torstaina, kesäkuuta 14, 2007
Vaihteeksi hammaslääkärissä
Viisaudenhampaiden poisto. Jeah! Työkaverit kertoivat kuinka heiltä kiskottiin viisureita hiki päässä. Eräskin kertoi, että kolme tuntia poraamista ja hammasten kiristystä. Oli luutunut kiinni leukaluuhun. Piti leikata ikenet auki ja porata hammas neljään osaan. Sen jälkeen pala kerrallaan kammettiin irti.
Minulta lähti kaksi hammasta noin varttitunnissa. Sekin viivästys tuli omasta voikeroinnista, kun hampaan irrotessa vihloi vietävästi. Kirurgi kyllä kysyi, että vaimaltaako, vaikka nyt ei pitäisi käydä kipeää. Puudutuspiikkejä laitettiin lisää. Tunne oli sietämätön. Pienen kiskomisen jälkeen puudutusta laitettiin lisää, koska aiemmat piikit eivät vaikuttaneet.
Puudutuspiikin laittaminen onkin taitolaji. Joku lekuri laittaa ensin pieniä pikku pistoksia, ja vasta sen jälkeen survoo syvemmälle. Tämä tohtori survoi suoraan hermoon. Se käy kipeää, mutta tähtiä ei sentään näy. Toinen lekuri pisti suoraan hermoon ja rutinan kanssa rustoihin asti. Kolme päivää meni toipuessa.
Hampaan kiskominen alkaa terävällä veitsellä, jolla kiinnikkeet leukaluuhun katkaistaan. Sen jälkeen repiminen sujuu paremmin. Tarvitaan vain "lehmänsarvipihdit". Siinä vaiheessa laitoin silmät kiinni. Tavallisesti minulla kiinnostaa kaikki lääketieteeseen liittyvät instrumentit, mutta nyt en jostakin kumman syystä välittänyt nähdä moista kapinetta.
Lääkäri: Lehmänsarvipihdit!
Avustaja: Isot vai pienet?
L: Isot!
Kamala survominen ikenen alle ja voimakas vääntö seurasi pyyntöä.
Minä: Auuuuuu...
L: Ei kai tämä käy kipeää?
A: Kohta irtoaa!
L: Jatketaanpa, no nyt se on irti!
Kamala rutina ja halkeavan luun ääni täyttää pään. Vihloo kuin reikiintynyttä hammasta porattaisiin. Hirveä tunne!
Seuraava hammas lähtee vastaavasti, ja erittäin nopeasti yhtenä kappaleena. Vääntämällä. Rutisee. Vihloo. Leuka meinaa mennä sijoiltaan.
Veri lentää. Näen kuinka imuputki on veressä kymmenen sentin matkalta, ja hoitaja pyyhkii sitä siistimmäksi paperilla. Adrenaliini kuulemma tyrehdyttää verenvuotoa.
Seuraavaksi tikataan ien umpeen. Tunnen selvästi kun neula lävistää ikenen ja lankaa menee syntyneen reiän kautta. Solmun kiristämisen tuntee myös äärimmäisen aistillisesti. Kun solmut ovat kohdillaan, napsautetaan lanka poikki. Tikit kuulemma sulavat suuhun ajan mittaan. Hyvä niin! Ei tarvitse mennä erikseen poistattamaan tikkejä.
Nyt seuraavana päivänä kipu hiipii tykyttävänä. Ei pysty avaamaan suuta kunnolla auki. Tykyttää. Tulehdus? Ei annettu toipumislomaa. En huomannut edes järkytykseltäni pyytää vapaata töistä. Kamala tunne ajatuksissa ja särkee koko leukaa. Puudutuksen jälkeen tunsin jopa kielessä värisevää kouristelua. Ehkä se johtui puudutteen adrenaliinista.
Syömään pystyy vain pehmeää ja pureskelua vaatimatonta soppaa. Tein pinaattikeittoa. Keitetty kananmunakin aiheutti kipua leikkausalueella. Ehkä joskus voi syödä sitkeää suomalaista lihaa? Miten ihmeessä eläkeläiset ylipäätään voivat syödä lihaa, kun hampaat ovat hauraassa kunnossa?
Sain harsotaitoksen avohaavaan pureskeltavaksi ja pari mukaankin. Jos verta tulisi kuin härän kurkusta, pitäisi laittaa uusi harso ja purra puoli tuntia lisää.
P.S. Mieluummin menen hampaan paikkaukseen ilman puudutusta, kuin sen poisrepimiseen.
maanantaina, kesäkuuta 11, 2007
Ylen anti
Eilen Yle ylenanti propagandaa siihen malliin, että meinasin soittaa ohjelmapäällikölle. Heti aamusta Karjaladokumentissa Isä Aurinkoinen hymyilee leveästi, ja Lenin sukii partaansa, mikä on tyylitön. Eipä ne Josifinkaan mursut komista pääkallodiktaattoria yhtään. Eräällä valtakunnankanslerilla sen sijaan oli siististi leikattu ylähuuliparta, mikä on nykyään kielletty.
Onneksi selostaja mainitsee Stalin-hirviön teloituttaneen kymmeniä miljoonia ja että Solovetskin skiitassa rääkättiin siviilit kuoliaaksi. Mutta selostaja ei varsinaisesti tuominnut tekoja, vaan jäi tunne että hän ihailisi tai pelkäisi kyseistä veridiktaattoria.
Seuraavaksi televisiosta tuli uutiset, missä ylistettiin sosiaalidemokraattien "saavutuksia". Viisi minuuttia sen jälkeen hiillostettiin tunti Slobodan Milosevicia.
Syyttäjä voivotteli KOKO ohjelman ajan, että aikaa syyttämiseen on liian vähän, ja että Slobodan sai puolustautua. Lisäksi hän valitteli Slobodanin saavan esittää kysymyksiä todistajille. Jännä, että länsimaissa tuomioistuimet jakavat ennalta laadittuja tuomioita. Ohjelmassa näytettiin myös toistuvasti kuinka tuomari vähätteli Slobodanin puolustusta. Minulle jäi tunne, että laillinen presidentti laillisine tekoineen tuomitaan, koska joku pitää saada tuomituksi. Ja eikös Kosovossa toimineet puolisotilaalliset joukot etnisesti yhdenmukaisen maakunnan puolesta? Sitä en tiedä, miksi Kosovossa on muslimeja. Ehkä ottomaanit hävisivät sodan joskus 1800-luvun lopulla? Vanhasta asiasta joka tapauksessa on kysymys.
Seuraavaksi Yle tarjoili kotimaista diktatuuria Kekkosen merkeissä. Hienostihan se koskenlasku onnistui kun ei itse tarvinnut meloa. Ja ilman pelastusliivejä. Tämä johtajahan osallistui itse teloituksiin. Keskustapuolue tarkoittaa siis verilammikoita, diktaturiaa, kuolemanpartioita ja joukkohautoja.
Sokerina pohjalla Yle suolsi ohjelman fascisteista Italiassa. Hoh hoijaa. Sepän poika Benitosta tehtiin paha poika. Käsittääkseni hän laittoi pääministerikaudellaan anarkistit, sosialistit ja kommunistit aisoihin.
Hienoa Yle! Saitte kaikki kuolleet pahikset näytettyä saman päivän aikana. Vaan miksikäs nykydiktaattoreita ei mainittu sanallakaan? Putin, Bush, Lukashenko, Chavez, Halonen, Hu, Yushchenko...
Onneksi selostaja mainitsee Stalin-hirviön teloituttaneen kymmeniä miljoonia ja että Solovetskin skiitassa rääkättiin siviilit kuoliaaksi. Mutta selostaja ei varsinaisesti tuominnut tekoja, vaan jäi tunne että hän ihailisi tai pelkäisi kyseistä veridiktaattoria.
Seuraavaksi televisiosta tuli uutiset, missä ylistettiin sosiaalidemokraattien "saavutuksia". Viisi minuuttia sen jälkeen hiillostettiin tunti Slobodan Milosevicia.
Syyttäjä voivotteli KOKO ohjelman ajan, että aikaa syyttämiseen on liian vähän, ja että Slobodan sai puolustautua. Lisäksi hän valitteli Slobodanin saavan esittää kysymyksiä todistajille. Jännä, että länsimaissa tuomioistuimet jakavat ennalta laadittuja tuomioita. Ohjelmassa näytettiin myös toistuvasti kuinka tuomari vähätteli Slobodanin puolustusta. Minulle jäi tunne, että laillinen presidentti laillisine tekoineen tuomitaan, koska joku pitää saada tuomituksi. Ja eikös Kosovossa toimineet puolisotilaalliset joukot etnisesti yhdenmukaisen maakunnan puolesta? Sitä en tiedä, miksi Kosovossa on muslimeja. Ehkä ottomaanit hävisivät sodan joskus 1800-luvun lopulla? Vanhasta asiasta joka tapauksessa on kysymys.
Seuraavaksi Yle tarjoili kotimaista diktatuuria Kekkosen merkeissä. Hienostihan se koskenlasku onnistui kun ei itse tarvinnut meloa. Ja ilman pelastusliivejä. Tämä johtajahan osallistui itse teloituksiin. Keskustapuolue tarkoittaa siis verilammikoita, diktaturiaa, kuolemanpartioita ja joukkohautoja.
Sokerina pohjalla Yle suolsi ohjelman fascisteista Italiassa. Hoh hoijaa. Sepän poika Benitosta tehtiin paha poika. Käsittääkseni hän laittoi pääministerikaudellaan anarkistit, sosialistit ja kommunistit aisoihin.
Hienoa Yle! Saitte kaikki kuolleet pahikset näytettyä saman päivän aikana. Vaan miksikäs nykydiktaattoreita ei mainittu sanallakaan? Putin, Bush, Lukashenko, Chavez, Halonen, Hu, Yushchenko...
perjantaina, kesäkuuta 08, 2007
McDonald's kotitekoisesti
Tuli tuossa ongittua internetistä ohjeet hampurilaisten tekemiseksi. Se ei olekaan kovin helppoa, niin kuin ensin ehkä ajattelisi. Suomesta ei nimittäin saa tarvittavia raaka-aineita. Ei vaikka menin vartavasten Oulun suurimpaan hyper- vai mikä ultrasupermarketti se onkaan.
Aloitetaan helpoimmasta. Sämpylät löytyivät alimmalta hyllyltä, melkein piilosta. Kylläpä ne isojen leipomokorporaatioiden suola-vehnäjauho-ruisleivät ovat käden korkeudella ja joka laari täynnä. Samoin marketin oman leipomon leivät. Vaalea tavallinen leipä 2,90 EUR, kiitos! Ihan vain vertailun takia mainitsen, että samanlainen limppu maksaa Kreikassa 49 senttiä.
Sämpylöitä sai jopa kahta kokoa, isoja ja pieniä. Ostin molempia, että saa tehtyä quarter pounderin ja regularin. Kotona sitten selvisi, että sämpylät pitää itse halkaista. Pienen internetsurffailun jälkeen selvisi myös, että oikean McDonald'sin käyttämiä sämpylöitä saa vain Tukon tukusta. Aarrggh, taas tätä suomalaista korporaatio-mafia-Tradeka-Stockmann-systeemiä.
Sämpylät paistetaan kevyesti öljytyllä valurautapaistinpannulla leikkauspinnoiltaan vaaleanruskeiksi. Toista puolta ei paisteta.
Seuraavaksi hampurilaiseen tulee sinappia. Sen pitäisi olla ranskalaistyyppistä vaaleankeltaista vauvan maitoripulia. Minulla kerran oli sellaista, mutta se maistui niin pahalta että syömättä jäi. Ehkäpä nyt vuosien jälkeen makuaisti olisi sofistikoitunut eteenpäin sen verran, että Dijon menisi alas. Marketissa huomasin, että ranskansinapit sijoitetaan ylimmälle hyllylle ja mahdollisimman taakse. Ruotsalainen "Turun" sinappi löytyy käden korkeudelta ja hyllyn keskeltä. En minä sitten lopulta ostanut sinappia, koska sitä tulee kuitenkin burgeriin niin vähän, että on aivan sama mitä väliin tunkee. Laitoin veitsenkärjellisen Auran sinappia sämpylän kruunuosalle.
Sinapin päälle tulee ketsuppia. Alunperin mäkkäri käytti Hunt catsuppia, mutta kloonasi sen ja Hunt's meinasi mennä konkurssiin. Kyseistä ketsuppia ei luonnollisestikaan saa Suomesta. Heinz käy melko hyvin, mutta siitä puuttuu valkosipulin aromi.
Ketsupin päälle tulee kaksi viipaletta suolakurkkua. Tämä on hankala raaka-aine, koska suomalaiset on opetettu syömään ruotsalaista etikatonta ylisokeroitua makeiskurkkua. Tällä kertaa Felix-korporaatio tuo pelastuksen. Tsaarinkurkku! Se tehdään oikeaoppisesti hapattamalla, ei sokeroimalla. Hyviä, nam! Laitoin symmetrian takia kolme viipaletta. Alkuperäisiä Vlasic-kurkkuja ei tietenkään saa Suomesta. Ne ovat jotakin ihmeellisiä Kosher-teurastettuja juutalaisyhteensopivia kurkkuja.
Kruunusämpylän keskelle tulee aimo tujaus dressinkiä. Ajattelin ensin, että ostan valmista Hesburger-kastiketta, mutta oi voi, ne olivatkin salaattikastikkeita, eivät siis hampurilaiskastikkeita. Big Mac soosin voi tehdä toki itsekin. Katsotaanpa ostoslistaa: Kraftin Miracle Whip, ei saatavilla Suomesta, Heinzin majoneesi, ei saatavilla Suomesta, ehkä Becel majo kävisi, Wishbone Deluxe ranskalainen salaattikastike, ei saatavilla Suomesta, eikä oranssinväristä salaattikastiketta ainakaan silloin näkynyt hyllyssä. Vlasic dill pickle relish, ei saatavilla Suomesta. Korvaava malli olisi Heinz dill relish, ei saatavilla Suomesta. Lopulta piti tyytyä Felixin tuubimajoneesiin, jonka rasvaprosentti hipoo kuuttakymmentä.
Stressinkin päälle tulee jäävuorisalaattia. Helppo homma, kun menee vihannesosastolle. Satuin näkemään myymälän takahuoneeseen, kun kaupantäti repi salaateista pilaantuneet lehdet pois ja pussitti ne uudelleen. Siis mitä pienemmän salaatin valitsee, sen vanhempi se todennäköisesti on.
Seuraa hampurilaisen tärkein asia eli pihvi. Siispä pakastealtaalle. Kelasin kaikki pakasteet läpi, mutta Suomesta ei näköjään saa hampurilaispihvejä raakapakasteena, niin kuin Ruotsista ja vieläpä monenmerkkisinä. Täällä ei tunneta koko ajatustakaan, tai sitten kauppias ei pidä hampurilaisista. Ehkäpä ne löytyvät einesosastolta. Pihvissä pitäisi olla lihaa 80% ja loput rasvaa. Mutta voi itku, suomalainen einesmafia tarjoaa vain pihvejä, jotka ovat soikeita ja joiden lihapitoisuus on jotakin 15% luokkaa. Valmistusaineet kamara ja kaviot. Sisältää lihankaltaisia valmistusaineita. Lihankaltainen pihvituote. Äkkiä pakoon! Lapset kyllä pitävät teollisista lihapullista, jotka haisevat kamalalle kun paketin aukaisee. Myöhemmin ne kaasuuntuvat suolissa, ja sama haju purkautuu peräpäistä paukahdellen.
Siispä lihahyllylle. Naudan jauheliha vaikuttaa melko passelilta, rasvaa saisi olla ehkä enemmän. Kotona sitten pyörittelin sadan gramman painoisia pullia, jotka litistin pihveiksi. Raaka jauheliha muotoutuu hyvin ja siitä saa tasaisia pihvejä. Voipaperit väliin ja pakkaseen. Käsiin jää hirvittävä vanhan härskin rasvan haju. Ehkä kanttura oli vanha ja loppuunlypsetty. Pakkausselosteen mukaan jauhelihaan käytetään jopa lihaa, mutta mitähän on sidekudos? Etteivät vain jauhaisi lehmää kokonaisena taljoineen päivineen. Näin varmaan tapahtuu.
Parin tunnin kuluttua pihvit muuttuvat kivikoviksi pakkasessa. Ne paistetaan rautapannulla jäisinä. Puolen minuutin kohdalla lastalla painetaan piviä kaksin käsin, että paistopinta sulkeutuu. Näin mehut jäävät pihvin sisään ja muodostuu kaunis tasaisen ruskea kuori.
Pihvit maustetaan erikoismausteella. Maustehyllylle mars! Pitäisi löytää mononatriumglutamaattia, tuota maunvahventajaa. No sitä ei tietenkään ole saatavilla. Myyjä ei ole ikinä kuullutkaan moisesta. Nyt on tyydyttävä tavalliseen grillimausteseokseen, joka kylläkin sisältää MSGtä.
Pihvin päälle tai alle tulee juustoa. Suomesta ei tietenkään saa oikeaa American cheeseä tai Velveetaa, jotka eivät itse asiassa ole juustoja ollenkaan. Sielläpäin juustoksi saa sanoa vain sellaisia tuotteita joissa on vähintään puolet juustoa. Aivan niinkuin Suomessa saa sanoa tuotetta karjalanpiirakaksi, jos kuoressa käytetään vähintään puoliksi ruisjauhoja. Suomalaisessa teollisuuspiirakassa ruisjauhoja on tasan 51%.
Juustoksi valitsen saksalaisen Hochland cheddarin. Melko lähelle oikeaa, mutta jää epätäydellisyyden tunne.
Vielä puuttuu pohja, joka nostetaan komeuden päälle. Kannattaa huomata, että sandwich on ylösalaisin. Nyt tarvittaisiin sellaista ohutta rapisevaa paperia, mihin burgeri kääritään. Pitää tyytyä voipaperiin, joka on aivan liian paksua. Joka tapauksessa paketteja syntyy ja ne menevät uuniin ässehtimään. McDonald's yliopistossa tämän vaiheen nimi on Q-ing, eli jonotus lämpökaapissa. Näin maut tasaantuvat ja pöököri saa lutsahtaneen autenttisuuden.
Lopputulos: loistava kotitekoinen hamppari. Pienen hionnan jälkeen menee Mäkkärin ohi kevyesti! Ja lapsille maistui myös, vaikka ovat tottuneet einestekeleisiin.
P.S. Kauppoihin on tullut pergamiinia. Pitää testata itse, kun eivät osaa Serlan pojat kertoa muuta kuin että pakkaa evääsi siihen. Tämä saattaisi olla sitä oikeaa rapisevaa vahapaperia.
Aloitetaan helpoimmasta. Sämpylät löytyivät alimmalta hyllyltä, melkein piilosta. Kylläpä ne isojen leipomokorporaatioiden suola-vehnäjauho-ruisleivät ovat käden korkeudella ja joka laari täynnä. Samoin marketin oman leipomon leivät. Vaalea tavallinen leipä 2,90 EUR, kiitos! Ihan vain vertailun takia mainitsen, että samanlainen limppu maksaa Kreikassa 49 senttiä.
Sämpylöitä sai jopa kahta kokoa, isoja ja pieniä. Ostin molempia, että saa tehtyä quarter pounderin ja regularin. Kotona sitten selvisi, että sämpylät pitää itse halkaista. Pienen internetsurffailun jälkeen selvisi myös, että oikean McDonald'sin käyttämiä sämpylöitä saa vain Tukon tukusta. Aarrggh, taas tätä suomalaista korporaatio-mafia-Tradeka-Stockmann-systeemiä.
Sämpylät paistetaan kevyesti öljytyllä valurautapaistinpannulla leikkauspinnoiltaan vaaleanruskeiksi. Toista puolta ei paisteta.
Seuraavaksi hampurilaiseen tulee sinappia. Sen pitäisi olla ranskalaistyyppistä vaaleankeltaista vauvan maitoripulia. Minulla kerran oli sellaista, mutta se maistui niin pahalta että syömättä jäi. Ehkäpä nyt vuosien jälkeen makuaisti olisi sofistikoitunut eteenpäin sen verran, että Dijon menisi alas. Marketissa huomasin, että ranskansinapit sijoitetaan ylimmälle hyllylle ja mahdollisimman taakse. Ruotsalainen "Turun" sinappi löytyy käden korkeudelta ja hyllyn keskeltä. En minä sitten lopulta ostanut sinappia, koska sitä tulee kuitenkin burgeriin niin vähän, että on aivan sama mitä väliin tunkee. Laitoin veitsenkärjellisen Auran sinappia sämpylän kruunuosalle.
Sinapin päälle tulee ketsuppia. Alunperin mäkkäri käytti Hunt catsuppia, mutta kloonasi sen ja Hunt's meinasi mennä konkurssiin. Kyseistä ketsuppia ei luonnollisestikaan saa Suomesta. Heinz käy melko hyvin, mutta siitä puuttuu valkosipulin aromi.
Ketsupin päälle tulee kaksi viipaletta suolakurkkua. Tämä on hankala raaka-aine, koska suomalaiset on opetettu syömään ruotsalaista etikatonta ylisokeroitua makeiskurkkua. Tällä kertaa Felix-korporaatio tuo pelastuksen. Tsaarinkurkku! Se tehdään oikeaoppisesti hapattamalla, ei sokeroimalla. Hyviä, nam! Laitoin symmetrian takia kolme viipaletta. Alkuperäisiä Vlasic-kurkkuja ei tietenkään saa Suomesta. Ne ovat jotakin ihmeellisiä Kosher-teurastettuja juutalaisyhteensopivia kurkkuja.
Kruunusämpylän keskelle tulee aimo tujaus dressinkiä. Ajattelin ensin, että ostan valmista Hesburger-kastiketta, mutta oi voi, ne olivatkin salaattikastikkeita, eivät siis hampurilaiskastikkeita. Big Mac soosin voi tehdä toki itsekin. Katsotaanpa ostoslistaa: Kraftin Miracle Whip, ei saatavilla Suomesta, Heinzin majoneesi, ei saatavilla Suomesta, ehkä Becel majo kävisi, Wishbone Deluxe ranskalainen salaattikastike, ei saatavilla Suomesta, eikä oranssinväristä salaattikastiketta ainakaan silloin näkynyt hyllyssä. Vlasic dill pickle relish, ei saatavilla Suomesta. Korvaava malli olisi Heinz dill relish, ei saatavilla Suomesta. Lopulta piti tyytyä Felixin tuubimajoneesiin, jonka rasvaprosentti hipoo kuuttakymmentä.
Stressinkin päälle tulee jäävuorisalaattia. Helppo homma, kun menee vihannesosastolle. Satuin näkemään myymälän takahuoneeseen, kun kaupantäti repi salaateista pilaantuneet lehdet pois ja pussitti ne uudelleen. Siis mitä pienemmän salaatin valitsee, sen vanhempi se todennäköisesti on.
Seuraa hampurilaisen tärkein asia eli pihvi. Siispä pakastealtaalle. Kelasin kaikki pakasteet läpi, mutta Suomesta ei näköjään saa hampurilaispihvejä raakapakasteena, niin kuin Ruotsista ja vieläpä monenmerkkisinä. Täällä ei tunneta koko ajatustakaan, tai sitten kauppias ei pidä hampurilaisista. Ehkäpä ne löytyvät einesosastolta. Pihvissä pitäisi olla lihaa 80% ja loput rasvaa. Mutta voi itku, suomalainen einesmafia tarjoaa vain pihvejä, jotka ovat soikeita ja joiden lihapitoisuus on jotakin 15% luokkaa. Valmistusaineet kamara ja kaviot. Sisältää lihankaltaisia valmistusaineita. Lihankaltainen pihvituote. Äkkiä pakoon! Lapset kyllä pitävät teollisista lihapullista, jotka haisevat kamalalle kun paketin aukaisee. Myöhemmin ne kaasuuntuvat suolissa, ja sama haju purkautuu peräpäistä paukahdellen.
Siispä lihahyllylle. Naudan jauheliha vaikuttaa melko passelilta, rasvaa saisi olla ehkä enemmän. Kotona sitten pyörittelin sadan gramman painoisia pullia, jotka litistin pihveiksi. Raaka jauheliha muotoutuu hyvin ja siitä saa tasaisia pihvejä. Voipaperit väliin ja pakkaseen. Käsiin jää hirvittävä vanhan härskin rasvan haju. Ehkä kanttura oli vanha ja loppuunlypsetty. Pakkausselosteen mukaan jauhelihaan käytetään jopa lihaa, mutta mitähän on sidekudos? Etteivät vain jauhaisi lehmää kokonaisena taljoineen päivineen. Näin varmaan tapahtuu.
Parin tunnin kuluttua pihvit muuttuvat kivikoviksi pakkasessa. Ne paistetaan rautapannulla jäisinä. Puolen minuutin kohdalla lastalla painetaan piviä kaksin käsin, että paistopinta sulkeutuu. Näin mehut jäävät pihvin sisään ja muodostuu kaunis tasaisen ruskea kuori.
Pihvit maustetaan erikoismausteella. Maustehyllylle mars! Pitäisi löytää mononatriumglutamaattia, tuota maunvahventajaa. No sitä ei tietenkään ole saatavilla. Myyjä ei ole ikinä kuullutkaan moisesta. Nyt on tyydyttävä tavalliseen grillimausteseokseen, joka kylläkin sisältää MSGtä.
Pihvin päälle tai alle tulee juustoa. Suomesta ei tietenkään saa oikeaa American cheeseä tai Velveetaa, jotka eivät itse asiassa ole juustoja ollenkaan. Sielläpäin juustoksi saa sanoa vain sellaisia tuotteita joissa on vähintään puolet juustoa. Aivan niinkuin Suomessa saa sanoa tuotetta karjalanpiirakaksi, jos kuoressa käytetään vähintään puoliksi ruisjauhoja. Suomalaisessa teollisuuspiirakassa ruisjauhoja on tasan 51%.
Juustoksi valitsen saksalaisen Hochland cheddarin. Melko lähelle oikeaa, mutta jää epätäydellisyyden tunne.
Vielä puuttuu pohja, joka nostetaan komeuden päälle. Kannattaa huomata, että sandwich on ylösalaisin. Nyt tarvittaisiin sellaista ohutta rapisevaa paperia, mihin burgeri kääritään. Pitää tyytyä voipaperiin, joka on aivan liian paksua. Joka tapauksessa paketteja syntyy ja ne menevät uuniin ässehtimään. McDonald's yliopistossa tämän vaiheen nimi on Q-ing, eli jonotus lämpökaapissa. Näin maut tasaantuvat ja pöököri saa lutsahtaneen autenttisuuden.
Lopputulos: loistava kotitekoinen hamppari. Pienen hionnan jälkeen menee Mäkkärin ohi kevyesti! Ja lapsille maistui myös, vaikka ovat tottuneet einestekeleisiin.
P.S. Kauppoihin on tullut pergamiinia. Pitää testata itse, kun eivät osaa Serlan pojat kertoa muuta kuin että pakkaa evääsi siihen. Tämä saattaisi olla sitä oikeaa rapisevaa vahapaperia.
