Kaitsun blogi

Finnairin matkoilla tulee kuulutus, jossa kerrotaan happinaamarin tulevan paineen tippuessa katosta, jolloin pitää ensin auttaa itseään ja vasta sen jälkeen lasta tai kohtalotoveriaan vieressä. Sen jälkeen kerrotaan, että pakkolaskussa pitää mennä niin matalaksi kuin mahdollista. Kuulutus menomatkalla Kreikkaan vain tuli niin hiljaa, että siitä ei saanut mitään selvää. Ehkä ihmisiä ei haluta pelotella turhaan.

Turvallisuuteen pitäisi minusta suhtautua oikeasti vakavasti. Kauhuvideon aikana lentoemot näyttävät lähimmät pakotiet peltipurkista, mutta ainakaan takimmaiset emot ja miespuoliset stuertit tutkivat omia tilojaan ja kaappejaan niin tarkoin, että jäi epäselväksi, pääseekö koneen takaa mahdollisesti ulos, kun syöksymme maahan tai veteen. Hösh! Se niistä hienoista turvallisuusmääräyksistä. Myöskään kelluntaliivin käyttöä ei näytetty. Ja kuka edes tietää, että niissä on vilkkuvalo ja pilli, mihin puhaltaa? Ja kuinka niitä käytetään?

Turvavyön merkkivalon aikana sai käydä vessassa, ja koneen rullatessa kentällä ihmiset (lue: oululaiset) avasivat surutta vyöt heti kosketuksen jälkeen. Ei siihen kukaan puuttunut. Cabin crew on asia erikseen. Heillä on oikeus kuolla heti kapteenin luvan jälkeen, mutta typerät landelaiset vaarantavat muidenkin hengen idioottimaisella välinpitämättömyydellään. Vyön avaaminen ennenaikaisesti ei nopeuta yhtään matkatavaroiden saamista ruumasta hihnalle. Oululainen on synnynnäinen jonottaja, kuin neuvostoliittolainen. Ainakin Haniassa heti boardauksen alkaessa kaikki nousivat jonottamaan tukalan kuumassa aulassa koneeseen, kun neitokainen avasi portin.

Kotimaan lennoilla sentään kuulee joskus, että lapsiperheet pääsevät ensimmäisenä sisään, koska vaunut menevät ruumaan vasta viimeisessä vaiheessa, ja asettuminen etummaisiin penkkeihin vie enemmän aikaa. Vastaavasti kärryt tulevat ensimmäisenä kohteessa matkatavarahihnalle. Mutta ei Haniassa.

Lapsiperheet joutuvat taistelemaan paikastaan kuten pöhölöt konsanaan. Oululainen ei ymmärrä tätä. Oma napa on aina tärkein. Sivumennen sanoen kotimaan lennoilla ikkunapaikoista vallitsee animaalinen kilpailu, kuka ehtii ensin valloittaa parhaat paikat. Eläkeläiset suosivat monesti koneen etuosan paikkoja. Kerrankin mummopariskunta häädettiin koneen takimmaiseen osaan, kun lapsiperhe tarvitsi tuplahappinaamaripaikat koneen kahdelta ensimmäiseltä riviltä.

Minulla on aina taipumus joutua riville kymmenen tai yksitoista, riippuen konetyypistä. Se tarkoittaa pakkolasku-uloskäyntipaikkaa. Siinä käy kauhea veto kun ovi vuotaa aina. Ehkä se joskus irtoaa ja lentää taivaan tuuliin kesken lennon. Kerrankin jalka meinasi jäätyä kiinni seinämuoviin yölennolla. Oululaiset tietenkin vievät kaikki ylimääräiset huovat ja tyynyt ennen kuin emot tuovat niitä siiven kohdalla sijaitseville paikoille. Siinä sitten hytistään hypotermiassa. Miksi aina käy sellainen tuuri, että joudun aina siiven kohdalle?

Menomatkalla halusin vaihtaa siipipaikan jonnekin muualle, niin järjestyi hienot istuimet vaimolleni ja itelle koneen takaa. Mutta ei viimeiseltä riviltä. Siinä kun taas ei voi säätää selkänojaa taaksepäin ollenkaan. Hyvä! Sinne tuli "sairas" matkustaja. Hän oli niin sairas, että makasi kolmella tuolilla pitkällään ja tilasi (ja sai!) viisi konjakkia pahimpaan tautiinsa.

Finnairin totalitääriseen systeemiin kuuluu, että hallintoneuvoston jäsenet saavat matkustaa minne vain ja milloin vain koska haluavat. Tämä on jäänne neuvostoliittolaisesta johtamisesta. Oikeissa yhtiöissä ei tietenkään tunneta mitään neuvostoja. Mustat autot kiitävät pitkin Moskovan tai Leningradin katuja poliisiautojen saattueessa piittaamatta muusta liikenteestä ja politbyroon jäseniä kuskataan kuin Finnairin henkilöstöä konsanaan. Koska tämä hulluus loppuu?

Sama ylimielisyys näkyy palvelussa. Ystäväpariskunta tilasi jo menomatkalla tuliaiset suoraan koneeseen, ja maksoivat ne heti samantien. Kun lähdimme Haniasta Suomeen, ei tuliaisia tietenkään näkynyt penkilla kuten luvattiin. Tuli kuulemma sekaannusta, tai pumaskasta puutui allekirjoitus, tai jokin "vaan" meni pieleen. Kysymyksessähän lienee maailman yksinkertaisin asia, josta keskushallinnollinen Finnair ei selviydy. Tavaroita ei voi kuulemma tuoda jälkikäteen suoraan kotiin (mikä olisi pienin korvaus aiheutuneesta harmista), koska väkijuomalaki Suomessa kieltää sen. Näin mieliharmia saavat sekä matkustaja, että matkalta tulijaa odottavat. Kiinassakin lupa-asioissa pitää tarkalleen huolehtia, että leimoja tulee paperiin parillinen määrä, tai ainakin tarvittavasti.