Kaitsun blogi

Kesän ensimmäinen hellepäivä eilen, toivottavasti ei viimeinen. Aurinko paistaa, hiki virtaa, ruohonleikkuri pärisee. Kuiva nurmikko pölisee. Pikkukivet lentelevät kipeästi nilkkoihin leikkuria siirrellessä kadulla. Ilman täyttää pakokaasujen katku, joka tarttuu ihoon ja viimeisiin vaatteisiin. Nykyäänhän pitää pelätä melanoomaa, tuota hidasta tappajaa. J. Palokin kesti 16 vuotta. Seuraavaksi naapuri virittelee leirinuotiotaan sytytysnestettä säästelemättä. Kumma kun takapiha ei räjähdä taivaan tuuliin.

Poikkesin lähikauppaan hakemaan muutaman (lue: 12) huurteisen. Kassakoneeseen tulee euron kalliimpi hinta, mutta + -kortti vähentää sen. Jaa että kanta-asiakasalennus. Ihmiset olivat pukeutuneet paksuihin nilkkapituisiin mustiin housuihin. Nuorisolla oli paksut farkut jalassa ja umpinaiset lenkkarit. Spurguilla samat tuulitakit, vakosamettihousut ja linttaanpoljetut kävelykengät kuin keväällä. Neekeripariskunnan miehellä oli tummansiniset farkut, t-paita ja sen päällä vielä lyhythihainen hellepaita, naisella täyspitkät mustat housut, sukkahousut, umpikengät ja telttapusero. Ehkä he ajattelivat kevään vihdoinkin saapuneen Suomeen.

Kotipihalla piti vaihtaa uimahousuihin. Siitäkös itikat innostuivat. Inisijöitä piti listiä päntiönään. Ehkä ne pitävät pesää terassin lattialankkujen alla, koska varpaat olivat ensimmäiseksi ruokalistalla.