Kaitsun blogi

Voiko kipua nähdä? Kyllä voi, ainakin Pateniemen hammaslääkärissä. Juurihoidon huippuhetkeen kuuluu piikin työntäminen auki porattuun hampaaseen. Juurikanavassa majailee verisuonia ja hermopääte. Siihen kun survaistaan teroitettu instrumentti, niin näkee tähtiä keskellä kirkasta päivää. Kipu tuntuu viiltävältä. Taju meinaa lähteä. Pelkää että kuolee. Sitten pelkää ettei kuolekaan. Sitten pelkää, että herääkin kuolleista eloon, ja kipu jatkuu.

Ensi viikolla paikataan kaksi pientä reiän alkua. Pitäisiköhän toimenpide hoidella ilman puudutusta? Mitästä turhaa maksamaan 17 euroa turrasta leuasta! Kun kerran poraaminen menee parissa minuutissa ohi, ja hermo saa jäädä rauhaan.

Yläleuan massiivinen reikä tuli korjattua viime viikolla. Tunti porattiin! Huh, huh! Ei se kipeää käynyt, mutta ruusuporan tärinä tuntuu yhä pääkopassa. Ei ole hammaslääketiede kehittynyt 15 vuodessa. Mitäs jos kehitettäisiin demppari hampaan ympärille poraamisen ajaksi, jolloin kamala täristys vähenisi? Jokin sellainen värähtelyä absorboiva tyyny, tai vastaava tekisi toimenpiteestä vähemmän vastenmielisen. Pitääpä kysyä jos vaikka saisi pitää omaa sormea hampaan toisella puolella vaimentimena.

Puolen tunnin porauksen jälkeen hammas aukeni. Seuraavaksi laitettiin markkeria. Se osoittaa värillään hammasluun. Kaikki mätä pitää saada pois kuopasta.

- Ekskavaattori!

Hirveä reiän rappaminen piikillä alkaa. Tuntuu kuin hammas irtoaisi. Piikin metallivarsi taipuilee uhkaavasti. Pää heiluu. Rutinan ja irtoavan hammasluun äänen kuulee ja tuntee selvästi. Hampaan ympärille laitetaan "muotti". Se tarkoittaa ohutta pellistä tehtyä renkaanmallista kehikkoa, joka kiristetään ruuvilla. Samalla se survaistaan ikenien alle.

- No jopas vuotaa!

Verenmaku suussa poraaminen jatkuu. Ei käy kipeää, mutta vistottaa. Apulainen imaisee putkella sylkeä, ja poran vettä pois. Välillä suihkautetaan vesipyssyllä vettä hampaaseen. Vesi roiskahtaa puoli metriä ylöspäin. Se ei ole kirkasta, vaan veristä. Veri imeytyy rauhoittavan vaaleanvihreään kaulalappuun. Hammaslääkäri pyyhkii silmälasejaan. Lappu kiinnitetään metallisella pallonarulla kaulan ympärille. Samanlaista narua käytetään lavuaarien tulpan nyörinä.

Reiän pohjalle tulee "eristettä", koska "ollaan lähellä hermoa". Sitten biokalkkia. Sitten kolme tai neljä kerrosta muovipaikkausainetta. Jokainen kerros kovetetaan plasmavalolla ja UV-säteilyllä. Tuntuu, että homma helpottaisi.

Paikan jälkeen poraaminen jatkuu. Se pitää muotoilla ja kiillottaa.

Yhden reiän paikkaamiseen vierähti tasan tunti.

Suosittelen kaikille lukijoille tiheämpää hammaslääkärissäkäyntitiheyttä kuin omani 10 vuotta.