Kaitsun blogi

Suomen einesteollisuus inhottaa minua. Ruokatalot pyrkivät vain maksimoimaan voittonsa, päämääränä ei suinkaan ole maukas ruoka. Monesti tuntuu, että onko tämä mikrouuniannos ihmisravinnoksi kelpaavaa.

Ainakin suolaa holovataan aivan tolkuttomasti. Kun aikuisen suolansaantisuositus on noin 5g päivässä, niin syömällä yhden 400g maksalaatikon saa sisuksiinsa jo 4g. Laatikko maistuu ylisuolaiselle, ja loppupäivä pitää juoda vettä kun kurkkua kuivaa ja suu tuntuu olevan tulessa. Kitalaki ja huulet halkeilevat. Uusi tapa hämätä kuluttajia on ilmoittaa suolan määrä natriumina. Monikaan ei osaa muuttaa lukemaa keittosuolagrammoiksi, ellei satu olemaan kemisti, joka muistaa atomipainot ulkoa.

Toinen inhottava asia liittyy breshneviläiseen lainsäädäntöömme. Jos maksalaatikon kyljessä on "ravitsemuksellinen väite" vähälaktoosinen, täytyy laktoosin määrä ilmoittaa kansalaisille. Jos väite puuttuu, niin laktoosin määrää ei tarvitse ilmoittaa. Ja sitä ei ilmoiteta! Saa sen vapaaehtoisesti tehdä, sitä ei laki kiellä. Yritin joskus kysyä asiaa Saarioiselta, mutta siellä nyrpisteltiin nenää eikä laktoosin määrää kerrottu. Kumma homma että kuluttajan palveleminen ei kiinnosta. Minä voisin vaikka ostaa maksalaatikkoa, jos tietäisin ettei suolet räjähdä pierukaasuista. Oikeusministeriö taas puolestaan vastasi kyselyihini, että lakimuutoksen tekemiseen saattaa helposti mennä kymmenenkin vuotta.

Ilkeät ruokatalokorporaatiot harjoittavat myös mielikuvituksemuutta, ankeita pakkauksia ja toistensa kopiointia. Ajatellaanpa Atrian mikroruokapakkauksia. Punainen pallo valkoisella pohjalla, ja siinä pallon keskellä ruskea epämääräinen läjä ruokaa. Saarioisen maksalaatikkopaketti: valkoinen teksti punaisella pohjalla. Ja kukko kiekuu vieressä. Hoh hoijaa. Atria taas on valinnut samat värit kuin Saarioinenkin, kas kummaa. Ovat sentään edes toisinpäin. Forssan kansi on myös punavalkoinen.

Tuo kopiointi suututtaa muutenkin. Einesmaksalaatikon kehitti Saarioinen jotakin 50 vuotta sitten. Tavalliseen versioon kuuluu rusinoita, mutta vähälaktoosisesta laatikosta ne puuttuvat. Ääh, ne kun kruunaisisivat tämän herkullisen sisäelinruoan. Nyt jos haluaa syödä kunnollista, oikeaa maksalaatikkoa, pitää se tehdä itse kokonaan, tai sitten lisätä rusinat joukkoon. Mutta kuka ihmeessä jaksaa ruveta liottamaan rusinoita erikseen tätä varten? Pelastus voisi löytyä kilpailijan maksalaatikosta. Mutta ei tietenkään! Kaikki kilpailijat, joilla löytyy vähälaktoosinen versio, jättävät myös rusinat pois. Kopiopellet tietenkin ajattelevat että tehdään samalla tavalla kuin Saarioinenkin. Miksi ihmeessä tehdä jokin asia vaikkapa paremmin? Yritin joskus kauan sitten pyytää Saarioista tekemään RunsaastiRusinoitua Laktoositonta Maksalaatikkoa, mutta melkein suuttuivat ja kielsivät toivomastakaan tällaista. Forssan Liha ja Säilyke Oy vastasi näin:

"Tervehdys Forssasta!

Kiitoksia lähettämästänne palautteesta ja mielenkiinnosta tuotettamme kohtaan.

Käsittelimme lähettämäänne viestiä palaverissamme. Kehitämme tuotteitamme kuluttajien ja kaupan toiveiden mukaisesti. Tällä hetkellä tuotekehityksemme on päätynyt kahteen
maksalaatikkovaihtoehtoon: perinteiseen maksalaatikkoon ja laktoosittomaan ja rusinattomaan maksalaatikkoon. Laktoositon maksalaatikko on volyymiltaan pieni tuote.
Tästä syystä rinnakkaisia vaihtoehtoja ei tällä hetkellä ole meillä suunnitelmissa.

Vastaan mielelläni lisäkysymyksiin, jos niitä ilmenee.

Ystävällisin terveisin
Tuulikki Heikkilä
kuluttajaneuvoja"

Jaa että oikein tuotekehitys! Ja että kuluttajien toiveiden mukaisesti! No hyvä että edes jotakin vastaavat ja palavereita pitävät.

Saarioinen ei vastannut mitään kun kysyin, miksi laatikko joskus tuoksuu omituiselle ja näyttää vihertävältä, kun sen kumoaa lautaselle.