torstaina, kesäkuuta 14, 2007

 

Vaihteeksi hammaslääkärissä



Viisaudenhampaiden poisto. Jeah! Työkaverit kertoivat kuinka heiltä kiskottiin viisureita hiki päässä. Eräskin kertoi, että kolme tuntia poraamista ja hammasten kiristystä. Oli luutunut kiinni leukaluuhun. Piti leikata ikenet auki ja porata hammas neljään osaan. Sen jälkeen pala kerrallaan kammettiin irti.

Minulta lähti kaksi hammasta noin varttitunnissa. Sekin viivästys tuli omasta voikeroinnista, kun hampaan irrotessa vihloi vietävästi. Kirurgi kyllä kysyi, että vaimaltaako, vaikka nyt ei pitäisi käydä kipeää. Puudutuspiikkejä laitettiin lisää. Tunne oli sietämätön. Pienen kiskomisen jälkeen puudutusta laitettiin lisää, koska aiemmat piikit eivät vaikuttaneet.

Puudutuspiikin laittaminen onkin taitolaji. Joku lekuri laittaa ensin pieniä pikku pistoksia, ja vasta sen jälkeen survoo syvemmälle. Tämä tohtori survoi suoraan hermoon. Se käy kipeää, mutta tähtiä ei sentään näy. Toinen lekuri pisti suoraan hermoon ja rutinan kanssa rustoihin asti. Kolme päivää meni toipuessa.

Hampaan kiskominen alkaa terävällä veitsellä, jolla kiinnikkeet leukaluuhun katkaistaan. Sen jälkeen repiminen sujuu paremmin. Tarvitaan vain "lehmänsarvipihdit". Siinä vaiheessa laitoin silmät kiinni. Tavallisesti minulla kiinnostaa kaikki lääketieteeseen liittyvät instrumentit, mutta nyt en jostakin kumman syystä välittänyt nähdä moista kapinetta.

Lääkäri: Lehmänsarvipihdit!

Avustaja: Isot vai pienet?

L: Isot!

Kamala survominen ikenen alle ja voimakas vääntö seurasi pyyntöä.

Minä: Auuuuuu...

L: Ei kai tämä käy kipeää?

A: Kohta irtoaa!

L: Jatketaanpa, no nyt se on irti!

Kamala rutina ja halkeavan luun ääni täyttää pään. Vihloo kuin reikiintynyttä hammasta porattaisiin. Hirveä tunne!

Seuraava hammas lähtee vastaavasti, ja erittäin nopeasti yhtenä kappaleena. Vääntämällä. Rutisee. Vihloo. Leuka meinaa mennä sijoiltaan.

Veri lentää. Näen kuinka imuputki on veressä kymmenen sentin matkalta, ja hoitaja pyyhkii sitä siistimmäksi paperilla. Adrenaliini kuulemma tyrehdyttää verenvuotoa.

Seuraavaksi tikataan ien umpeen. Tunnen selvästi kun neula lävistää ikenen ja lankaa menee syntyneen reiän kautta. Solmun kiristämisen tuntee myös äärimmäisen aistillisesti. Kun solmut ovat kohdillaan, napsautetaan lanka poikki. Tikit kuulemma sulavat suuhun ajan mittaan. Hyvä niin! Ei tarvitse mennä erikseen poistattamaan tikkejä.

Nyt seuraavana päivänä kipu hiipii tykyttävänä. Ei pysty avaamaan suuta kunnolla auki. Tykyttää. Tulehdus? Ei annettu toipumislomaa. En huomannut edes järkytykseltäni pyytää vapaata töistä. Kamala tunne ajatuksissa ja särkee koko leukaa. Puudutuksen jälkeen tunsin jopa kielessä värisevää kouristelua. Ehkä se johtui puudutteen adrenaliinista.

Syömään pystyy vain pehmeää ja pureskelua vaatimatonta soppaa. Tein pinaattikeittoa. Keitetty kananmunakin aiheutti kipua leikkausalueella. Ehkä joskus voi syödä sitkeää suomalaista lihaa? Miten ihmeessä eläkeläiset ylipäätään voivat syödä lihaa, kun hampaat ovat hauraassa kunnossa?

Sain harsotaitoksen avohaavaan pureskeltavaksi ja pari mukaankin. Jos verta tulisi kuin härän kurkusta, pitäisi laittaa uusi harso ja purra puoli tuntia lisää.

P.S. Mieluummin menen hampaan paikkaukseen ilman puudutusta, kuin sen poisrepimiseen.

Comments: Lähetä kommentti



<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?