työpaikkaruokala alakerrassa [taas!] kirjoittaa spagettia juustokastikkeella. Siis kastike alimmaiseksi ja spagetti päälle? Kyllä minä söisin lounaani vaikka parvekkeella tai patiolla, mutta en kastikkeella. Tämän viikon perjantaina on muuten ruokana "Täytetty lehtileike ja ranskalaiset"! Ihan oikeasti.

Yhdys sanat teettävät vaikeuksia erityisen paljon. Eräs webbisivu kirjoittaa kesä kurpitsa salaatista ja muna koiso pannu kakuista. Formulasivuilla esiintyy kampi akseli.

N ja m ovat melkein samanlaisia. Kunpainenkin menee monesti väärään paikkaan.

Lopuksi vielä muutamaa uudissana. Pitäähän kieltä kehittää. Uusimpia sanoja suomen kielessä on pissis. Se tarkoittaa kadulle pissivää teinityttöä. Oulun Kiikelinranassa on menty jo niin pitkälle, että voidaan puhua kakkiksista ja oksiskistakin.