Kaitsun blogi

Valkoinen arkku alttarin edessä. Mummi nukkuu ikiunta. Lasittuneita katseita, punaisia silmiä, nenäliinoja.

Vanha virsi Taalainmaalta.

Pappi puhuu.

Maasta Sinä olet tullut. Maaksi Sinun pitää jälleen tuleman. Jeesus Kristus on herättävä Sinut viimeisenä päivänä.

- Voitte jättää viimeiset tervehdykset.

Jokainen käy viemässä kukkia arkun ympärille ja lukemassa nauhaan kirjoitetun tekstin. Niin minäkin. [Itkua]

Arkku kannetaan mustaan ruumisautoon. Viimeinen matka alkaa.

Hautausmaalla vaahterat pudottavat kellastuneita lehtiään. Arkku nostetaan mustan kärryn päälle. Pitkä hiekkakäytävä vie haudalle. Viimeinen leposija on kaivettu auki.

Arkku lasketaan hautaan. Pienet lapset käyvät vuorollaan heittämässä vaaleanpunaisen ruusun arkun päälle. Kuoppa katetaan kannella, jonka päälle lasketaan kukka-asetelmat.

Maa on niin kaunis,
kirkas Luojan taivas,
ihana on sielujen toiviotie.

Maailman kautta
kuljemme laulain,
taivasta kohti matka vie.

---

Parkkipaikalla sanon, ettemme ehkä löydä muistotilaisuuden pitopaikkaa. Pappi kuulee tämän.

- Seuratkaa minua, niin ette eksy! Minä johdatan teidät perille.
- Kiitos, me lampaat yritämme pysyä perässä!
- Katson taustapeilistä, ettette joudu hukkaan!