sunnuntaina, tammikuuta 28, 2007
Poroa pöytään!
Poro kuuluu lappilaiseen ruokapöytään, kuin Angus-nauta Whopperin väliin. Eteläsuomalaiset tokkopa syövät poroa koskaan kouluruokana, ja äärimmäisen harvoin kotona. Miksi? No siksi tietenkin, ettei kyseistä otusta löydy etelhän pakastealtaista. Ja jos löytyy, niin hinta 20EUR/kg saa valinnan kääntymään helposti tarjousnautasikaan.
Muistan omista kouluruokailuista, että poroa sai kaksi kertaa vuodessa. Toinen kerta sattui itsenäisyyspäivän aatoksi, ja toinen joskus maaliskuun loppupuolelle poronlihakeittona. Se kuvotti monia. Minä kun söin kaikkea ja kaiken mitä koulussa tarjottiin, niin poronlihakeitto sai minutkin harkitsevaksi. Jänteiset rustonkappaleet uivat perunoiden seassa, ja koko komeus oli samennettu vehnäjauhovelliksi. Uuugh. Käristyksenä rusto sentään sulaa jonkin verran, ja lopputulos maistuu herkulliselta. Joissakin resepteissä mukaan ujutetaan savupekonia, josta tulee maukas harmoninen rasva-liha-suola-karsinogeeni-yhdistelmä. Siihen kun yhdistää puikulapottumuusin, niin avot! Muusiin tulee toki voita iso köntsä. Ja kermaa tai umpimaitoa.
Armeijassa (Sodankylässä) poroa sai ilmeiseti kerran vuodessa. Itsenäisyyspäivänä. Nam, herkullista!
Poronkäristysfiksaation vimmoittamana säntäsin lähimarkettiin. Ensimmäisestä puljusta ei löytynyt kuin Lapin Lihan pikkupaketteja poroa hintaan 5EUR/240g. Ei tullut kauppoja. Menin toiseen vihreäväriseen kauppaan, ja sieltä löytyikin himoitsemaani lihaskudosta. Mutta hinta 15,99EUR/750g ei oikein sopinut matalapalkka-alaiselle. Viereisestä laatikosta löytyi samannäköistä (ja samanmakuista) lihaa hintaan 3,95EUR/750g, ja kaupat tuli heti. Kyseessä oli tietenkin Uusi-Seelantilainen saksanhirvi, jota nykyään pitäisi ilmeiseti kutsua punapeuraksi (Red Deer). Ilkka Koivisto tosin vaatii nimeksi isopeura. Hösh!
Muistan kerran, kun lähdin kesämökille keskellä talvea entisen bändimme rumpalin kanssa, ja häntä hakiessa piipahdin hänen silloisen kotinsa eteisessä. Heti nenään tulvahti poron tuoksu. Minut kutsuttin sisään, ja neuvottiin odottamaan ruokaa. Hänen äitinsä laittoi poronlihakeittoa, niin että luutkin olivat mukana. Koko perhe lappoi soppaa kiduksiinsa. Minuakin vaadittiin testaamaan keiton makua. Heti huomasi, että poro kannattaa keittää luineen, ja liha pilkkoa karjalanpaistimaisiksi isoiksi paloiksi. Pöydästä löytyi ruisleipää ja voita, sekä punaista maitoa. Perunat maistuivat herkullisilta. Muita "rehuja" keitossa ei näkynyt. Suolat olivat kohdillaan. Ensimmäiseksi mökille päästyä meni päälärillinen kaivovettä.
Armeijassa Rovajärven ampumaleirin aikaan kysyttiin vapaaehtoisia, ja minähän ilmoittauduin heti palvelukseen, ja pääsin huoltojoukkueeseen. Toiset sissit joutuivat maalijoukkueeksi jonnekin jeeraan hyppimään kipakkoina pakkasöinä (-25 C). Hah haa! Teltta pystytettiin ruokalarakennuksen viereen, ja laitoimmepa jopa ylimääräisen teltan kaksinkertaiseksi suojaksi. Ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa saimme puiset teltanaluslaudoitukset, jotka pitävät makuupussin irti maasta. Tavallisesti teltan pohjalle revitään kuusenhavuja pehmikkeeksi ja eristeeksi. Ensimmäistä kertaa armeijan aikana teltassa tarkeni, ja meinasi tulla jopa liian kuuma. Ystävällinen kokkivarusmies kuskasi meille ylijäämiä, mitä hän itse ei jaksanut syödä. Hänen painoindeksinsä huiteli reippaasti yli kolmenkymmenen. Kerrankin saimme laatikollisen omenoita, jotka maistuivat erinomaisilta. Makkarakeitosta jäi yli 8 pakettia lenkkiä, jotka paistoimme kamiinassa illalla. Kunnollisessa hiilloksessa lenkinpätkä valmistuu 14 sekunnissa. Joku otti ihan aikaa kellosta.
Vaan kapiaiset eivät syöneet keittolan muonia. Heille piti hakea Kemijärveltä pizzaa. Pääsin kerran mukaan hakureissulle. Jonkin suoran ja peltoaukean kohdalla porotokka nuoli maantien pintaa, ja joku pukumies juuri sattui ajamaan poron yli ohittaesamme paikkaa. Yliajaja sanoi, että kun minulla jääkärillä on nuo huonommat vaatteet, niin minä voisin pistää poron. Jo vain se soppii! Pasin kuski kalautti poronkantturaa kirveellä päähän niin että varsi meni poikki. Minä sitten otin puukon, ja pistin poron. Sätkimisen jälkeen paikalle tuli paliskuntalaisia, jotka totesivat poron syöntilepoiseksi, kiitos pistämisen. Ruho hävisi heti Hiacen tavaratilaan. Jälkeenpäin ajattelin, että poromies saa korvauksensa, ja poroasiamies keittoonsa lihaa. Puhumattakaan paisteista, käristyksestä ja herkullisesta kielestä. Ei saa kieltä Oulusta marketeilta! Kummallista?
Mutta yhä ihmettelen, että samainen otus maksaa tyyliin 15,99 EUR/pussi, ja uusiseelantilainen vastaava 3,95/pussi. Suomessa poroja teurastetaan noin 215000 vuodessa, Uudessaseelanissa saksanhirviä tarhataan ja teurastetaan 1,8 miljoonaa per vuosi. Ja kuljetus toiselta puolelta maapalloa hoituu lentokonein, ja kylmäketjun katkeamattomuuden varmistaminen toimii. Miten tämä hulluus on mahdollista? Suomalainen ökykallis poro tullee Oulussa ehkä sadan kilometrin säteeltä, ja hinta muodostuu älyttömäksi tavalliselle kuluttajalle. Miten ihmeessä lihaa kannattaa tuoda kauimmaisesta paikasta maailmaa tänne korkean verotuksen pahoinvointimaahan?
Lisäksi poromiehelle maksetaan tukiaisia eloporojen mukaan siitä, että ne koikkelehtivat metsässä, ja kaluavat viimeisetkin jäkälät ja öllöttävät kaikkien harmina milloin missäkin takapihalla. Sekä korvataan täysimääräisesti autojen alle jääneet porot, ja Ratahallinto maksaa suuren summan junien alle jääneistä kantturoista. Myöskin kotkien viemät satakiloiset poronvasat korvataan veronmaksajien varoista.
Jos poromieheltä kysyy, paljonko niitä pettereitä mahtaa löytyä karsinasta, niin vastaus tulee suurin piirtein näin:
- Kylä ne kahtha puoltha puutha juokhsee! Jovainsesitteniinkhuvissiinsittetaithaaollaniin!
Muistan omista kouluruokailuista, että poroa sai kaksi kertaa vuodessa. Toinen kerta sattui itsenäisyyspäivän aatoksi, ja toinen joskus maaliskuun loppupuolelle poronlihakeittona. Se kuvotti monia. Minä kun söin kaikkea ja kaiken mitä koulussa tarjottiin, niin poronlihakeitto sai minutkin harkitsevaksi. Jänteiset rustonkappaleet uivat perunoiden seassa, ja koko komeus oli samennettu vehnäjauhovelliksi. Uuugh. Käristyksenä rusto sentään sulaa jonkin verran, ja lopputulos maistuu herkulliselta. Joissakin resepteissä mukaan ujutetaan savupekonia, josta tulee maukas harmoninen rasva-liha-suola-karsinogeeni-yhdistelmä. Siihen kun yhdistää puikulapottumuusin, niin avot! Muusiin tulee toki voita iso köntsä. Ja kermaa tai umpimaitoa.
Armeijassa (Sodankylässä) poroa sai ilmeiseti kerran vuodessa. Itsenäisyyspäivänä. Nam, herkullista!
Poronkäristysfiksaation vimmoittamana säntäsin lähimarkettiin. Ensimmäisestä puljusta ei löytynyt kuin Lapin Lihan pikkupaketteja poroa hintaan 5EUR/240g. Ei tullut kauppoja. Menin toiseen vihreäväriseen kauppaan, ja sieltä löytyikin himoitsemaani lihaskudosta. Mutta hinta 15,99EUR/750g ei oikein sopinut matalapalkka-alaiselle. Viereisestä laatikosta löytyi samannäköistä (ja samanmakuista) lihaa hintaan 3,95EUR/750g, ja kaupat tuli heti. Kyseessä oli tietenkin Uusi-Seelantilainen saksanhirvi, jota nykyään pitäisi ilmeiseti kutsua punapeuraksi (Red Deer). Ilkka Koivisto tosin vaatii nimeksi isopeura. Hösh!
Muistan kerran, kun lähdin kesämökille keskellä talvea entisen bändimme rumpalin kanssa, ja häntä hakiessa piipahdin hänen silloisen kotinsa eteisessä. Heti nenään tulvahti poron tuoksu. Minut kutsuttin sisään, ja neuvottiin odottamaan ruokaa. Hänen äitinsä laittoi poronlihakeittoa, niin että luutkin olivat mukana. Koko perhe lappoi soppaa kiduksiinsa. Minuakin vaadittiin testaamaan keiton makua. Heti huomasi, että poro kannattaa keittää luineen, ja liha pilkkoa karjalanpaistimaisiksi isoiksi paloiksi. Pöydästä löytyi ruisleipää ja voita, sekä punaista maitoa. Perunat maistuivat herkullisilta. Muita "rehuja" keitossa ei näkynyt. Suolat olivat kohdillaan. Ensimmäiseksi mökille päästyä meni päälärillinen kaivovettä.
Armeijassa Rovajärven ampumaleirin aikaan kysyttiin vapaaehtoisia, ja minähän ilmoittauduin heti palvelukseen, ja pääsin huoltojoukkueeseen. Toiset sissit joutuivat maalijoukkueeksi jonnekin jeeraan hyppimään kipakkoina pakkasöinä (-25 C). Hah haa! Teltta pystytettiin ruokalarakennuksen viereen, ja laitoimmepa jopa ylimääräisen teltan kaksinkertaiseksi suojaksi. Ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa saimme puiset teltanaluslaudoitukset, jotka pitävät makuupussin irti maasta. Tavallisesti teltan pohjalle revitään kuusenhavuja pehmikkeeksi ja eristeeksi. Ensimmäistä kertaa armeijan aikana teltassa tarkeni, ja meinasi tulla jopa liian kuuma. Ystävällinen kokkivarusmies kuskasi meille ylijäämiä, mitä hän itse ei jaksanut syödä. Hänen painoindeksinsä huiteli reippaasti yli kolmenkymmenen. Kerrankin saimme laatikollisen omenoita, jotka maistuivat erinomaisilta. Makkarakeitosta jäi yli 8 pakettia lenkkiä, jotka paistoimme kamiinassa illalla. Kunnollisessa hiilloksessa lenkinpätkä valmistuu 14 sekunnissa. Joku otti ihan aikaa kellosta.
Vaan kapiaiset eivät syöneet keittolan muonia. Heille piti hakea Kemijärveltä pizzaa. Pääsin kerran mukaan hakureissulle. Jonkin suoran ja peltoaukean kohdalla porotokka nuoli maantien pintaa, ja joku pukumies juuri sattui ajamaan poron yli ohittaesamme paikkaa. Yliajaja sanoi, että kun minulla jääkärillä on nuo huonommat vaatteet, niin minä voisin pistää poron. Jo vain se soppii! Pasin kuski kalautti poronkantturaa kirveellä päähän niin että varsi meni poikki. Minä sitten otin puukon, ja pistin poron. Sätkimisen jälkeen paikalle tuli paliskuntalaisia, jotka totesivat poron syöntilepoiseksi, kiitos pistämisen. Ruho hävisi heti Hiacen tavaratilaan. Jälkeenpäin ajattelin, että poromies saa korvauksensa, ja poroasiamies keittoonsa lihaa. Puhumattakaan paisteista, käristyksestä ja herkullisesta kielestä. Ei saa kieltä Oulusta marketeilta! Kummallista?
Mutta yhä ihmettelen, että samainen otus maksaa tyyliin 15,99 EUR/pussi, ja uusiseelantilainen vastaava 3,95/pussi. Suomessa poroja teurastetaan noin 215000 vuodessa, Uudessaseelanissa saksanhirviä tarhataan ja teurastetaan 1,8 miljoonaa per vuosi. Ja kuljetus toiselta puolelta maapalloa hoituu lentokonein, ja kylmäketjun katkeamattomuuden varmistaminen toimii. Miten tämä hulluus on mahdollista? Suomalainen ökykallis poro tullee Oulussa ehkä sadan kilometrin säteeltä, ja hinta muodostuu älyttömäksi tavalliselle kuluttajalle. Miten ihmeessä lihaa kannattaa tuoda kauimmaisesta paikasta maailmaa tänne korkean verotuksen pahoinvointimaahan?
Lisäksi poromiehelle maksetaan tukiaisia eloporojen mukaan siitä, että ne koikkelehtivat metsässä, ja kaluavat viimeisetkin jäkälät ja öllöttävät kaikkien harmina milloin missäkin takapihalla. Sekä korvataan täysimääräisesti autojen alle jääneet porot, ja Ratahallinto maksaa suuren summan junien alle jääneistä kantturoista. Myöskin kotkien viemät satakiloiset poronvasat korvataan veronmaksajien varoista.
Jos poromieheltä kysyy, paljonko niitä pettereitä mahtaa löytyä karsinasta, niin vastaus tulee suurin piirtein näin:
- Kylä ne kahtha puoltha puutha juokhsee! Jovainsesitteniinkhuvissiinsittetaithaaollaniin!
# posted by Kaitsu @ 10:56 ip. 
