Kaitsun blogi

Tässä tulee kohta olo kuin Neuvostoliittolaisessa sananvapausseminaarissa. Miksi ihmeessä Inside Grand Prix -lähetys pitää salata? Humax -merkkinen digiboxi menee juntturaan, kun yrittää purkittaa tuota ohjelmaa. Kaikki muut formulalähetykset tulevat ilman erikoissalauksia. Kiusa se on pienikin kiusa.

Suomessa kaikki kaapelin digilähetykset tulevat salattuna, jolloin tarvitaan Conax -kortti. Se maksaa 20 euroa vuodessa. Hoh hoijaa.

Tuossa viime viikolla räjäytettiin Espanjassa amerikkalainen voimakassignaalinen radiomastohässäkkä, millä lähetettiin uutisia ja mielipideohjelmia Neuvostoliittoon ja Itä-Eurooppaan kylmän sodan kaudella. Siellä kun ei harrastettu vapaata tiedottamista. Eikä harrasteta vieläkään. Vaalien alla opposition edustajia katoaa, puoluetoimistoista takavarikoidaan tietokoneet, radioasemat suljetaan, painokoneet pysähtyvät. Govorit Radio Svoboda [Radio vapaus puhuu] sai tietenkin paljon kuulijoita, mikä kiukutti Kremliä. Sanotaan, että neukut käyttivät kaksi kertaa niin paljon rahaa ulkomaisten lähetysten häirintään, kuin omaan radio- ja tv-toimintaan.

Suomalaisten kyykyttäminen onnistui tietenkin mukavasti utuverhon takana. Itärajan tuntumassa sijaitseviin tv- ja radiomastoihin piti laittaa länteen suuntaavat antennit ja vieläpä peilit, jotka estävät itäänpäin meneviä radioaaltoja. Ihmiset ihmettelivät auringonpaisteessa kirkkaasti välähteleviä metallilevyjä. Nuo peilit riisuttiin vasta viime vuosina.

Sama juttu jatkuu vielä lehdistössä. Erkko käy tämän tästä Kremlissä kysymässä, mitä Hesarissa saa kirjoittaa. Sitten ilmestyy Putinia ylistäviä kirjoituksia. Tshetshenian verilöylyistä ei hoksata kirjoittaa mitään. Neva on maailman suurin likaviemäri. Lauseen "Itämeri on maailman saastunein meri" tietävät todeksi vain kauhusta pyörtyneet luonnontieteilijät.

Eikä ole kulunut montaakaan vuotta siitä, kun BBC lopetti suomenkieliset riippumattomat radiouutiset. Sitä ennen oli selvää, että ihmiset pidettiin propagandan talutusnuorassa, eikä vapaata tiedonkulkua ollut Suomessa. Minäkin kuuntelin niitä uutisia. Jo silloin huomasi, kuinka samasta uutisesta saadaan totuus esiin, kun punaväri liotetaan pois.

Koska koittaa F1 -vapaus?

Käytin tyttöä hammaslääkärissä tai paremminkin suuhygienistissä. Eteisaulan jälkeen tulee lasikoppi, jossa sairaanhoitajat viettävät aikaansa rupatellen ja arkistokaappeihin nojaillen. Vaikka asiakas seisoo luukun kohdalla, ei kukaan hoitajista edes katso sinne päin. Onhan sentään tärkeä puhelu kesken. Miksi ihmeessä ei aikaansa voi varata ja hoitohuonetta tarkistaa netissä? Ai niin, eihän tämä ollutkaan mikään hi-tech -kaupunki.

Hammaslääkärin odotushuoneessa aistii omanlaisensa tunnelman. Kalpeakasvoisia ihmisiä, jollakulla turvonnut poski, yksi ihonväristä päätellen erirotuinen, ehkä afrikkalainen, jonka silmistä paistaa pelko. Ovi käy, koululainen tulee ulos naama valkoisena leukojaan pidellen, taustalla vilahtaa lääkärin kasvosuoja, kumihanskoja vedetään kädestä, verinen essu vedetään pään yli. Kaikkialla tuoksuu omituinen puhdistusaine. Semmoinen makeahko kanelinen pistävä eetteri. Paineilmaputket sihisevät ja suhisevat. Ja sitten! Vuiiiiiiiiiiiii, vuiiiiiiiiiiiiiiiiiii, viereisestä huoneesta kuuluu tuttu poraamisen ujellus. Kylmiä väreitä menee selkää pitkin.

Vaikka edellistä asiakasta ei tullut huoneesta, pääsimme sisään 5 minuuttia myöhässä. Seinäkello tosin näytti vielä lisäksi tunnin liian vähän, koska pari yötä sitten vaihdettiin kesäaikaan.

Ensin istuttiin sylissä, sitten taikatuolissa, joka meni taikanappia painamalla ylös ja alas. Selkänojaa sai myös alemmas. Tytöllä kyllä jännitti, mutta antoi hygienistin ronklata ja repiä huulia korviin. Ensin myös näytettiin kaikki kidutusvälineet: aurinkolasit, peili, kaksipäinen piikki, vanutanko ja pikkuinen hammasharja.

Hyvä purenta, ei reikiä! Jos reikiä olisi löytynyt, se piikki olisi survottu niihin. Sitten fluorilakkaa, muistutukset että peskäähän aamuin illoin, ei saa huuhtoa tahnaa suusta, syökää lisäfluoritabletteja, ei mehua, ei karkkia, ei saa syödä mitään kahteen tuntiin. Kaksi muumikiiltokuvaa, toinen itselle, toinen pikkusiskolle.

Kyllä se vain ulkovaatteita pukiessa jotenkin helpotti, ettei tarvinnut itse mennä rääkättäväksi. Tytönkin puheenlahjat palautuivat.

Elintarviketeollisuus huijaa myrkkysuolaamalla kaikki ruoat, joita ihmiset joutuvat ostamaan. Suolan määrä myös valehdellaan tai sitten Fazerin toimistossa istuu täysin laskutaidoton henkilö. Voittoeurot tietenkin osataan laskea.

Jos ilmoitetaan natriumin määrä, saadaan keittosuolan määrä kertoimella 2,5. Sitten tietenkin pyöristetään lukua, ja tietenkin miten sattuu. Otetaanpa esimerkkejä.

Fazer Ruistoast, Na 0,5g, suola 1,1%, todellisuudessa 1,25%.
Fazer Moniviljatoast, Na 0,4g, suola 1,1%, todellisuudessa 1,0%.

Eihän tuossa ole mitään tolkkua! Kunhan on sinne päin! Tässä joku aika sitten mitattiin oikeita suolapitoisuuksia leivistä ja verrattiin ilmoitettuihin. Tulos olikin odotettu. Murto-osa paketin kyljessä kerrotuista luvuista piti paikkansa ja aina suolaa oli liikaa.

Toinen suuri huijaus ja terveytemme vaarantaminen liittyy luontaistuotteisiin. Oriola myy Pansuolaa, jossa osa myrkyllisestä natriumista korvataan magnesiumilla ja kaliumilla. Ihmiset mieltävät että sillä suolatut ruoat olisivat jotenkin terveellisempiä. PullaPirtin ruispyöryläpaketissa lukee isolla "PAN SUOLA", mutta natriumia löytyy kuitenkin tuo tavallinen 0,4g eli 1% tavallista ruokasuolaa. Vaikkapa Oululaisen "vähäsuolainen" jälkiuunileipä sisältää 0,3g eli 0,75% suolaa.

Edellinen esimerkki liittyy taas toiseen huijaamiseen, jossa rikotaan jo lakia. Terveysväittämiä "vähä-, normaali- ja voimakassuolainen" käytettäessä pitää ilmoittaa suolapitoisuus. Raja ruisleivälle on sattumalta 0,7%. Oululainen ylittää rajan, mutta väittää leipää vähäsuolaiseksi. "Normaalisuolaisuuden" ylärajana on 1,3%. Kas kummaa, samaisen valmistajan leivässä on 1,25%. Tietenkin ylärajaa hipoen. Hautausurakoitsija toivoisi syötävän "Alkuperäistä" jälkiuunileipää, 0,7g Na eli 1,75% suolaa, siis yli kaksinkertainen määrä vähäsuolaiseen verrattuna. Sillä lähtee!

Fysiologinen tarve natriumille vuorokaudessa on 0,5g. Se vastaa puolikasta ruissoikulaleipää. Tavallisesti suomalainen saa noin 10g/vrk, joka johtaa mm. sydämen vasemman kammion lihaksen paksuuntumiseen sisällepäin, jolloin yhdellä lyönnillä pumpattu verimäärä pienenee, verenpaineen nousemiseen, aivoinfarkteihin, astmaisuuden pahenemiseen ja luukatoon eli osteoporoosiin. Ja tietenkin makuaistin menetykseen. Katsokaapa vaikkapa televisiokokkeja! No huh huh, joka paikkaan suolaa ja paljon! Siinä kaikuvat sydänliitojen suositukset yhtä lujaa, kuin nukkuvan rukous.

Työpaikkaruokalassa täällä Oulun teknologiakylässä ilmoitetaan aamupuuron (ja muidenkin ruokien) suolan määrä oikein grammoina, vaikkapa 0,2g/lautasellinen. Aika hyvä, jos tarkkailee suolan syömistään. Tulin sitten kerran vähän aikaisemmin töihin ja menin kahvilaan odottelemaan aamupuuron valmistumista. Keittiön ovi oli auki, ja siitä näki kun keittiösisar hämmensi puuroa. Sitten hän otti lusikan ja maistoi puuroa. Mussuttelua ja irvistys. Kilon suolapaketti hyllyltä käteen ja reilu heilautus puuroon, semmone pari desiä varmaan meni. Jälleen kerran uusi hämmentäminen ja maistaminen. Tietenkin samalla lusikalla. Hyväksyvä nyökkäys itsekseen ja leveä hymy. Täytyy sanoa, että tarkka makuaisti!

Suomen einesteollisuus inhottaa minua. Ruokatalot pyrkivät vain maksimoimaan voittonsa, päämääränä ei suinkaan ole maukas ruoka. Monesti tuntuu, että onko tämä mikrouuniannos ihmisravinnoksi kelpaavaa.

Ainakin suolaa holovataan aivan tolkuttomasti. Kun aikuisen suolansaantisuositus on noin 5g päivässä, niin syömällä yhden 400g maksalaatikon saa sisuksiinsa jo 4g. Laatikko maistuu ylisuolaiselle, ja loppupäivä pitää juoda vettä kun kurkkua kuivaa ja suu tuntuu olevan tulessa. Kitalaki ja huulet halkeilevat. Uusi tapa hämätä kuluttajia on ilmoittaa suolan määrä natriumina. Monikaan ei osaa muuttaa lukemaa keittosuolagrammoiksi, ellei satu olemaan kemisti, joka muistaa atomipainot ulkoa.

Toinen inhottava asia liittyy breshneviläiseen lainsäädäntöömme. Jos maksalaatikon kyljessä on "ravitsemuksellinen väite" vähälaktoosinen, täytyy laktoosin määrä ilmoittaa kansalaisille. Jos väite puuttuu, niin laktoosin määrää ei tarvitse ilmoittaa. Ja sitä ei ilmoiteta! Saa sen vapaaehtoisesti tehdä, sitä ei laki kiellä. Yritin joskus kysyä asiaa Saarioiselta, mutta siellä nyrpisteltiin nenää eikä laktoosin määrää kerrottu. Kumma homma että kuluttajan palveleminen ei kiinnosta. Minä voisin vaikka ostaa maksalaatikkoa, jos tietäisin ettei suolet räjähdä pierukaasuista. Oikeusministeriö taas puolestaan vastasi kyselyihini, että lakimuutoksen tekemiseen saattaa helposti mennä kymmenenkin vuotta.

Ilkeät ruokatalokorporaatiot harjoittavat myös mielikuvituksemuutta, ankeita pakkauksia ja toistensa kopiointia. Ajatellaanpa Atrian mikroruokapakkauksia. Punainen pallo valkoisella pohjalla, ja siinä pallon keskellä ruskea epämääräinen läjä ruokaa. Saarioisen maksalaatikkopaketti: valkoinen teksti punaisella pohjalla. Ja kukko kiekuu vieressä. Hoh hoijaa. Atria taas on valinnut samat värit kuin Saarioinenkin, kas kummaa. Ovat sentään edes toisinpäin. Forssan kansi on myös punavalkoinen.

Tuo kopiointi suututtaa muutenkin. Einesmaksalaatikon kehitti Saarioinen jotakin 50 vuotta sitten. Tavalliseen versioon kuuluu rusinoita, mutta vähälaktoosisesta laatikosta ne puuttuvat. Ääh, ne kun kruunaisisivat tämän herkullisen sisäelinruoan. Nyt jos haluaa syödä kunnollista, oikeaa maksalaatikkoa, pitää se tehdä itse kokonaan, tai sitten lisätä rusinat joukkoon. Mutta kuka ihmeessä jaksaa ruveta liottamaan rusinoita erikseen tätä varten? Pelastus voisi löytyä kilpailijan maksalaatikosta. Mutta ei tietenkään! Kaikki kilpailijat, joilla löytyy vähälaktoosinen versio, jättävät myös rusinat pois. Kopiopellet tietenkin ajattelevat että tehdään samalla tavalla kuin Saarioinenkin. Miksi ihmeessä tehdä jokin asia vaikkapa paremmin? Yritin joskus kauan sitten pyytää Saarioista tekemään RunsaastiRusinoitua Laktoositonta Maksalaatikkoa, mutta melkein suuttuivat ja kielsivät toivomastakaan tällaista. Forssan Liha ja Säilyke Oy vastasi näin:

"Tervehdys Forssasta!

Kiitoksia lähettämästänne palautteesta ja mielenkiinnosta tuotettamme kohtaan.

Käsittelimme lähettämäänne viestiä palaverissamme. Kehitämme tuotteitamme kuluttajien ja kaupan toiveiden mukaisesti. Tällä hetkellä tuotekehityksemme on päätynyt kahteen
maksalaatikkovaihtoehtoon: perinteiseen maksalaatikkoon ja laktoosittomaan ja rusinattomaan maksalaatikkoon. Laktoositon maksalaatikko on volyymiltaan pieni tuote.
Tästä syystä rinnakkaisia vaihtoehtoja ei tällä hetkellä ole meillä suunnitelmissa.

Vastaan mielelläni lisäkysymyksiin, jos niitä ilmenee.

Ystävällisin terveisin
Tuulikki Heikkilä
kuluttajaneuvoja"

Jaa että oikein tuotekehitys! Ja että kuluttajien toiveiden mukaisesti! No hyvä että edes jotakin vastaavat ja palavereita pitävät.

Saarioinen ei vastannut mitään kun kysyin, miksi laatikko joskus tuoksuu omituiselle ja näyttää vihertävältä, kun sen kumoaa lautaselle.

Kävin Alkossa ostamassa viiniä. Pieni myymälä, pieni valikoima. Koska olemme menossa ystäväperheen luo kylään, ja perheen gourmet-kokki loihtii paellaa, ajattelin hankkia ruoalle täsmävalinnan.

Kysyin myyjältä neuvoa. Hän kehui Alkon kirjaa, missä kerrotaan kullekin ruoalle sopivia viinivalintoja. Elikkästen chardonnay passaa erinomaisen hyvin, varsinkin jos siinä on hieman sokeria. Myyjän kanssa kelattiin koko punaviinihylly läpi hänen hokiessa että kyllä täältä pitäisi löytyä. Minua alkoi jo naurattaa. Vähänkään viineistä ymmärtävä tietää, ettei sellaista ole olemassakaan. Tämä inkompetentti sitten kysyi apua miesmyyjältä, joka heti kyllä tiesi että chardonnay -rypäleistä tehdään yksinomaa valkoviinejä. Hän suositteli erästä ranskalaista.

Hän myös lausui rypäleen nimen saadonnei, eikä sartonnay, niinkuin edellinen myyjä.

Weight Watchersin erinomaisessa liikeideassa, missä ylilihavat maksavat viikottain maksun traktaateista ja opastuksesta syödä vähemmän, lasketaan Pointseja (=pisteitä). Yksi mandariini vastaa yhtä pistettä, appelsiini nolla, 2 ruisleipäviipaletta 2 pistettä. Jos syö leipänsä ruuan kanssa, vaikkapa 5 ruisleipäviipaletta, summaksi tulee samaiset 2 pistettä. Helppoa ja johdonmukaista. Yksi iso pizza vastaa 26 pistettä. Normaalipainoinen nainen voi syödä päivässä 20 pistettä.

Ylioppilaskokelaat saavat vastauksistaan pisteitä, korkeintaan 6 pistettä tehtävä. Jokeritehtävästä saa kuitenkin 12 pistettä.

Iissä kevyenliikenteen sillan tornin huipulla on pallero, jota valaistaan halogeenivalolla, ja sillan nimi on "Piste iin päällä".

Sokeat lukevat kohopisteitä sormenpäillä liu'uttaen.

Televisiossa ajankohtaisohjelman juontaja kuuluttaa lopuksi: "On aika sanoa A piste!".

Tavalllisesti virkkeen loppuun laitetaan piste, mutta nuoriso Oulussa korvaa sen pilkulla, joka lausutaan *itt*. Näitä pilkkuja voidaan käyttää myös useampia peräkkäin ja keskellä lausetta.

P.S. Puuttuvat kirjaimet eivät ole h ja o.

Sosialistit työryhmissään keksivät rajoittaa kaljan myyntiä. Nyt spurgujen pitää odottaa jopa klo 9 asti aamulla. Loppuu se kalijan kittaaminen siinä Tuiran Esson seinustalla. Kiva oli pyöräillä aamulla kuuden jälkeen töihin, kun puliukot jo kallistelivat pulloa ja paistattelivat lämmintä seinää vasten auringonnousua ihaillen. Polkimiin saa ylimääräistä vääntömomenttia, kun tietää kenen rahoilla nuokin ohrapirtelöt ostetaan. Veisivät edes mäyräkoiran pahvit roskikseen.

Vaan ehtiihän sitä myöhemminkin ostoksille. Monesti lauantaisin Tuiran kirjaston edessä toriaukean penkeillä vedellään hirsiä tai nautitaan punaviiniä. Jälkimmäistä tosin kiikarimenetelmällä, josko näkyisi tähtiä taivaalla. Muut juovat viininsä Iittalan laseista, jotka samenevat ensimmäisen pesun jälkeen. Viereisestä pusikosta kömpii ylös joku, jolle penkkipaikkaa ei riittänyt.

Punikkiholhoajat meinaavat rajoittaa kaljan mainontaa elokuvissa etteivät lapset opi tunnareita ja muista kaljamerkin nimeä. Näiden sosiaalitanttojen kantsisi mennä vaikkapa Tuiran Alkoholimonopoliliikkeen kulmille seuraamaan myyntiä. Teinit tekevät tilauksen vanhemmalta täysi-ikäiseltä, joka hakee lastin. Sosiaalielätit taas haetuttavat soppansa jollakin selvällä parikymppisellä opiskelijalla, joka tarvitsee muutaman lantin hakupalkkaa. Kannattaa muistaa, että opintoraha on pienempi kuin täydet sossun tuet loisiville parasiiteille. Kyseinen Alko on muutenkin mukava paikka asioida, kun oven vieressä öristään: "Hei kaveri, kaveri hei, hae mulle yks Aperita, öö örröröööörröööröööö".

Vaikka olemmekin kaukana sivistysvaltiosta, yksi rajoitus on yli kaiken ymmärryksen. Markkinatalouden perusmekanismeja vääristellään sillä, että monipakkaus kaljaa ei saa olla halvempi kuin sama määrä irtopulloja. Käykö sitten niin että panimoteollisuus nostaa molempien hintaa? Häviävätkö mäyräkoirat ja isyyspakkaukset (24 pullon laatikko)? Muualla Euroopassa sivistyneissä maissa viinakaupoissa ja viinikaupoissa näkee aina tarjouksia. Osta nämä kaksi, kolmas viinipullo kaupan päälle!

Sellaisten kauppojen ulkopuolella on aika jännää, että spurguja ei näy missään.