Kaitsun blogi

Viikonloppuna rupesi poskihammasta jomottamaan. Kyllähän sitä pientä vaimallusta kestää, mutta kun töissä nakersin näkkileipää, lohkesi yksi kulma hampaasta irti. Yritin tunkea ilmeisesti liian isoa palaa kerrallaan poikittain suuhun, kun purressa kuului ja tuntui "ruksis". Sylkäisin lohkon kämmenelle. Alkukauhun jälkeen tiesin, että pitää varata aika hammaslääkärille.

Sainkin kerättyä rohkeutta, ja jo 2 tunnin kuluttua soitin ja sain vastaanottoajan. Sanoin puhelimessa, etten oikein pidä hammaslääkäreistä. Hoitaja rauhoitteli, ettei kovinkaan moni mielellään tule hoitoon.

Vastaanottohuoneessa tunnelma oli vaisu. Kalpeita kasvoja, nieleskelyä. Minullakin alkoi kämmenet hiostua. Pientä tremoriakin tuntui. Kaavake piti täyttää. Siinä kysyttiin oletteko miinanraivaaja tai sotaveteraani. Lähintä omaista ei kysytty.

Lääkäri toivotti hyvää päivää, jonka jälkeen tuoliin istumaan. Moottorin avulla selkänoja takakenoon. Hoitaja tuijasi lampun suuhun. Valo lämmitti kasvoja. Sain tummat rock'n'roll-lasit nenälle.

- No, avaappas suu oikein isolle!
- Mmm...
- Jaaha, näyttäisi olevan massiivinen reikä, ja se vaatii juurihoitoa.
- Huu...
- Otetaanpas ensin röntgenkuva, niin nähdään märkäpesäkkeet.
- Joo...

Digitaaliröntgen ei tuntunut miltään, mitä nyt filmilevy suussa painoi terävällä reunalla ikeneen. Kuva tuli heti tietokoneen ruutuun. Hampaassa näkyi ontto mätäpesäke.

Sitten esiin kaivettiin 25-senttinen puudutuspiikki. Aine tuoksui hassulle. Sitten piikki upotettiin ikeneen ja hermoon. Puristin kädet nyrkkiin ja otin tukea tuolista. Selkä oli hiestä märkänä. Kihelmöivä puudutus eteni kohti leuankärkeä. Pistokseen ruutattiin kylmää vettä, ja hoitaja imi putkella enimmät vedet ja sylkyä.

Puudutusta odotellessa käväistiin ortopantomografissa. Vekottimella saa kuvan koko purukalustosta. Nyt löytyi toinen reikä lisää, ja hammaskivikokkareita. Lääkäri sanoi, että nämä hampaathan ovat ihan hyvässä kunnossa lukuunottamatta lohjennutta "seiskaa".

Takaisin tuoliin.

- Tämä voi sattua hieman.
- Aaaa...

Kimeä-ääninen turbiini ujelsi hampaassa. Vihloi kamalasti. Vaikka poraus kesti vain muutamia minuutteja, se tuntui puolituntiselta. Sitten vaihdettin terää. Ruusu! Sillä ajettiinkin pitkä tovi. Lekuri oikein nojasi hammasta vasten. Nyt kun lipsahtaa, niin menee leuasta läpi!

- Käykö?
- Aiiii...
- Tämä pitää kyllä aukaista kunnolla!
- Ouuu...

Seuraavaksi kaivettiin esiin järeä piikki. Sitä tungettiin porattuun reikään oikein kunnolla. Laitoin silmät kiinni. Tähtiä näkyi. Tuntui etten kestä enää.

- AUUUUUU!!!

Ovi kolahti. Aivan kuin joku olisi lähtenyt odotushuoneesta pihalle. Pakoon.

Seuraavaksi reikään tungettiin kortisonia. Ja jälleen kerran suoraan hermoon. Lopuksi vielä väliaikainen paikka suojaamaan koloa. Koettelemus ohi!

Kiitos käynnistä, ja tervetuloa viikon kuluttua uudelleen!

Puudutteen vaikutuksen hälvetessä alkoi jomotus uudelleen. Ja vielä entistä pahempana. Ehkä huomenissa kipu on tiessään, niin kuin lääkäri vakuutti. Onneksi hoitava lääkäri ja avustaja vaikuttivat sympaattisilta ja ammattitaitoisilta. Kiitos heille siitä! Odotankin innolla seuraavaa käyntiä.