lauantaina, helmikuuta 23, 2008

 

Valintatalon kassajonossa

Poikkesin tänään Valintaladossa ostamassa pussillisen perunoita. Kakkapyllypyyhkeitä en löytänyt, koska myymälässä vaihdettin järjestystä ja kaikki tavarat olivat hujan hajan pitkin käytäviä.

Kuudesta kassalinjasta yksi on auki. Jono yltää puoleen kauppaan. Lämpötila on säädetty jonnekin +35 asteen hujakoille.

Tavallisesti minun kohdalle sattuu, että kolikot loppuvat kesken, ja pötköjä ruvetaan avaamaan asiaan kuuluvalla hartaudella. Olemattomilla kynsillä nyhrätään tiukkaa paperia auki. Mielestäni naisilla pitää olla pitkät kynnet! Eräs kassaneiti kopautti pötkön rahalaarin reunaa vasten, jolloin kolikot lentelivät pitkin lattiaa. Ystävälliset asiakkaat auttoivat poimimisessa.

Kun kolikot ovat onnellisesti kassakoneessa, loppuu kuittipaperi kuin taikaiskusta. Uutta rullaa pitää kaivaa tiskin alta. Vaihtamisessa menee tovi. Hikikarpalot putoilevat selässä kankkujen väliin.

Edelläni on enää eläkeläispariskunta, joilla kärry pullottaa niin, että osa tavaroista meinaa pudota lattialle. Mies katsoo perunapussiani, ja antaa paikkansa minulle. En ole uskoa korviani! Saan kuitenkin kiitettyä ystävällisiä vanhuksia. He sanoivat vielä, että he ovat hieman hitaita, kun ovat niin vanhoja.

Täytyy sanoa, että haukiputaalaiset ihmiset ovat ystävällisiä!

Comments: Lähetä kommentti



<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?