Kaitsun blogi

Tämä aihe tulee jatkuvasti esiin netissä. Parhaimmat palat kannattaa kirjoittaa lapsen omaan vauvakirjaan. Niihin voi myös oheistaa valokuvia. Meidän perheessä lapset tuottavat muutakin kuin puhetta.

Otin tänään kuvan kylpyammeeseen kakkaamisesta. Kiva kun pötkylä lilluu sulostuttaen veden laatua, jota pikkusisko tutkii makuaistiaan käyttäen hörppimällä vettä suihinsa. Mehevien röyhtäyksien jälkeen pesuhuoneesta kuuluu huuto: "Minällä tuli kakka!". Osa kaksikymmensenttisestä pökäleestä liukenee veteen ja loput jäävät kylpijöiden iholle. Täytyy käyttää suihkua ja vesi pitää vaihtaa.

Onneksi tytöt tulivat isäänsä, joka harrastaa säästäväisyyttä, mutta ulosteiden panttaaminen ei ehkä kuulu ihanteisiini. Kerrankin tytär pidätteli viikon, kunnes loppumaton pötkylöiden virta täytti arki-illat. Samaan aikaan sattui tietenkin vaimon tupperivaari-illat, ja sontien korjaaminen lankesi iskälle. Lopulta kiemurtelemista ei enää jaksanut katsoa, vaan peräsuoleen turskautettiin Mikrolaksia. Johan huilasi sen jälkeen!

Kulkutautiepidemian aikaan iski tietenkin okennustauti. Vaikka lapset kaksi vuotta sitten laittettiin ihmiskoekaniineiksi rotavirusrokotetutkimukseen, tuli tauti yrjöineen ja ripuleineen konkreettiseksi heti ensimmäisten köhäisyjen jälkeen. Piti oikein jäädä kotiin hoitamaan lapsia, ja se päivä menikin ripuleja ja "okkia" korjaillessa. Vanhempi tyttö sanoi vaan että "okka tuli", ja se tiesi sitä, että äitillä riitti luutuamista. Nuorempi osasi sanoa että "tuli okselmus". Posti toi kirjeen, että lapsenne sai plasebolääkettä. Noh, jäipähän hieno Tampereen Yliopiston (punainen) t-paita, jota pukiessa lapsi huutaa: "tiukka, tuikka".

Jännä, että taudit alkavat aina illalla nukkumaan mennessä. Koko yö meni sitten tunnin välein oksennuksia katselmoidessa. Lopulta aamukuudelta otin nuoremman tytön viereeni nukkumaan, ja seuraava oksennus ryöpsähti seinään tapetille. Iltapalana oli ollut kaakaota.

Itsekin kuumeisena tartunnan saaneena yritin lepuuttaa sohvalla maaten, mutta nuorimmainen tuli kasvojeni eteen sanoen: "haluan lissää mehuaaaaa, yörrrrrrjjjjöööäääääähhhhh." "Yökkäääääääääähhhhhhhh". "Pluurrruuuuuuuhhhhjjooooooaaaa". Siinä sitten yltympäriinsä raikkaanhajuisissa oksennuksissa, limoissa ja kokkareissa ylös syöksyen alkoi minullakin oksettaa. Mahakouraisun jälkeen sain kuitenkin nielaistua tulevan oksennuksen takaisin, eikä niitä enää sen koommin tullutkaan. Minä selvisin ainoana oksentamatta. Hieman tiukkaa kyllä teki.