sunnuntaina, syyskuuta 03, 2006
Kotimainen elokuva, osa 2.
No demarihan siellä lymyilee. Opetusministeriön (johtajana opetusministeri toveri demari Kalliomäki) alainen komitea-mietintö-projektiryhmä Elokuvasäätiö pitelee ohjaksia käsissään. Ministeriö nimittää säätiön hallituksen. Paikkojahan ei jaeta kaveruuden ja puoluepoliittisen taustan mukaan, eihän? Uusin johtaja tulee piilokommunistien puolueesta, Vihreistä. Entinen oli Ylen varapuheenjohtaja, Espoon seurakuntayhtymän Kirkon mediasäätiön valtuuskunnan edustaja, Espoon yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja, Radio 1:n johtaja ja kansanedustaja. Hän on onneksi sentään kokoomuslainen.
Säätiö jakaa sitten omien mieltymystensä mukaan rahaa elokuvan tekijöille, produktioille. Jotta hallintoa ei tulisi liikaa, ministeriö itse asettaa vielä elokuvataidetoimikunnan, joka jakaa erikseen "laatutukea".
Säätiöllä on käytössään sisäinen ohje, minkä mukaan elokuvat saavat rahoitusta. Ohjetta ei paljasteta ulkopuolisille, mutta viitaten edelliseen blogiini on selvää, että suuren yleisön takia elokuvat ovat aina samanlaisia ja sisältävät kyseiset viisi peruspilaria. Tämäkö on korkeakulttuuria? Säätiön tehtävänä on kasvattaa lipputuloja, taiteellisuudesta viis veisaten.
Elokuvantekijät eivät voi toteuttaa parempilaatuisia elokuvia, koska ne jäisivät armotta ilman rahoitusta. Yksikään pitkä elokuva Suomessa ei synny ilman Säätiön rahoitusta. Tämä pelottaa minua. Pikkudiktaattorit ohjaavat salamyhkäisesti sitä, mitä ihmiset teattereissa saavat katsella. TV-elokuvat ja sarjat ovat tietenkin myös ohjattua katseltavaa kansalle. Dokumenttielokuvien ohjailu lienee vähäisempää.
Säätiö ylläpitää valtavaa byrokratiaa. Tukimuotoja, joihin jokaiseen pitää tehdä oma hakemus, on toistakymmentä. Tuotantotuki, käsikirjoitustuki, kehittämistuki, tuotannon ennakkotuki, markkinointituki, levitystuki, tuotannon jälkituki, kulttuuriviennin tuki, matka-avustukset tuottajille ja tekijöille, kulttuuriviennin kopion valmistustuki, esitystoiminnan tuki, kunnostus- ja laitehankintatuki, elokuvateattereiden toimintatuki, lisäkopiotuki, maahantuontituki, videon ja DVD:n levitystuki, muun elokuvakulttuurin tuki.
Voi hyvänen aika! Miksi tällaista vasemmistolaista tukiviidakkoa ja hakemusten ruljanssia ylläpidetään? Siksi tietenkin, että saadaan poliittisia virkamiestyhjäkkeitä ylöspidettyä veronmaksajien varoin.
Suomessa pitkät elokuvat saavat tukea noin 13 miljoonaa euroa vuosittain. Se jaetaan noin kymmenen elokuvan kesken. Monikymmenpäinen lauma säätiöläisiä pähkää rahan jakoa päivästä toiseen. Papereita siirrellään pinosta toiseen. Miksi ei tehtäisi yhtä paperia produktion kanssa? Annetaan raha yhtenä köntsänä, että tehkää elokuva, saatte vapaat kädet. Tukianomukset voisi käsitellä Opetusministeriön konttoristi arkipäivisin klo 15-16. Säätiön voi silloin lakkauttaa. Lopetetun Säätiön palkat ja hallintokulut voidaan käyttää vastedes itse elokuvien tekemiseen, ei hallinnointiin.
Tulee vaan taas mieleen Neuvostoliitto ja Pohjois-Korea. Hallitus määrää, minkälaisia kuvia katsellaan. Kaikki on ylhäältäpäin johdettua. Sellainen on suomalainen elokuva.
Lopuksi vielä hieman optimismia. Koska Neuvostoliittokin hajosi, niin ehkäpä joskus maailmassa Suomessa tehdään kokoillan elokuva ilman Elokuvasäätiön rahoitusta ja kontrollia. Siitä tulisi niin hyvä, että lipputuloilla voitaisiin tuottaa kaksi seuraavaa tuetonta kuvaa. Sen jälkeen Säätiö murskautuisi omaan mahdottomuuteensa.
Säätiö jakaa sitten omien mieltymystensä mukaan rahaa elokuvan tekijöille, produktioille. Jotta hallintoa ei tulisi liikaa, ministeriö itse asettaa vielä elokuvataidetoimikunnan, joka jakaa erikseen "laatutukea".
Säätiöllä on käytössään sisäinen ohje, minkä mukaan elokuvat saavat rahoitusta. Ohjetta ei paljasteta ulkopuolisille, mutta viitaten edelliseen blogiini on selvää, että suuren yleisön takia elokuvat ovat aina samanlaisia ja sisältävät kyseiset viisi peruspilaria. Tämäkö on korkeakulttuuria? Säätiön tehtävänä on kasvattaa lipputuloja, taiteellisuudesta viis veisaten.
Elokuvantekijät eivät voi toteuttaa parempilaatuisia elokuvia, koska ne jäisivät armotta ilman rahoitusta. Yksikään pitkä elokuva Suomessa ei synny ilman Säätiön rahoitusta. Tämä pelottaa minua. Pikkudiktaattorit ohjaavat salamyhkäisesti sitä, mitä ihmiset teattereissa saavat katsella. TV-elokuvat ja sarjat ovat tietenkin myös ohjattua katseltavaa kansalle. Dokumenttielokuvien ohjailu lienee vähäisempää.
Säätiö ylläpitää valtavaa byrokratiaa. Tukimuotoja, joihin jokaiseen pitää tehdä oma hakemus, on toistakymmentä. Tuotantotuki, käsikirjoitustuki, kehittämistuki, tuotannon ennakkotuki, markkinointituki, levitystuki, tuotannon jälkituki, kulttuuriviennin tuki, matka-avustukset tuottajille ja tekijöille, kulttuuriviennin kopion valmistustuki, esitystoiminnan tuki, kunnostus- ja laitehankintatuki, elokuvateattereiden toimintatuki, lisäkopiotuki, maahantuontituki, videon ja DVD:n levitystuki, muun elokuvakulttuurin tuki.
Voi hyvänen aika! Miksi tällaista vasemmistolaista tukiviidakkoa ja hakemusten ruljanssia ylläpidetään? Siksi tietenkin, että saadaan poliittisia virkamiestyhjäkkeitä ylöspidettyä veronmaksajien varoin.
Suomessa pitkät elokuvat saavat tukea noin 13 miljoonaa euroa vuosittain. Se jaetaan noin kymmenen elokuvan kesken. Monikymmenpäinen lauma säätiöläisiä pähkää rahan jakoa päivästä toiseen. Papereita siirrellään pinosta toiseen. Miksi ei tehtäisi yhtä paperia produktion kanssa? Annetaan raha yhtenä köntsänä, että tehkää elokuva, saatte vapaat kädet. Tukianomukset voisi käsitellä Opetusministeriön konttoristi arkipäivisin klo 15-16. Säätiön voi silloin lakkauttaa. Lopetetun Säätiön palkat ja hallintokulut voidaan käyttää vastedes itse elokuvien tekemiseen, ei hallinnointiin.
Tulee vaan taas mieleen Neuvostoliitto ja Pohjois-Korea. Hallitus määrää, minkälaisia kuvia katsellaan. Kaikki on ylhäältäpäin johdettua. Sellainen on suomalainen elokuva.
Lopuksi vielä hieman optimismia. Koska Neuvostoliittokin hajosi, niin ehkäpä joskus maailmassa Suomessa tehdään kokoillan elokuva ilman Elokuvasäätiön rahoitusta ja kontrollia. Siitä tulisi niin hyvä, että lipputuloilla voitaisiin tuottaa kaksi seuraavaa tuetonta kuvaa. Sen jälkeen Säätiö murskautuisi omaan mahdottomuuteensa.
# posted by Kaitsu @ 11:35 ap. 
