torstaina, toukokuuta 11, 2006
Ruisleipä
Kyllä on kepu-demari -leipämafia tehnyt suomalaisesta ruisleivästä kamalan makuista ja ylihintaista. Ensinnäkään ei voida puhua RUISleivästä, eräässäkin "TOSI Rukiiset reikäleivät" -paketissa mainittiin ruisjauhopitoisuudeksi 38%. Kumma kun maanviljelyn ylituotannon luvatussa agraarijunttilassa ei viljellä ruista. Jopa alituotannosta puhutaan. Syy löytyy tietenkin ahneudesta. Rukiille ei makseta EU-tukea juuri mitään, ja alkiolaisen pellervolaisen kannattaa laittaa kuminaa ja jotakin eksoottista maustetta peltoon kasvamaan suuren tuen takia. Veronmaksaja tietenkin maksaa viulut. Ruis luokitellaan Saksassa haittakasviksi, ja sitä viljellään pienimuotoisesti eläimien rehuksi ja Suomeen vietäväksi. Terveellistä se varmasti on, tai niin meille ainakin uskotellaan.
Suomalaisen ruisleivän rakenne aiheuttaa painajaisia ja typertymistä. Leivät joko murenevat käsiin, tai sitten ne sitkistyvät polkupyörän sisuskumeiksi. Miksi kaikkien leipien pitää olla semmoista haperoa murumössöä? Että eläkeläisten hampaat pystyvät niihin? Ennenvanhaan sai Oululaisen jälkiuunileipää, jota piti tosissaan purra leuat kipeinä. Se muuten maistui hyvälle, koska sitä hapatettiin kunnolla. Nykyään ei saa edes happamelle maistuvaa jälkiuunileipää. Sama pätee hapankorppuihin. Ne maistuvat raa'alle vehnäjauholle. Mikään ei saa nykyään maistua miltään! Valionkin tuotteet (vaikka eivät leipää teekkään) kulkevat tehtaassa salaisen mauttomuusgeneraattorin läpi, joka poistaa tuotteesta maun. Jäljelle jää vain mieto, valju mitäänsanomattomuus, joka saa aikaan vain inhoreaktion nälkäisen suussa. Tuotteen (Valio <-> tekele) makua sitten paikkaillaan ylisuolauksella.
Fazerit ja Pullapirtit ja Oululaiset (Fazerin omistama sekin) terrorisoivat kuluttajia, jotka haluaisivat ostaa hyvää ja halpaa leipää. Kartellein hinnat pidetään katossa. Sokeat asiakkaat luulevat syövänsä terveellistä, hyvää suomalaista leipää.
Mutta valopilkkuna ja poikkeuksena törmäsin Haukiputaan kotileipomon ruislimppuun Säästömontussa. Siis OIKEAAN ruislimppuun. Se valmistetaan hapattamalla taikina huolellisesti, ja paistamalla oikeassa puu-uunissa. Lopputuloksessa on rapea kuori ja pehmeä sisus, joka tuoksuu voimakkaasti. Leivän pohjaa napauttamalla kuuluu ontto kumahdus. Yleisrakenne on tiheä, eikä hapertunut inhoke. Ja mikä tärkeintä, loistava vanhanajan kunnollinen MAKU. Pelkkä leivän leikkaaminen saa syljenerityksen käyntiin, kun tietää saavansa oikeaa hapanleipää. Se on sanoinkuvaamaton tunne ja nautinto. Ja päälle tietenkin Ingmannin voita! Amen.
P.S. Jos joskus maailmassa tätä leipomoa uhkaa konkurssi, niin mieluummin laittakaa vaikka 100 kg tynameetia uuniin, kuin myytte firman Fazerille!
Suomalaisen ruisleivän rakenne aiheuttaa painajaisia ja typertymistä. Leivät joko murenevat käsiin, tai sitten ne sitkistyvät polkupyörän sisuskumeiksi. Miksi kaikkien leipien pitää olla semmoista haperoa murumössöä? Että eläkeläisten hampaat pystyvät niihin? Ennenvanhaan sai Oululaisen jälkiuunileipää, jota piti tosissaan purra leuat kipeinä. Se muuten maistui hyvälle, koska sitä hapatettiin kunnolla. Nykyään ei saa edes happamelle maistuvaa jälkiuunileipää. Sama pätee hapankorppuihin. Ne maistuvat raa'alle vehnäjauholle. Mikään ei saa nykyään maistua miltään! Valionkin tuotteet (vaikka eivät leipää teekkään) kulkevat tehtaassa salaisen mauttomuusgeneraattorin läpi, joka poistaa tuotteesta maun. Jäljelle jää vain mieto, valju mitäänsanomattomuus, joka saa aikaan vain inhoreaktion nälkäisen suussa. Tuotteen (Valio <-> tekele) makua sitten paikkaillaan ylisuolauksella.
Fazerit ja Pullapirtit ja Oululaiset (Fazerin omistama sekin) terrorisoivat kuluttajia, jotka haluaisivat ostaa hyvää ja halpaa leipää. Kartellein hinnat pidetään katossa. Sokeat asiakkaat luulevat syövänsä terveellistä, hyvää suomalaista leipää.
Mutta valopilkkuna ja poikkeuksena törmäsin Haukiputaan kotileipomon ruislimppuun Säästömontussa. Siis OIKEAAN ruislimppuun. Se valmistetaan hapattamalla taikina huolellisesti, ja paistamalla oikeassa puu-uunissa. Lopputuloksessa on rapea kuori ja pehmeä sisus, joka tuoksuu voimakkaasti. Leivän pohjaa napauttamalla kuuluu ontto kumahdus. Yleisrakenne on tiheä, eikä hapertunut inhoke. Ja mikä tärkeintä, loistava vanhanajan kunnollinen MAKU. Pelkkä leivän leikkaaminen saa syljenerityksen käyntiin, kun tietää saavansa oikeaa hapanleipää. Se on sanoinkuvaamaton tunne ja nautinto. Ja päälle tietenkin Ingmannin voita! Amen.
P.S. Jos joskus maailmassa tätä leipomoa uhkaa konkurssi, niin mieluummin laittakaa vaikka 100 kg tynameetia uuniin, kuin myytte firman Fazerille!
# posted by Kaitsu @ 8:41 ip. 
