Kaitsun blogi

Kostas on kreikkalainen mopedikuski. Kun hän näkee tuttavansa kadun reunalla, painaa hän tööttiä. Jos edelläajavasta autosta ei pääse ohi, painaa hän tööttiä kahdesti. Jos Kostaksella on hyvä päivä, hän tööttäilee satunnaisesti muuten vaan. Jos kolme mopedia menee kapeaan kujaan yhtaikaa, ajaa Kostas töötti pohjassa kujan läpi. Kun linja-auto ei meinaa mahtua kreikkalaisittain parkkeerattujen autojen välistä, eikä Kostas pääse kummaltakaan puolelta ohi, painaa hän vihaisesti tööttiä. Tämä onkin Kostakselle uutta. Tavallisesti ohi pääsee autoista, kun vain lähtee ohittamaan. Turistit kyllä hyppivät pois alta. Ohittaminen onnistuu aina, vaikka kuinka vastaantulijat tööttäilisivät. Ohi pitää päästä vaikka henki menisi. Yannis ja Nektarinis eivät onnistuneet. Heille tienposkessa tököttää postilaatikonnäköinen pönttö, jossa suojeluspyhimyksen ikoni ja oliiviöljypullo vainajan kuvan ohella muistuttavat muita kulkijoita erikoiseen varovaisuuteen.

Herra Psoriatikis päivystää kalaravintolan edustalla. Hän kertoo, että kala on tuoretta, omilla veneillä kalastettu kymmenen kilometrin syvyydestä. Katkaravut ja roskakaloihin kuuluvat merilahnat (sea-bream) möllöttävät pystyssä jäämurskan päällä auringon paahteessa. Kalanmyyjä kehuu ammattitaitoisia kokkejaan ja isoja hummereitaan. Hygieniakin puheen perusteella vaikuttaa kunnolliselta, kunnes hän paljain käsin ottaa ison prawnin ja tunkee sen melkein suusta sisään.

Tervetuliaisuustilaisuus pidetään Rethymnonin rantakadun kuppilassa. Menemme paikalle hetkeä ennen tilaisuuden alkua. Kadulle on asetettu ruokalista, jota voi selata. Siinä ruoat esitellään myös herkullisina kuvina. Paikan omistaja säntää paikalle. Hän selittää, että paivällä juodaan viinaa ja yöllä syödään ruokaa. Hän tempaisee listan kädestä, vaikka selailemme sitä. Lähdemme sivummalle, mutta palaamme kohta takaisin suoraan pöytään istumaan. Omistaja menee hämilleen. Muutitteko mieltänne? Ei, emme! Tulimme tervetulotilaisuuteen. Sanoin asiasta oppaalle, joka sanoi, että herra Appelsiinis on hassu setä. Emme käyneet paikassa sen koommin. Hyvä valinta Finnmatkat!

Rantakadun varrella sijaitsee sata snackbaaria, 50 minimarkettia, ja pari hotellin sisäänkäyntiä. Ei yhtään tavernaa. Erään roskaruokalan seinällä komeili kuva viisikymmentäluvun Rethymnonista. Siinä näkyi pelkästään vanha kaupunki. Ei mitään disco-, snackbar-, jäätelö-, rihkamapuoti-, turistirysä- iljetyksiä. Näin massaturismi tuhoaa alkuperäisen kulttuurin. Kafeneioneita tai ouzereioneita ei näkynyt. Typerät ruotsalais- ja saksalaisturistit syövät schnitzeleitä kuin kotimaassaankin. Rusettikaulaiset pukutarjoilijat kantavat selkä vääränä ei-kreikkalaista ruokaa Svenssoneille ja Müllereille.

Huoneistohotelli vaikutti siistiltä. Jopa katot ja parvekkeen pimennysovet pyyhitään joka päivä. Ei Ikaalisten kylpylässä. Linnunpeetä koko parveke täynnä. Taustalla soi mieltä hivelevä Titinalle. Riitalla oli keikkaväsymystä vähän niin kuin Mustajärvellä eilen, että vietiin ennen keikkaa lasareettiin, eikä ilmaannuttu keikkapaikalle.

Vassillis tarjoilee lohkottuja appelsiineja tarjottimella. Paljain sormin tietenkin. Siitäkös ripuli puhkeaa. Ehkä se johtuikin liiallisesta tsatsikista. Luontaistuotteilijat kun vakuuttavat, että laktoosivammainenkin voi popsia luonnonjogurttia. Vaan ei. Jokin meni pieleen. Varpusparvi lensi. Kiva kun paperia ei voi pudottaa pönttöön, vaan laitetaan kannelliseen roskikseen, jonka siivooja joka päivä siirtää selän taakse pöntön viereen. Ehkä kreikkalaiset ovat notkeampia kuin härmäläiset.

Vanhankaupungin Papanopouloksen raflassa neljän hengen safka maksaa 50 euroa. Vastaava maha täyteen maksaa Marian tavernan alkuperäismuonin 25 euroa. Paikan omistajamummo tulee samaan pöytään vetäisemään sormustimellisen rakia. Siinä kuulemma pitkän iän salaisuus. Silmälasillinen ystävämme huomaa Marian kakkuloiden olevan erittäin likaiset. Hyvä jos läpi näkee. Kun hän ystävällisesti tarjosi rakit ja ouzot, niin miksime emme olisi voineet kuurata linssejä puhtaiksi?




Papanopouloksen paikka sijaitsi huomaamattoman kujan varrella. Serbialaistarjoilitar kertoi hyvästä keittiöstä, ja että tarjottu stifado tosiaan oli kaniinia, eikä kanaa, vaikka se siltä maistui. Kuulemma yrttipitoinen ruoka muuttaa kanin makua niin, että se maistuu kuin broileri. Jeah! Hän myöskin ystävällisesti ajoi pois mustalaiset, jotka kauppasivat ties mitä. Ehkä romanit eivät ole kovin suuressa huudossa Serbiassakaan. Eivät ole sopeutuneet suomalaiseenkaan lainsäädäntöön 500 vuodessa.

Kaiken kaikkiaan Rethymnon tuntuisi suomalaiselle hyvältä paikalta, mutta ruotsalaiset ja norskit epäilemättä nostavat hintatasoa, ja alkuperäinen kreikkalaisuus puuttuu täysin. Parkettilattiaisissa "tavernoissa" soitetaan discopoppia, mikä iljettää. Tavallisesti missään ei soiteta mitään. Joku eu-direktiivi taas? Missä bouzukit?

Ei koskaan enää Rethymnoniin.

Kuvissa paidákia (lampaankyljykset) ja Maria. Nam!