Kaitsun blogi

Tarvittiin auto vaimolle. Käytiin kaupasta ostamassa käytetty Kukkopilli. Nimi tulee siitä, kun Remu sanoi kitaristilleen ettei tule tuommoiseen kukkopilliin istumaan, kun tämä tarjosi kyytiä rumpalilleen. Micran design kyllä muistuttaa kyseistä soitinta.

Koeajo onnistui, eivät katsoneet edes ajokorttia. Tinkasin hintaa, joka putosikin. Saatiin vielä tankki täyteen. Alla upouudet renkaat, niinkuin Kimillä varikolta lähdettäessä. Tarratkin vielä paikoillaan.

Koko hommaan meni semmonen tunteroinen. Puoli tuntia paperisotaan. Se onkin tarkkaa hommaa. Pitää huolehtia rekisteröinnistä, vakuutuksista, rahoituksesta. Pinkka papereita ja lukuisia allekirjoituksia. Myyjä kävi tien toisella puolella juosten luottokorttia höyläämässä, ja tokaisi mennessään, että kyllä me huomaamme, jos korttia veloitetaan parilla ylimääräisellä tonnilla.

Samaan aikaan annoin lapsille kaakaota automaatista. Pienen suun mukaan se oli kymmenen minuutin jäähdytyksen jälkeen liian kuumaa, ja se purskahtikin rinnuksille. Siinä meni paita, pusero, housut, sukat ja sandaalit kaakaohon. Samoin liikkeen lattia ja leikkipolkuauto.

No, eipähän tarvitse enää kulkea töihin KoskiNiljojen armoilla.