Kaitsun blogi

Ei voi kuin hämmästellä, kuinka oululainen ajaa autoa. Kun viime perjantaina hain töllön huollosta, näkyi välillä keskusta-Isko kaksi peltikolaria. Ilmeisesti peräänajoja, toisessa kaksi autoa, toisessa kolomen auton ketjukolari. Sää normaali, ei aurinko häikäissyt, suora tie, ei vastaantulijoita (kaksi kaistaa molempiin suuntiin). Ilmeisesti kaikki selvisivät hengissä, tällä kertaa. Näkyivät juttelevan henkevästi ja harrastavan posket lommolla tupakoinnin polttoa. Seuraavan päivän Kalevassa kerrottiin kolareita sattuneen kolme kyseiseen aikaan.

Samaan tapaan ajetaan moottoritiellä. Pellit ruttuun vaan ja autot pöpelikköön. Sitten ne autot jätetään sinne, eikä poliisi vaivaudu laittamaan teippejä. Ihmiset soittelevat samasta autosta tuhat hätäpuhelua. Tuossa Pateniemi-Kempele välillä saattaa lojua 5-6 autonraatoa.

Oulussa saamme nauttia myös liikennevalokulttuurista. Kun valo vaihtuu vihreiltä punaiseksi, niin keltaisella painetaan lisää kaasua, ja punaisia päin torveltaa vielä kaksi autoa ja Mersu. Kaikilla on kamala kiire. Mutta odotapas vihreän syttymistä punaisissa! Kun valo on jo vihreä, niin jonossa ensimmäinen vasta hapuilee vaihdekeppiä käteensä. Tämän jälkeen jonon toinen rupeaa hamuilemaan keppiä, kun huomasi, että edellä ajavaa autoa ei näy enää missään. Näin saadaan 100-200 metrin turvavälit kuntoon.

Liikennevalojen ohjelmointi ei toimi ollenkaan. Päätiellä näytetään oletuksena punaista ja sivutielle aina vihreää. Seuraaviin valoihin ajaessa huomaa, kuinka vihreä juuri muuttuu punaiseksi. Ei mitään synkronointia. Varsinkin Aleksanterinkadulla käy näin. Ja sitten ihmiset ajavat risteykset tukkoon.