Kaitsun blogi

Ah, vaalit menivät paremmin kuin odotinkaan. Tietenkin olisi ollut suotavaa, että demarit olisivat menettäneet enemmän paikkoja. Ennustin hieman väärin, etteikö äänestäjä voisi vaikuttaa. Ehkä kuitenkin nyt vaikutti enemmän se, että yhä useampi jätti äänestämättä. Olinkohan hieman pessimistinen? Tästä tulee mieleen vanha vitsi.

Pessimisti: Nyt asiat eivät enää voi mennä huonommin!
Optimisti: Kyllä vaan voivat!

Ääntenlaskeminen tuntuu monimutkaiselta. Ehdokas, joka saa 5379 ääntä (Moilanen) jää valitsematta, ja pienemmän lukeman saanut pääsee eduskuntaan (4127, Lindén). Edustamaan otetaankin ne, joiden vertailuluku on suurempi. Se saadaan laskemalla puolueen tai vaaliliiton äänet yhteen. Äänten ykkönen saa yhteenlasketun luvun, seuraava puolet, seuraava kolmasosan, ja niin edelleen.

Tämä johtaa ääniharavien käyttöön. Joku suosittu ehdokas vetää saman puolueen ehdokkaan mukanaan eduskuntaan. Toisaalta pieneltäkin paikkakunnalta saattaa tulla valituksi naurettavan pienellä äänisaaliilla.

Toinen ongelma tulee vaaliliitoista. Ne kun voivat muodostua suosikista ja inhokista. Silloin äänestäjä saattaa sortua äänestämään kepua tai sossuja.

Hylättyjen lipukkeiden kyseenalainen johtaja on Ahvenanmaa. Pelle-Svenssonit eivät välitä Suomen vaaleista, mutta automaattinen eduskuntapaikka kelpaa aina.

Nyt jännitys tiivistyy, saadaanko punakaarti pois hallituksesta. Vasta sen jälkeen voi huoahtaa helpotuksesta.