torstaina, kesäkuuta 01, 2006
Oululaista ajokulttuuria, jatko-osa
1. Parkkeeraus
Tuossa Linnanmaan marketin pihalla parkkipaikat lähellä ovia täyttyvät ensimmäiseksi. Auto täytyy silloin jättää kauemmaksi. Tämä ei tietenkään koske mustalaisia, jotka paikoittavat suoraan pyöröovien eteen. Kylmällä ilmalla myös moottori jätetään käyntiin, ja pakokaasut virtaavat iloisesti sisälle kauppaan sulostuttamaan astmaatikkoja ja keuhkoemfyseemaisia.
Toinen tyyli on parkkeerata vinoon ruudussa, tai vähän ruudun ylikin. Käy niin, että yksi auto ottaa kaksi paikkaa. Nykyautot kun tuppaavat mahtumaan kovin huonosti näihin neuvostoaikaisiin mitoituksiin jämähtäneisiin ruutukokoihin. Kyllä siihen nippa nappa Lada menee, mutta yritäpä maasturilla tai farmarilla.
Sitten kun niistä autoista ahtaudutaan ulos, niin muistetaan pamauttaa se ovi siihen naapuriauton kylkeen. Ahdasta kun on, niin ahterilla, niittivyöllä, käsilaukulla tai koiran talutushihnalla raavitaan loputkin maalit toisten autojen kyljistä.
Kun tullaan ostoksilta, niin lontustellaan keskellä ajoratoja, ja puikkelehditaan autojen välistä miten sattuu. Peruutus käy hitaaksi. Eräs naisperuuttaja lähti innoissaan ruudusta kääntämällä eturenkaat ääriasentoon, ja vapauttamalla kytkimen moottorin ulvoessa kierroksia. Peruuttajan ja viereisen auton pellit saivat uuden designin.
2. Ryhmittyminen
Tuossa eilettäin kävin hakemassa lapset päivähoidosta, ja olin kääntymässä Rajakylän valoristeyksessä vasemmalle kohti pohjoista. Vastaantulevalla puolella on kaksi kaistaa, toinen oikealle ja suoraan ajaville, ja toinen vasemmalle kääntyville. Samalla tavalla kaistat kulkevat minunkin puolellani. Valo vaihtuu vihreäksi. Lähden liikkeelle. Vastaan tulee auto, joka ajaa keskellä molempia kaistoja, mutta vilauttaa vilkkua kerran ja ryhmittyy oikeapuoleiselle kaistalle. Ahaa, se tulee siis suoraan, koska ei jättänyt vilkkua päälle. Minun täytyy pysähtyä keskelle risteystä. Valo vaihtuu punaiseksi. Vastaatulija ei suostu jatkamaan suoraan, vaan kaartaa oikealle. Hyvänen aika, minulla tulee kiire, koska risteäville syttyy kohta vihreät. Nyt vastaantuleva huiskuttaa kättä, että mene, mene. Ja minähän menen, ja huomaan että nainenhan siellä oli ratissa. Taustapeilistä näen vielä, että nainen päätti lähteä minun perään, vaikka valot olivat olleet punaisilla vaikka kuika kauan. Vihreän valon saaneet joutuivat jarruttelemaan ja väistelemään.
Ryhmittyminen vaikuttaa erikoisen hankalalta tässä risteyksessä. Kun kerran menin hakemaan lapsia, ryhmittäydyin oikeanpuoleiselle kaistalle suoraan ajaakseni (kuten edellisessä nainen ensin meinasi), mutta vasemmalle kääntyvien ja minun väliin änkesi vielä nuorimies Ooppeleineen. Nyt on siis kaksi autoa ryhmittynyt vierekkäin jatkamaan matkaa yhtenä kaistana jatkuvaa tietä. Lähdettiin sitten yhtaikaa, mutta autoni suorituskyky ei riittänyt nopeaan starttiin. Ooppelistilla oli myös ehkä enemmän rahaa käytössä bensaan ja uusiin renkaisiin, joita sitten savustetaan näytösluontoisesti.
Tuli mieleen vielä yksi tapaus talvelta, kun käännyin vasemmalle Itä-Patelasta Haukiputaantielle. Viereeni oikealle puolelle änkesi iso koululaiskuljetuksiin käytettävä pakettiauto. Ajattelin, että se menee suoraan, koska risteyksen jälkeen oikealla puolella sijaitsee ala-aste. Keskellä risteystä sitten tämä koulutaksi kiilaakin oikean kautta minun ohi. Hui, kun meinasi kaista käydä ahtaaksi. Uskaltaisitko sinä laittaa lapsesi tuollaisiin koulutakseihin?
3. Refleksit
Jäädään löhnimään valoihin. Taas samainen Rajakylän risteys. Olen odottamassa nuolivaloa, ja suoraan ajavien kaistalle pysähtyy nuori pitkähiuksinen blondinainen. Valo hänelle vaihtuu vihreäksi, mutta auto ei lähde liikkeelle. Autot takana tööttäilevät. Näen kuinka huulipuna sujahtaa käsilaukkuun.
4. Kaahaaminen
Tänä aamuna näin taas mielenkiintoisen tapauksen. Tuossa Haukiputaan kylätaajaman kohdallahan pitää körötellä viittäkymppiä tai alle. Eteeni kääntyy iso kuorma-auto, joka kiihdyttää joutuisasti edessäni. Puolen kilometrin päässä taakseni ilmestyy sininen Audi kuin tyhjästä. Mahtoi tulla vauhdilla koska en huomannut aiemmin mitään. Sitten kuorma-auto kääntyy oikealle Säästömontulle päin. Menen valmiiksi kaistan vasempaan reunaan, jotta kääntyvästä kuorma-autosta pääsee sujuvasti ohi. Voisin mennä kyllä ohikin, mutta vastaan tulee auto, ja risteyksen kohdalla on keltainen viiva ja ohituskielto. Silloin tämä audisti lähtee keskellä risteystä renkaat ulvoen ohittamaan, ja kiilaa vastaatulevan auton editse minun eteen, ja häviää horisonttiin.
Asuntoalueellamme on 40km/h nopeusrajoitus. Tätä harvat noudattavat. Pienet lapset liikkuvat polkupyörillään sivukaduilta pyörätielle, ylittävät katuja viistostikin, ja saattavat sännätä milloin vain pallon perässä eteen. Tuollaisessa tapauksessa jarrutus ei mitenkään voi onnistua. Mutta sitä minä en ymmärrä, että sen kaahaamisen pitää olla aivan älytöntä. Mutkat ajetaan kahdella renkaalla, sivukaduilla kaahataan 100m matkalla 100km/h, roska-auto kiihdyttää niin paljon kuin ikinä kerkeää lyhyellä pätkällä, postiauto suorastaan lentää katua pitkin.
5. Sekoilu
Haukiputaantiellä ajellaan välillä oman kaistan laidasta laitaan, niin lähellä piennarta, että pöly lentää ja soraa ryöpsyilee tielle. Sivuteiltä kiilataan eteen ja sitten ei edes yritetä kiihdyttää vauhtia. Liikenneympyrässä laitetaan vilkku vasemmalle ja tullaan ulos ilmoittamatta miten sattuu. Risteyksessä laitetaan vilkku oikealle ja käännytäänkin vasemalle. Uusissa Mersuissa ei vilkku toimi ollenkaan. Useampikaistaisissa risteyksissä ajetaan isoilla autoilla viereen niin, että näkyvyys menee kokonaan. Kyllä sieltä maasturin hytistä näkee, mutta matalasta Foordista ei. Tämä ärsyttää niin vietävästi. Pitäisi vissiin olla röntgennäkö. Maantieajossa pidetään turvavälinä 2m, kun nopeus on 100km/h. Kerran Kemistä Ouluun matkalla lumipyryssä hätäiset eteläsuomalaiset ajoivat letkassa, mutta yhtenä ryppäänä. Minä seurasin tilannetta 50-100 m turvaetäisyyden päässä. Jono eteni vaihtelevalla nopeudella, koska tuiskutti epätasaisesti. Laskin että edellä ajava JARRUTTI 178 kertaa 100km:n matkalla. Minä jarrutin kaksi kertaa Iin liikennetyömaiden kohdalla.
Tuossa Linnanmaan marketin pihalla parkkipaikat lähellä ovia täyttyvät ensimmäiseksi. Auto täytyy silloin jättää kauemmaksi. Tämä ei tietenkään koske mustalaisia, jotka paikoittavat suoraan pyöröovien eteen. Kylmällä ilmalla myös moottori jätetään käyntiin, ja pakokaasut virtaavat iloisesti sisälle kauppaan sulostuttamaan astmaatikkoja ja keuhkoemfyseemaisia.
Toinen tyyli on parkkeerata vinoon ruudussa, tai vähän ruudun ylikin. Käy niin, että yksi auto ottaa kaksi paikkaa. Nykyautot kun tuppaavat mahtumaan kovin huonosti näihin neuvostoaikaisiin mitoituksiin jämähtäneisiin ruutukokoihin. Kyllä siihen nippa nappa Lada menee, mutta yritäpä maasturilla tai farmarilla.
Sitten kun niistä autoista ahtaudutaan ulos, niin muistetaan pamauttaa se ovi siihen naapuriauton kylkeen. Ahdasta kun on, niin ahterilla, niittivyöllä, käsilaukulla tai koiran talutushihnalla raavitaan loputkin maalit toisten autojen kyljistä.
Kun tullaan ostoksilta, niin lontustellaan keskellä ajoratoja, ja puikkelehditaan autojen välistä miten sattuu. Peruutus käy hitaaksi. Eräs naisperuuttaja lähti innoissaan ruudusta kääntämällä eturenkaat ääriasentoon, ja vapauttamalla kytkimen moottorin ulvoessa kierroksia. Peruuttajan ja viereisen auton pellit saivat uuden designin.
2. Ryhmittyminen
Tuossa eilettäin kävin hakemassa lapset päivähoidosta, ja olin kääntymässä Rajakylän valoristeyksessä vasemmalle kohti pohjoista. Vastaantulevalla puolella on kaksi kaistaa, toinen oikealle ja suoraan ajaville, ja toinen vasemmalle kääntyville. Samalla tavalla kaistat kulkevat minunkin puolellani. Valo vaihtuu vihreäksi. Lähden liikkeelle. Vastaan tulee auto, joka ajaa keskellä molempia kaistoja, mutta vilauttaa vilkkua kerran ja ryhmittyy oikeapuoleiselle kaistalle. Ahaa, se tulee siis suoraan, koska ei jättänyt vilkkua päälle. Minun täytyy pysähtyä keskelle risteystä. Valo vaihtuu punaiseksi. Vastaatulija ei suostu jatkamaan suoraan, vaan kaartaa oikealle. Hyvänen aika, minulla tulee kiire, koska risteäville syttyy kohta vihreät. Nyt vastaantuleva huiskuttaa kättä, että mene, mene. Ja minähän menen, ja huomaan että nainenhan siellä oli ratissa. Taustapeilistä näen vielä, että nainen päätti lähteä minun perään, vaikka valot olivat olleet punaisilla vaikka kuika kauan. Vihreän valon saaneet joutuivat jarruttelemaan ja väistelemään.
Ryhmittyminen vaikuttaa erikoisen hankalalta tässä risteyksessä. Kun kerran menin hakemaan lapsia, ryhmittäydyin oikeanpuoleiselle kaistalle suoraan ajaakseni (kuten edellisessä nainen ensin meinasi), mutta vasemmalle kääntyvien ja minun väliin änkesi vielä nuorimies Ooppeleineen. Nyt on siis kaksi autoa ryhmittynyt vierekkäin jatkamaan matkaa yhtenä kaistana jatkuvaa tietä. Lähdettiin sitten yhtaikaa, mutta autoni suorituskyky ei riittänyt nopeaan starttiin. Ooppelistilla oli myös ehkä enemmän rahaa käytössä bensaan ja uusiin renkaisiin, joita sitten savustetaan näytösluontoisesti.
Tuli mieleen vielä yksi tapaus talvelta, kun käännyin vasemmalle Itä-Patelasta Haukiputaantielle. Viereeni oikealle puolelle änkesi iso koululaiskuljetuksiin käytettävä pakettiauto. Ajattelin, että se menee suoraan, koska risteyksen jälkeen oikealla puolella sijaitsee ala-aste. Keskellä risteystä sitten tämä koulutaksi kiilaakin oikean kautta minun ohi. Hui, kun meinasi kaista käydä ahtaaksi. Uskaltaisitko sinä laittaa lapsesi tuollaisiin koulutakseihin?
3. Refleksit
Jäädään löhnimään valoihin. Taas samainen Rajakylän risteys. Olen odottamassa nuolivaloa, ja suoraan ajavien kaistalle pysähtyy nuori pitkähiuksinen blondinainen. Valo hänelle vaihtuu vihreäksi, mutta auto ei lähde liikkeelle. Autot takana tööttäilevät. Näen kuinka huulipuna sujahtaa käsilaukkuun.
4. Kaahaaminen
Tänä aamuna näin taas mielenkiintoisen tapauksen. Tuossa Haukiputaan kylätaajaman kohdallahan pitää körötellä viittäkymppiä tai alle. Eteeni kääntyy iso kuorma-auto, joka kiihdyttää joutuisasti edessäni. Puolen kilometrin päässä taakseni ilmestyy sininen Audi kuin tyhjästä. Mahtoi tulla vauhdilla koska en huomannut aiemmin mitään. Sitten kuorma-auto kääntyy oikealle Säästömontulle päin. Menen valmiiksi kaistan vasempaan reunaan, jotta kääntyvästä kuorma-autosta pääsee sujuvasti ohi. Voisin mennä kyllä ohikin, mutta vastaan tulee auto, ja risteyksen kohdalla on keltainen viiva ja ohituskielto. Silloin tämä audisti lähtee keskellä risteystä renkaat ulvoen ohittamaan, ja kiilaa vastaatulevan auton editse minun eteen, ja häviää horisonttiin.
Asuntoalueellamme on 40km/h nopeusrajoitus. Tätä harvat noudattavat. Pienet lapset liikkuvat polkupyörillään sivukaduilta pyörätielle, ylittävät katuja viistostikin, ja saattavat sännätä milloin vain pallon perässä eteen. Tuollaisessa tapauksessa jarrutus ei mitenkään voi onnistua. Mutta sitä minä en ymmärrä, että sen kaahaamisen pitää olla aivan älytöntä. Mutkat ajetaan kahdella renkaalla, sivukaduilla kaahataan 100m matkalla 100km/h, roska-auto kiihdyttää niin paljon kuin ikinä kerkeää lyhyellä pätkällä, postiauto suorastaan lentää katua pitkin.
5. Sekoilu
Haukiputaantiellä ajellaan välillä oman kaistan laidasta laitaan, niin lähellä piennarta, että pöly lentää ja soraa ryöpsyilee tielle. Sivuteiltä kiilataan eteen ja sitten ei edes yritetä kiihdyttää vauhtia. Liikenneympyrässä laitetaan vilkku vasemmalle ja tullaan ulos ilmoittamatta miten sattuu. Risteyksessä laitetaan vilkku oikealle ja käännytäänkin vasemalle. Uusissa Mersuissa ei vilkku toimi ollenkaan. Useampikaistaisissa risteyksissä ajetaan isoilla autoilla viereen niin, että näkyvyys menee kokonaan. Kyllä sieltä maasturin hytistä näkee, mutta matalasta Foordista ei. Tämä ärsyttää niin vietävästi. Pitäisi vissiin olla röntgennäkö. Maantieajossa pidetään turvavälinä 2m, kun nopeus on 100km/h. Kerran Kemistä Ouluun matkalla lumipyryssä hätäiset eteläsuomalaiset ajoivat letkassa, mutta yhtenä ryppäänä. Minä seurasin tilannetta 50-100 m turvaetäisyyden päässä. Jono eteni vaihtelevalla nopeudella, koska tuiskutti epätasaisesti. Laskin että edellä ajava JARRUTTI 178 kertaa 100km:n matkalla. Minä jarrutin kaksi kertaa Iin liikennetyömaiden kohdalla.
# posted by Kaitsu @ 8:55 ap. 
