torstaina, kesäkuuta 15, 2006
Oodi suomalaiselle lihalle
Demari-diktaattorit ja kepu-maatalous-mafiosot pitävät yllä Suomessa maailman korkeinta lihan hintaa. Se on kuvottavaa. Lihan täytyy kuulua jokapäiväiseen ruokapöytään viemättä syöjäänsä panttikonttoriin.
EU suunnittelee maataloustukiaisten saajien nimilistan muuttamista julkiseksi. Hyvä! Nämä riistetyt eurothan tulevat veronmaksajien jo ajettuneesta selkänahasta. Muualla maailmassa on paljastunut suurimmiksi tuensaajiksi kuninkaallisia, ylikansallisia yhtiöitä ja aatelisia ruhtinassukuja. Samaa vihjailtiin MOT -ohjelmassa, missä kerrottiin salaisista tuista sokerijuurikkaan viljelijöille Vakka-Suomessa. Isoimmat tilat omistaa Ehrnrooth -suku. Kukaan viranomainen ei paljastanut oikeita tukisummia. Eihän sitä korppi toisen silmää noki!
Vaan mitenkäs nyt suu pannaan, kun pianaikaa tulee määräys paljastaa nämä mustat aukot, jotka imevät kansakuntamme yhteisiä hiellä ja tuskalla ansaittuja varoja? Siellä isäntien ja viljelijöiden kabineteissa pidetään tällä hetkellä kriisipalavereja, kuinka peitetään todelliset hyötyjät mahdollisimman tarkkaan. Kepulaisia nimiä yritetään häivyttää listoilta. Varoja siirretään sveitsiläisille tileille. Kierrätetään rahaa olemattomien sikatilojen kautta, ja imetään EU-rahoitusta suomaaston muuttamiseksi tryffeli-tammenterho-villisika-metsiksi kainuulaiseen korpeen. Laitetaan sitkeät naudanlihat pakkaseen odottamaan parempaa hintaa. Kuluttajille väitetään lihapulan johtuvan alituotannosta. Ei näkynyt kepumarketissa nautaa grillattavaksi. Ainoastaan epämääräistä marinoitua takuusitkeää loppuunlypsettyä lehmää. Keinoja kyllä riittää.
Herätkää ihmiset! Jos hiemankin kurkistaa muiden maiden grillaus- ja lihakulttuuriin, niin varsin pian tajuaa hämäyksen ja usvaverhon, missä suomalaista kuluttajaa pidetään. Minä ainakin haluan joskus maailmassa syödä oikeaa T-luupihviä, minkä paino ilmoitetaan kiloissa [paunoissa]. Ystävä kävi Ämeriikassa työmatkalla, ja meni paikalliseen ravintolaan, jossa grillattiin asiakkaiden edessä ko. pihvejä. Suomessahan ruoat valmistetaan umpinaisissa keittiöissä, minne ei asiakkaan silmä pääse kurkistamaan. Suomalaisten määräysten mukaan ihminen ei saa tuntea ruuanvalmistuksessa syntyvää herkullista tuoksua. Huippuimurit poistavat kaiken aromin, ja mitätöivät puolet maksavan asiakkaan nautinnosta. Tupakansavu ja hieltä haisevat "maksavat" asiakkaat kyllä sallitaan örinöineen ja pöytääntunkeutumisineen. "Anna edes yksi pikku pala pizzaa!", sanoi kerran yksi rappioalkoholisti Kaijonharjussa, vaikka hänellä näytti olevan varaa ostaa keskiolutta. Vaikkapa Kreikassa pystyy suunnistamaan parhaaseen ravintolaan nenänsä avulla.
Tässä mainitussa texasilaisessa ravintolassa valmistetaan pihvejä myös lentorahtina toimitettavaksi muihin osavaltioihin! Näin sitä pitää Fort Worth! Suurin pihvi, jonka ystäväni söi, taisi painaa 4oz, elikkä 1,8 kg! Pihvi paistettiin siten, että ulkofileeosuus sai enemmän paistoaikaa kuin sisäfilee. Molemmat osiot pihvistä maistuivat erittäin mureilta, mehukkailta, ja oikealle lihalle [ei suomalaiselle teollisuusmarinadille]. Syömisen jälkeen hän huomasi, että hintaan kuului myös kulhollinen ranskanperunoita. Nekin tulivat pöytään pahoittelujen ja ihmetysten kera, että miten tuohon hulluun suomalaiseen enää mahtuu yhtään mitään. Mitähän tarjoilija ajatteli, kun jälkiruuaksi upposi vieläpä pari tuoppia olutta ja jäätelöannos? Maha tuli kuulemma täyteen.
Tällaista elämystä ei saa suomalaisesta ravintolasta. Ei edes Kepun maatalousnäyttelyn jälkeen pidettävistä puolueen sisäpiirin ravintolakaronkasta, jonka kustantaa veronmaksaja.
EU suunnittelee maataloustukiaisten saajien nimilistan muuttamista julkiseksi. Hyvä! Nämä riistetyt eurothan tulevat veronmaksajien jo ajettuneesta selkänahasta. Muualla maailmassa on paljastunut suurimmiksi tuensaajiksi kuninkaallisia, ylikansallisia yhtiöitä ja aatelisia ruhtinassukuja. Samaa vihjailtiin MOT -ohjelmassa, missä kerrottiin salaisista tuista sokerijuurikkaan viljelijöille Vakka-Suomessa. Isoimmat tilat omistaa Ehrnrooth -suku. Kukaan viranomainen ei paljastanut oikeita tukisummia. Eihän sitä korppi toisen silmää noki!
Vaan mitenkäs nyt suu pannaan, kun pianaikaa tulee määräys paljastaa nämä mustat aukot, jotka imevät kansakuntamme yhteisiä hiellä ja tuskalla ansaittuja varoja? Siellä isäntien ja viljelijöiden kabineteissa pidetään tällä hetkellä kriisipalavereja, kuinka peitetään todelliset hyötyjät mahdollisimman tarkkaan. Kepulaisia nimiä yritetään häivyttää listoilta. Varoja siirretään sveitsiläisille tileille. Kierrätetään rahaa olemattomien sikatilojen kautta, ja imetään EU-rahoitusta suomaaston muuttamiseksi tryffeli-tammenterho-villisika-metsiksi kainuulaiseen korpeen. Laitetaan sitkeät naudanlihat pakkaseen odottamaan parempaa hintaa. Kuluttajille väitetään lihapulan johtuvan alituotannosta. Ei näkynyt kepumarketissa nautaa grillattavaksi. Ainoastaan epämääräistä marinoitua takuusitkeää loppuunlypsettyä lehmää. Keinoja kyllä riittää.
Herätkää ihmiset! Jos hiemankin kurkistaa muiden maiden grillaus- ja lihakulttuuriin, niin varsin pian tajuaa hämäyksen ja usvaverhon, missä suomalaista kuluttajaa pidetään. Minä ainakin haluan joskus maailmassa syödä oikeaa T-luupihviä, minkä paino ilmoitetaan kiloissa [paunoissa]. Ystävä kävi Ämeriikassa työmatkalla, ja meni paikalliseen ravintolaan, jossa grillattiin asiakkaiden edessä ko. pihvejä. Suomessahan ruoat valmistetaan umpinaisissa keittiöissä, minne ei asiakkaan silmä pääse kurkistamaan. Suomalaisten määräysten mukaan ihminen ei saa tuntea ruuanvalmistuksessa syntyvää herkullista tuoksua. Huippuimurit poistavat kaiken aromin, ja mitätöivät puolet maksavan asiakkaan nautinnosta. Tupakansavu ja hieltä haisevat "maksavat" asiakkaat kyllä sallitaan örinöineen ja pöytääntunkeutumisineen. "Anna edes yksi pikku pala pizzaa!", sanoi kerran yksi rappioalkoholisti Kaijonharjussa, vaikka hänellä näytti olevan varaa ostaa keskiolutta. Vaikkapa Kreikassa pystyy suunnistamaan parhaaseen ravintolaan nenänsä avulla.
Tässä mainitussa texasilaisessa ravintolassa valmistetaan pihvejä myös lentorahtina toimitettavaksi muihin osavaltioihin! Näin sitä pitää Fort Worth! Suurin pihvi, jonka ystäväni söi, taisi painaa 4oz, elikkä 1,8 kg! Pihvi paistettiin siten, että ulkofileeosuus sai enemmän paistoaikaa kuin sisäfilee. Molemmat osiot pihvistä maistuivat erittäin mureilta, mehukkailta, ja oikealle lihalle [ei suomalaiselle teollisuusmarinadille]. Syömisen jälkeen hän huomasi, että hintaan kuului myös kulhollinen ranskanperunoita. Nekin tulivat pöytään pahoittelujen ja ihmetysten kera, että miten tuohon hulluun suomalaiseen enää mahtuu yhtään mitään. Mitähän tarjoilija ajatteli, kun jälkiruuaksi upposi vieläpä pari tuoppia olutta ja jäätelöannos? Maha tuli kuulemma täyteen.
Tällaista elämystä ei saa suomalaisesta ravintolasta. Ei edes Kepun maatalousnäyttelyn jälkeen pidettävistä puolueen sisäpiirin ravintolakaronkasta, jonka kustantaa veronmaksaja.
# posted by Kaitsu @ 9:02 ip. 
