Kaitsun blogi

Minä olen aina epäillyt, että luomuruoassa piilee jokin jekku. Kyllä, asiassa on koira haudattuna. Demari. Vuonna 1988 Ruotsissa perustettu luomumerkki Krav sai sosiaalidemokraateilta lupauksen valtion tuesta, ja että senkaltainen viljely tuplataan. Näppärä konsti kalastaa ääniä vaaleissa. Viime vuonna sossut lupasivat kolminkertaistaa viljelyn viidessä vuodessa. Siinä kyllä raha palaa! Ja homma menee samalla tavalla Suomessa.

Minä yritän aina välttää ostamasta luomuruokia. Täytyy myöntää, että kaksi kertaa kymmenen vuoden aikana olen haksahtanut luomuun. Ensimmäinen kerta oli opiskeluaikoina, kun teki mieli ruisleipää, ja se tavallinen reikäleipä oli loppu, mutta luomuversiota löytyi hyllystä. Maussa ei huomannut mitään eroa. Toinen kerta oli tänä kesänä, kun käytiin mökiltä kyläkaupassa, ja siellä ei ollut kuin luomuisia pikakaurapuurohiutaleita. Ei ollut maussa tälläkään kertaa mitään eroa.

Jos maanviljely Suomen kyisillä ja kivisillä pelloilla on erittäin kannattamatonta, niin luomuviljely on käytännössä silkkaa hulluutta. Lisäksi luomutuotantoon haaskataan enemmän tukiaisia. Koska väkilannotteita ei saa käyttää, jää sato aina pieneksi. Sitten nostellaan satokorvauksia. Ruokakaupassa luomutuotteille lätkäistään kaksinkertainen hinta. Ja kuitenkin joku haksahtaa niihin.

Maanviljelijät joutuvat osoittamaan, että kasvit ja eläimet viljellään luomusti. Demari tekee yllätysratsioita, kotietsintöjä. Ylitorniolla joku maanviljelijä oli huijannut viranomaisia 10 vuotta tuottamalla mukamasten luomua tavallisilla lannotteilla. Merkki otettiin pois, ja maanviljelijä saa vastedes pienemmän hinnan perunoistaan.

Lisäksi luomutuotteet ovat terveydelle vaarallisia. Koska maaperästä puuttuu ravinteita, eivät kasvit kehity normaalisti. Niihin tulee helposti mutaatioita. Kasvusto jää pieneksi, jolloin maaperässä olevat myrkyt konsentroituvat. Mycotoksiinit jylläävät. Myös vitamiineja kehittyy tavallista vähemmän. Jokin ihmiselle tärkeä hivenaine saattaa puuttua kokonaan.

Luomutuotanto tuhoaa myös luontoa. Koska lannotteina ei voi käyttää teollista raemuotoista hitaasti liukenevaa täsmälannoitetta, täytyy pellolle kärrätä siansontaa. Nestemäisenä se valuu vesistöihin rehevöittäen ne piloille. Kalat kuolevat. Mökkirannat tuhoutuvat. Vesistön kunnostus maksaa maltaita. Sitäpaitsi tuore, pellolle levitetty sonta haisee kamalalle.

Tällaisiin keinotekoisiin järjestelmiin liittyy aina myös poliittinen kähmintä, ja valtion varojen tuhlaaminen ja kavaltaminen. Luomumerkkiyhtiö saa itse päättää, mikä tuote saa luomumerkin. Se voi itse säätää raja-arvoja ja sen sellaisia. Sitten johtajiksi valitaan muutama sosiaalidemokraatti, ja pari kiintiökepulaista, jotka tärkeänä toitottavat luomuruoan riemuvoittoa.