Kaitsun blogi

Ei kaikki kiiltävä ole kultaa, vaan katinkultaa. Tämä hieman tuli mieleen tästä kainuulaisesta lomaosakekylpylähässäkästä.

Päätettiin mennä ystäväperheen (2 aikuista + 2 lasta) kanssa sinne, ja varaus piti tehdä hyvissä ajoin kaksi kuukautta etukäteen. Eivät tienneet mihin mökkiin pääsee, kun varausjärjestelmä ei sitä kerro. Jännää että sitten kun lasku tuli, niin siinä ilmoitettiin vain mökin koko.

Menomatkalla toinen lapsista itki osan matkaa. Siitä pääsee mainiosti lomatunnelmaan, kun takapenkillä parutaan. Alkuviikosta iski kuume molemmille lapsille, ja jälkitautina nuhat ja yskät. Iltanukkuminenkaan ei meinannut onnistua yskän takia.

Jormuan kohdalta voi oikaista nätisti Vuokattiin, mutta käännyinkin karttamuistivaiston erheestä yhtä risteystä liian aikaisin. No, löytyihän se oikea paikka sitten lopulta.

Mökki itse tuntui melko mukiinmenevältä, suomalainen mitoitus 50 neliötä riittää 8 henkilölle. Lapsia yläkerran parvelle johtavat portaat kiinnostivat suunnattomasti. Niitä piti tietenkin testata jatkuvasti. Ensin yksi menee ylös puoleenväliin, ja jää odottamaan seuraavaa kiipeäjää. Kun toinen saavuttaa keskivälin, ensimmäinen rupeaa peruuttamaan alaspäin kolmannen lapsen aloittaessa kiipeämisen. Onneksi syntyneestä ruuhkasta kaikki selvisivät ilman kallonmurtumia.

Käytiin kylpylässä. Unisex -pukuhuoneessa vaatteet pois ja kaappiin, ja sitten magneettirannekkeeseen numero vekottimella, mikä löytyi kaappirivin päästä. Ei tullut minun rannekkeeseen koodia. Nyt ovi jäi lukkoon eikä se auennut vaikka yritimme monta kertaa. Olisi tarvittu kahlekuningas Houdinia.

Saunaosastolla piti tepastella ilman uima-asuja. Saunakammissa istuttiin jakkaroilla ja ihailtiin kiviseiniä. Höyrysaunassa ei ollutkaan eukalyptushöyryä, niin kuin kuvittelin. Tavallisessa saunassa muotoillut penkit tuntuivat hyviltä. Jopa kaksi naistakin oli eksynyt näihin saunoihin. Odotin kyllä Kainuun Jääkiekkoseuran cheerleaderjoukkueen ilmaantumista kylpemään.

Allasosastolla oli monenmoista sokkeloa. Diskoallas, poreallas, lastenallas, baaritiskiallas, ulkoallas, kutuluola. Nappia painamalla sai hierontasuihkuja ja poreilua. Kumma kyllä vesi ei lemunnut kloorille. Molemmat lapset tietenkin tekivät kakat uikkareihin. Onneksi vesi ei samentunut, vaan ulosteet saatiin korjattua, eikä kukaan huomannut mitään.

Ystävällinen allasvalvoja kävi sitten avaamassa lukkoonjääneen kaapin. Sanoi jotain että päällekkäinen numero tallentunut. Viallista avainta ei tarvinnut palauttaa, vaan ulosmenoportti nielaisi sen. Joku varmaan saa kokea saman joskus myöhemmin.

Seuraavana päivänä mentiin etsimään lasten leikkimaailmaa. Hotellin päärakennuksessa sellaisen piti sijaita mainoksen mukaan. Löytyihän se, ovet lukossa ja valot pimeänä. Ei kuulemma sinä päivänä ollut auki. Receptionissa neuvoivat perheravintolaan, missä pitäisi myös olla lasten leikkipaikka. Sekin löytyi, yksi pieni nurkkaus, missä pöytä, paperia ja kyniä.

Lomakyläalueelta löytyi leikkikenttä. Eivät virkailijat osanneet neuvoa miten sinne pääsee tai onko sellaista olemassa. Siellä lapset pääsivät viimein leikkimään. Jotenkin vaan tuntui, että siellä kaikki vekottimet kaipaisivat hieman öljyä, ja telineet uutta maalia pintaansa. Skeittipaikan asfaltilla tuskin pystyy rullailemaan parisenttisen hiekkakerroksen päällä. No, viihtyvyys oli taattu Raffel -liukumäessä.

Mökkivarustukseen kuului myös polkupyörät. Jee, mentiin käymään lähikaupassa. Menomatkalla piti kuitenkin poiketa päärakennuksen edessä, kun fillareista puuttui pumput, että saisi ilmaa tussuihin renkaisiin. Kaikissa muisssa polkupyörissä tietenkin oli pumput paikoillaan, joten lainasimme niistä. Minun etupyörään tosin ei mennyt ilmaa, koska venttiili tuntui tukkoiselta.

Kaupasta tullessa en saanut pyörää auki. Lukko pysyi kiinni kuin noiduttuna. Ähräsimme lukkojen kanssa tovin. Ystävä kokeili laittaa oman pyöränsä uudelleen kiinni. Sekään lukko ei suostunut aukeamaan, vaikka se hetki sitten aukesi ihan kiltisti. Paikallisia asukkaita tuli pällistelemään. Sitten joku keksi, että vaihtakaa avaimia keskenänne. Hallelujah, lukot aukesivat. Ehkä ne lukot aukeavat vain joka toinen kerta toisella avaimella. Jäi kuitenkin hieman mystinen vaikutelma.

Kun tuli naisväen vuoro mennä ajelulle, piti penkin korkeutta säätää. Kuusiokoloavain löytyi, mutta kiristysrenkaan jengat löivät tyhjää. Siihen jäi pyöräily. Valitin asiasta respassa ja lupasivat laittaa korjausmiehen tiistaiksi vapun jälkeen. Loma vaan loppui vappupäivänä maanantaina.

Mökin ulkoterassin varustukseen kuuluu tyylikkäiden valkoisten muovisten tuolien ja pöydän lisäksi kaasugrilli. Varausta tehdessä ja myöhemminkin asiaa tiedusteltaessa sanottiin, että grilli on, mutta kaasupullot jaetaan vasta viikolla 20, kun on kuulemma noita yöpakkasia. Minä pidän omaa grilliä ulkona koko talven pullo kytkettynä. Hyvin toimii, jopa pakkasella. Ihmetys olikin suuri kun pullo kököttikin paikallaan.

Autoa pakatessa mukana ollut paistinpannu putosi maahan ja se meni soikeaksi. Kansi ei nyt passaa kunnolla kiinni. Samaan aikaan lapset karkasivat kuralätäkköön.

Paluumatkalla sattui vielä pikku suunnistusvirhe. Tultiin t-risteykseen. Sitä ennen ei ollut mitään opastetta, eikä itse risteyksessäkään tiennyt mihin tiet johtavat. Nämä viitattomat risteykset vissiin kuuluvat suomalaiseen systeemiin. Valittiin tietenkin se väärä, ja jouduimme Sotkamoon. Uukkaria vaan kehiin. Ystäväpariskunta tuli sitten muutaman kilometrin jälkeen vastaan. Piti ihan soittaa ja kysyä ovatko eksyneet. Toinen puhelin ei vastannut, toisesta tärppäsi. Kännykkä oli jäänyt sängyn päälle.